{ want some color }

24.3.2012

 

Eilen keväinen sää todella hemmotteli, ja tein ensimmäisen nopean automatkan ballerinat jaloissa. Jestas kun tuntui hyvälle! Vaikka tänään onkin vihmonut vettä, ajattelen silti positiivisesti. Lunta on enää pienin paikoin, ja yhdessä päiväsä nekin vähät ovat huvenneet puoleen. Katupöly on laskeutunut ja maa sulaa; Kevät on täällä! Siinä, missä odotan lämpöä ja aurinkoa, odotan myös kevään vehreyttä. Niinkin paljon, että oli pakko surffailla pari keväistä väripilkkua myös pukeutumiseen, ja tehdä teille niistä kollaasi. Niin, ja sitä vihreää on tietysti!
Sydänkuvioinen huivi muistutti korviksista, joiden ensimmäinen erä ehti loppua Shopbopilta ennen kuin tajusin haluavani ne. Nyt niitä on jälleen saatavilla, ja pakkohan se on myöntää, että huivin kanssa ne ovat mitä ihanin pari. Kevään ehdoton hittitrendi on värikkäät housut. H&M:n mallistosta löysin pöksyt, jotka mätsäävät vihreällä sävyllään Marc by Marc Jacobsin huiviin täydellisesti. Iloinen kolmen kopla, joka piristää varmasti Lindexin Modern Preppy -malliston klassisen merihenkistä bleiseriä.

 

Marc by Marc Jacobsin Light Hearted Scarf ja Logo Heart Stud Earrings Shopbopilta, vihreät pöksyt H&M, bleiseri Lindex (myymälöissä kuulemma vielä ihan hyvin tarjolla).

PS. Vielä muutama tunti aikaa osallistua arvontaan!

***

{ Spanx Me, Baby! }

01.3.2012

Olen tähän asti ajatellut, että blogin sisältöä koskee ainakin eräänlaiset rajaukset. Kantani on ollut selkeästi se, että alusvaatteet ovat jo sen verran henkilökohtaiset, että niitä ei täällä levitellä. Never say never, ylitetään raja. Yksi maailman luonnollisimmista asioistahan tämä oikeastaan on.

Heti alkuun selväksi, että kyseesä on puuterinväriset Bridget Jonesit, eli postaus ei sisällä pitsiä, eikä paljasta pintaa.
Viimeinen hurahdukseni on nimittäin Spanxit. Ei mikään uusi juttu maailmalla, mutta rantautuivat vasta omaan vaatekaappiini.
Spanxit eivät toki ole ensimmäiset muotoilevat alushousuni, mutta maailmanlaajuinen hysteria, joka näiden ympärillä pyörii, pakotti perehtymään asiaan paremmin. Kaikillahan on nykyään Spanxit. Oprah Winfreyn ohjelmassa julkkisnaiset toisensa jälkeen kertovat luottavansa kutistaviin alusvaatteisiin ja varmasti ainoa syy, ettei Spanxeja nähty Oscar-gaalassa on se, että ne sulautuivat huomaamattomasti naisten iltapukujen alle. Itse allekirjoitan epäseksikkäiden pikkupöksyjen markkinat; Pukeutuminen alkaa alusvaatteista, ja niiden on tarkoitus olla huomaamattomat. Mikään iltapuku tai perusteeppari ei näytä hyvältä, jos se laskeutuu paksun pitsin ylle.
In-Power Line Super higher power -pöksyt lupaavat litistää jenkkakahvat ja vatsan, muotoilla takaliston ja tehdä kaiken tämän huomaamattomasti ilman lahkeista tursuavaa reisirasvaa ja näkyviä saumoja. Voiko nainen enempää toivoakaan!? Vaan miten on, täyttyykö lupaus.
Koska kokotaulukon mukaan sijoitun siihen kahden koon rajalle, noudatan ohjetta ja valitsen pienemmän koon. Pöksyt näyttävät lähinnä vauvanhousuilta, mutta pelostani huolimatta sujahtavat vaivatta jalkaan. Ensivaikutelma on oikeastaan pettymys; Missä on tiimalasivyötäroni?! Mieli kuitenkin muuttuu kun vetäisen farkut jalkaan. Hupsista, olen kutistunut! Lupaus lahkeiden joustavuudesta pitää sekin paikkaansa, reisissä ei näy rajoja Spanxeista. Pöksyt tuntuvat mukavilta, eivät purista, eivätkä kiristä. Plussaa myös ohuesta kankaasta. Vaikka ohutkin materiaali on varmasti liikaa helteisenä kesäpäivänä, on ero moneen kilpailijaan aika huomattava.
Spanxit eivät tee ihmeitä. Ainakaan itselleni. Tiedän että sama tulos on saavutettavissa parin kuukauden ahkeralla treenillä ja oikealla dieetillä. Olo näissä makkarankuorissa on kuitenkin sen verran ryhdikäs ja kapoinen, että alan väkisinkin suunnitella Spanx-perheeni kasvatusta. Ainakin alushame ja kokopuku pitää hankkia. Jokapäiväiseen käyttöön en näitä suostuisi ottamaan, enkä toisaalta ole kokenut tarvettakaan. On kuitenkin asuja ja tilanteita, joiden kanssa pieni mutkien silotus tekee hyvää.
Vaan mitä tapahtuu, kun pöksyt on riisuttu? Päätän tarkistaa ruokavalioni, vähentää herkuttelua ja lisätä treeniä.
Suosittelenko? No kyllä! Ei kuitenkaan luonnostaan kovin hentovartisille, en usko, että näillä olisi kovin suurta virkaa. Sanotaanko vaikka että, ruokavalio, liikunta, hyvä ryhti ja sitten Spanx.
Omani tilasin Shopbopilta, toki näitä jo saa Suomestakin. Loppuun vielä mielestäni loistava kuva, joka kiteyttää sen, että Spanxit ovat naisen keksimät!
Onko teillä muilla kokemuksia? Hyviä tai huonoja. Kertokaa ihmeessä ja antakaa vinkkiä.

 

 

 

 


{ ja kuinka siinä kävi }

03.2.2012

Hyvin kävi! Meni juuri kuten pitikin! Eli tarkoitan nyt sitä Mulberryn, kyläsuutarin ja eläintarvikkeiden yhdistelmää 🙂

Mulla on pieni Mulberry Bayswater clutch, jonka mallista pidän kovasti. Laukku on kivan kulmikas, ja vaikka se on pieni, mahtuu sisään hyvin lompakko, huulikiillot, puhelin jne. Ongelmana vain on ollut hihnan pituus. Jotenkin tuo kainalomitta ei vain ole ollut enää kovin toimiva. Messenger malliseksi halusin laukun muuttaa, mutta kuten moni varmaan hyvin tietää, Mulberryltä ei uusia hihnoja noin vain voi ostaa.
Laukku alkuperäisessä muodossaan.
Aito, pitkä hihna, olisi tullut kyseeseen vain uuden laukun hankinnan myötä, ja tällä hetkellä ainoa vaihtoehto olisi ollut Small Bayswater Satchel . Tässä siis oikea sävy, niin nahassa, kuin lukoissakin, eli tuo antiikkipatinoitu messinki. Laukku ei kuitenkaan ole yhtään näköiseni. Itse asiassa, en ole koskaan lämmennyt perus Bayswaterille ollenkaan (kaunis laukku, mutta ei mun tyyliä), ja pelkän pitkän hihnan hankkimiseksi olisi aika tyyristä hankkia koko laukku, josta ei sen suuremmin välitä.
Toinen vaihtoehto olisi ollut metalli-/nahkahihna jollainen on sekä Lily– laukussa, että Bayswater Belt Bagissa. Mutta, vaikka noista pienistä laukuista pidänkin (ja ne itsellenikin soisin), ei jotenkin sytyttänyt tuo ketjukaan tähän tarkoitukseen, vaan halusin arkisemman näköisen kapistuksen.
Paikallisella suutarilla nahkavalikoima oli melko suppea, eikä hän ymmärrettävästi voinut näin pientä hommaa varten tilailla materiaaleja. Niinpä käytin yhden illan googlettamalla nahkahihnoja, ja päädyin luonnollisesti eläintarvikkeisiin. Ja kas, Hurtalla (jonka hihnoja ja pantoja meilläkin Almalla käytetään) oli täydellinen sävy ja laadukkaan oloinen hihna. Tosin hihna on pyöreä, ohuen köyden päälle valmistettu, mutta tässä vaiheessa ei ollut varaa olla turhan vaativa. Niinpä kipin kapin seuraavana aamuna paikalliseen Mustiin ja Mirriin, ja hihnan kanssa suutarille (itse asiassa jouduin juoksemaan edes takaisin muutaman kerran, mutta liikkeet sijaitsevat onneksi vierekkäin). 
Uudet korvikset in act…
Aluksi ajattelin, että lukot puretaan alkuperaisesta hihnasta, mutta, kun suutarilla sattui olemaan pari antiikki messinkistä lukkoa, käytettiin niitä. Näin alkuperäinen Mulberryn hihna säilyy – ja säilyy myös laukun alkuperäinen arvo (ja jälleenmyyntiarvokin, jos joskus siihen päädyn). Onneksi siis tulin järkiini!
Ja;
Tulos on täydellinen! Parempaa sävyä hihnaan olisi tuskin saatu edes värjäämällä. Pituus on oikea, ja koko homma toimii ihan kympillä. Tiedättekös, teki melkein mieli pussata sitä suutaria! On se vaan niin hyvä tyyppi! 
Projekti tuli myös tosi edulliseksi, varsinkin kun vertaa vaihtoehtoon ”osta uusi laukku”, tai vertaa sitten mihin vain. Hihnalla oli hintaa 39,90€, ja suutari veloitti kympin. Kympin! 
Että mä rakastan suutareita!

Aurinkoista perjantaita ystävät!




***