Terveisiä Köyliönjärven jääradalta! Punattiin tänään poskia huimaavan kauniissa talvisäässä, eikä suinkaan oltu ainoita, moni muukin oli lähtenyt ulkoilemaan kelkkaillen ja luistellen.

Jäärata on loistava esimerkki siitä, miten ihmisiä aktivoidaan ulkoilemaan ja liikkumaan luonnossa. Sen kun menet ja pukeudut keliin sopivasti. Potkukelkkoja saa lainata ja halukas ottaa mukaan retkiluistimet tai tavalliset luistimet. Hiihtoladutkin kulkevat jäärataa mukaillen. Kiitos pienen kunnan, sen kyläyhdistysten, mukaan lähteneiden yritysten ja lukuisten talkoolaisten, Köyliönjärvi liikuttaa ihmisiä läheltä ja kaukaa.

Me kierrettiin koko lenkki, ja vähän päälle, kun palattiin vielä lopuksi kivalle nuotiopaikalle makkaranpaistoon. Välillä lapset istuivat kelkan kyydissä, ja välillä me aikuiset saimme nauttia vauhdin hurmasta. Parasta kuitenkin se, ettei ole kiire, vaan välillä voi ihan vain pysähtyä maisemia ihailemaan.

Tuntuu olevan harvassa nämä koko perheen yhteiset päivät meidän perheessä, mutta tänään nautitaan sitten muidenkin päivien edestä. Nyt hyvää ruokaa ja rehellistä löhöilyä.

Leppoisaa sunnuntaita!

 

Pahoittelut, tänään vain puhelinkuvia. Lisää tietoa jääradasta löydät esimerkiksi täältä.

Ihana ihana aurinko! Joka tosin muistuttaa nyt siitä, miten joulusiivouksen kanssa vedettiin sieltä mistä aita oli matalin. Sen lisäksi nimittäin, että olen odottanut pakkasia petivaatteiden tuulettamiseksi ja pakastimen sulattamiseksi, huutavat nyt ikkunat ja muutkin pinnat puunausta auringonsäteiden armottomuudessa. No, mutta nuo ei ole tämän päivän juttuja, ja haluan myös uskoa, että talven valoa ja pakkasia jatkuu ainakin helmikuun loppuun asti. Ja, jos ikkunoiden lika nyt päättää jonakin päivänä itsestään kadota, niin terve menoa vaan! Selviän ilmankin.

Mutta joulu kuitenkin kuorittiin eilen pois. Lukuun ottamatta muutamaa äidin virkkaamaa lumihiutaletta, pakattiin kaikki joulu laatikoihin ja suljettiin vintille odottamaan seuraavaa jälleennäkemistä. Olohuoneeseen tuo vaikutti eniten, kun kuusi valoineen sai lähteä, ja jäljelle jäi vain tyhjä nurkka. Ja pimeys! Joulukuusenvalot toivat mukavasti tunnelmaa olohuoneeseen, mutta nyt sitä täytyy kehitellä sitten muilla konsteilla. Normaalisti tämä joulun riisuminen tuo mukanaan sitkeän sisustuskärpäsen, mutta nyt ei oikein tunnu irtoavan senkään suhteen. Älkääkä ymmärtäkö väärin, en koe sitä lainkaan huonona asiana! Ehkä kaikki vaan on ihan hyvin just näin, eikä väkisin kannata miettiä, mitä kaikkea voisi muuttaa. Pätee muuten elämässä ylipäätään. 🙂

Arki alkoi, ja olo on senkin suhteen ihan jees. Valoa kohti mennään ja elämä asettuu kyllä uomaansa, kunhan antaa sillekin vähän aikaa. Vähemmän stressiä, ja enemmän iloa. Siinä toivetta ja tavoitetta. Iloa ja aurinkoa viikkoonne! ♡
Tallenna

Voihan aurinko armas!

Sen verran näyttää kiireiseltä tuo ensiviikko, että päätin napsaista itselleni sunnuntaista työpäivän – ainakin puolikkaan sellaisen. Aurinkoinen sää onneksi muistutteli, että ihan koko päivää ei kannata tietokoneen ääressäkään uhrata. Koska punainen paholaiseni oli kammettu ulos autotallin kätköistä, päätin hurauttaa pienelle pääntyhjennysajelulle ja nauttia maisemista. Ja siellähän se silmä lepäsi. Samalla kun aurinko lämmitti poskia ja heinäsirkkojen sirinä raikui korvissa.

Vielä olisi nopea sunnuntairaivaus ja puhtaiden lakanoiden sijaus. Illalla ladataan akut uuteen viikkoon saunanlauteilla ja ajattelinpa polkupyörän lisäksi ulkoiluttaa myös koiran. Ehkä se on tuo valo, mikä saa olon niin hurjan energiseksi! Lähes kesäiseksi!  🙂

Voi kiltti syyskuu, ole armollinen ja jatka samaa rataa!

Suloista sunnuntaita!