Syy siihen, että olen saanut elämäni varrella runsaasti ohjeita harmaan eri sävyjen metsästämiseen, piili yksinkertaisesti melko mustavalkoisessa elämäntyylissäni. Perfektionisti minussa on nähnyt joko onnistumisen tai epäonnistumisen, tekemisen tai luovuttamisen. Näiden asioiden väliin jää kuitenkin ääretön määrä muita mahdollisuuksia, ja vuosien varrella olen saanut silmäni avautumaan niille. Ei ole vain joko-tai-mahdollisuutta, vaan miljoonia erilaisia variaatioita. Nykyisin kultaisen keskitien kohdalla puhutaan usein tasapainosta. Mutta mitä on tasapaino? Kaunista puhetta ja tähtipölyä elämänhallinnasta, huuhaata joka löytyy juuri oikeanlaisesta ruokavaliosta ja tavasta liikkua? Vai sittenkin jotain täysin konkreettista, jota jokainen voi soveltaa omaan elämäänsä?
Syö sitä ja syö tätä, ryhdy vegaaniksi ja liiku näin. Kuten miljoonat muutkin naiset, samoin olen itsekin vaatinut itseltäni suuria muutoksia. Elämäni on ollut kieltoa ja pakotteita. Sittemmin olen oivaltanut, että ne pienet muutokset, jotka ohjaavat tekemistä sinne kultaiselle keskitielle, toimivat lopulta parhaiten. Sen sijaan, että ruoka-aineista koostaisi itselleen kieltolistan, on huomattavasti hedelmällisempää miettiä, mitä ruokavalio kaipaa lisää. Jos jatkuvasti lautasella on vajausta kasvisten osalta ja päivä hedelmäannos jää nauttimatta, on parempi kehottaa itseään lisäämään ravintoonsa niitä kasviksia ja muita terveellisempiä juttuja, kuin kieltää itseltään suklaan ja muiden herkkujen syöminen. Karkki- ja suklaalakot ovat surullisenkuuluisia uudenvuodenlupauksia, jotka harvemmin johtavat yhtään mihinkään – ainakaan hyvään. Sen sijaan kylläinen olo ja täysipainoinen ruokavalio auttavat jatkuvaan herkkuhimoon.
Vegaaniksi ei kenenkään tarvitse ryhtyä yhdessä yössä. Mikäli kasvisruokavalio kiinnostaa, voi viikon arkiruokiin ujuttaa yhden kasvissosekeittopäivän, tai lihan ja kalan voi välillä korvata maitoproteiinilla. Juuri niin kuin itsestä hyvältä tuntuu ja sillä aikataululla, mikä toimii itsellesi. Kenties kasvisten tarjoamat mahdollisuudet tempaavat mukaansa.
Kuten kirjoitin jo viimeksi, liikunnan kohdalla puhutaan omalla kohdallani suurimmasta sudenkuopasta. Mikä on tarpeeksi, ja mikä riittä? Siinä olivat aikoinaan suurimmat liikkumisen määritelmäni. Viimeinen vuosi on opettanut, että liikunta on muutakin kuin tavoitteita. Se on tapa rentoutua ja voimaantua, hengähtää arjen keskellä. Mikään mittari ei siis voi todistaa, että tunnin rasvanpolttolenkki tai seitsemän salitreeniä viikossa olisi parempi kuin pitkän päivän lomaan mahdutettu ulkoilu koiran kanssa. Jälkimmäinen ei ehkä juurikaan polta kaloreita, mutta antaa mahdollisesti paljon enemmän kuin kaksi ensimmäistä vaihtoehtoa. Luonnossa kulkeminen tasaa stressitasoa ja rauhoittaa mieltä. Tunnesyöpölle maisemien ihaileminen käy suklaalevystä, ja raitis ilma parantaa esimerkiksi unen laatua. Ei siis pidä väheksyä minkäänlaista liikkumista. Levollinen mieli kaipaa vähemmän herkkuja, ja varastoi vähemmän rasvaa keskivartalolle!
Ympäriltä kuuluvat tiukat vaatimukset kannattaa unohtaa. Niitä media tarjoilee jatkuvasti, eikä sääntöorjuutus lopulta palvele ketään. Omaa kehoaan kuuntelemalla pääsee yleensä pisimmälle!
Naistenlehtien ohjeet siitä, että kaapeissa ei saisi olla vierasvaroja toimivat nekin kohdallani äärettömän kehnosti. Itse asiassa, pidän hurjan tärkeänä, että keittiön kaapeista löytyy aina herkkuja ja jääkaapista suklaalevy. Laihdutuskuurit ovat kuuluisia siitä, että ne alkavat aina huomenna tai seuraavana maanantaina, ja tämähän ohjaa meitä siihen, että nautimme tänään ihan kaikesta, koska huomenna se ihanuus on kiellettyä. Itse olen lopettanut turhat kiellot ja rajoitteet myös ruokavalioni osalta. Minulla, aikuisella ihmisellä, on lupa syödä tänään ja huomenna juuri sitä, mitä haluan. Tieto siitä, että suklaan syöminen ei ole kielletty ensi viikollakaan rauhoittaa mieltäni. Saan syödä sen juuri silloin kun siltä tuntuu, ja tällä ajatuksella pääsen pohtimaan, milloin ihan oikeasti tekee mieli suklaata. Ei juuri nyt, mutta ehkä huomenna! Ja kas, huomaat, että suklaalevy on ollut koskemattomana jääkaapissa jo kuukauden!
Yksi viimeisen parin vuoden aikana turhimmaksi osoittautunut väline on omalla kohdallani vaaka! Keho muuttuu jatkuvasti, ja paino vaihtelee kuukauden sisälläkin hurjasti. Ahkera liikkuminen jopa nostaa vaa’an lukemaa, joten niille numeroille kannattaa antaa piut ja paut! Käytän edelleen samoja vaatteita kuin muutama vuosi sitten, joten antaa vaa’an levätä rauhassa tulevanakin vuonna!
Elämästäni kuluin vuosia erilaisten sääntöjen ja kieltojen parissa. Kielsin itseltäni ja soimasin itseäni. Kun lopulta annoin asioiden olla, löysin oman InSync -tilani: Pystyn olemaan paljon enemmän, kun en kuluta energiaani turhaan. Kuuntelen itseäni ja luotan siihen, että elämä vie eteenpäin.
Jos siis antaisin yhden konkreettisen vinkin tulevan vuoden lupauksiinne, se olisi: Älä kiellä, älä rajoita. Älä karsi, vaan lisää!
Lisää hyvää ruokaa, ja terveellisiä kasviksia. Lisää ulkoilua ja rentoutumista. Lisää mielekästä tekemistä, kuten käsitöitä, lukemista tai vapaaehtoistyötä. Kun hyville asioille mahduttaa tilaa, ne huonommat karsiutuvat pois kuin itsestään. Ja unohda deadline! Kun vuosi 2017 lähenee loppuaan, elämän ei tarvitse olla täydellistä. Edessä on uusia vuosia, hyviä ja huonoja päiviä. Kultaisella keskitiellä niitä on vain huomattavasti mukavampi kulkea. Olkaa siis armollisia itsellenne!
Kuvissa oma InSync -hetkeni: Raikkaassa säässä ulkoileminen, luonto ja rauha ympärilläni. Lisää Live InSync -tarinoita löydät InSync Facebook -sivulta. Sivulla voit myös jakaa oman InSync-tarinasi ja osallistua kylpylälahjakortin arvontaan.
Yhteistyössä Danone Activia ja
Kalenterin takaa löytyy tehokaksikko Merja Pesonen ja Frida Steiner. Merja on markkinoinnin, myynnin ja yrittäjyyden ammattilainen, ja Frida puolestaan monelle tuttu valokuvaaja ja visualisti Koti Kaupungin Laidalla -blogista.
