Aurinkoinen tervehdys!

Täällä on viikonloppu kulunut melko lailla kotipainotteisesti. Sillä aikaa kun itse torstaina reissasin, pihasta oli kaadettu kolme suurta mäntyä (männyt eivät mielestäni sovi puutarhaan, ja vanhat männyt lähinnä vain roskaavat), sekä suuri kuusi toisen keittiön ikkunan edestä. Nämä tietenkin ovat teettäneet puhteita ulkona, mutta kun keittiön ikkuna todella paljastui esiin, tuli välitön tarve pestä lasit ja päästää kaikki mahdollinen valo sisään. No, nyt sitten keittiö tosiaan on valoisa!

Perus kotipuhteiden lisäksi pidin eilen myös leivontapäivää. Suklaakakkua, rocky roadeja jne… Eli suklaapainotteinen lauantai. 🙂

Valkoisen hortensian sain viikko sitten anopiltani ja se sopiikin hyvin keittiöön mustassa ruukussaan. Vielä kun ei ole näilläkään ulkoilujen aika. Kuistille tosin laitoin eilen hurjasti keväisiä sipulikasveja. imuroin ja pesin lattian. Kenties jonkinmoiset kakkukahvit voisi tänään juoda jo kuistin puolella!

Suloista sunnuntaita teillekin. Nautitaan keväisestä säästä!

Jos eilen oli arkisen harmaata, niin nautitaan nyt hetki väreistä. Ihan vaikka sen kunniaksi, että tänään on jaksanut aurinkokin pilkahtaa!

Mun istutuspöydällä tilanne on nyt tämä. Talvi ja kevät iloisesti vieretysten. Kovasti tekisi mieli heittää keväälle, mutta callunat ovat edelleen niin kauniita ja hyvässä hengessä, että ei oikein raaskisi niitä poiskaan laittaa. Muratit on ostettu viime keväänä, ja kesäistustusten jälkeen laitoin niitä talvisempiin ruukkuihin callunoiden seuraksi. Kuistilla pysyi koko talven sen verran lämpöä, että tänä keväänä ei varmaan tarvitse uusia muratteja ostaa. Sipulikukkia pidän viileässä, ja tästä niitä on helppo siirrellä sisään sitä mukaa kun sisällä olevat tulevat tiensä päähän. Myös maljakkokukat jaksavat ilahduttaa pidempään, kun niitä jaksaa välillä kantaa viileään. Täytyy sanoa, että en edes ymmärrä, miten olen joskus pärjännyt ilman tälläistä viileäsäilytyspaikkaa! 🙂

No, mutta pikkuhiljaa pitäisi kai raivata istustuspöydällekin hiukan enemmän tilaa. Muutenkin kuistia voisi laittaa keväisempään kuntoon, ihan vaikka siltäkin varalta, että pian siellä on jo ihan mukava nautiskella päiväkahvit! Kenties kasvien lisäksi vähän keväisiä yekstiilejä ym. Muutaman ruukkunarsissin ehdinkin jo hankkia, eli ehkä kanervanpunainen saa pikkuhiljaa väistyä keltaisen tieltä.

Toivottavasti olette saaneet tänään edes pieniä auringonpilkahduksia. Itse ainakin huomaan, että noilla on ihan hurjan suuri merkitys!

Seuraavaksi olisi vuorossa uuden kalkkimaalisävyn testaus. Pitäkäähän peukkuja!

Vaikka tässä nyt onkin hehkutettu maaliskuuta ja orastavaa kevättä, niin täytyy myöntää, että vallitsevat sääolosuhteet muistuttavat kyllä enemmän syksyä. Erona tietysti se, että päivä on pidempi, mutta koska aurinko ei jaksa näyttäytyä, ja ulkona lentää rapa, hiipii syksy väkisinkin mieleen.

Siinä mielessä hassu juttu, että nämä kuvat voisivat yhtä hyvin olla marraskuulta. Mulla on nimittäin vieläkin pikkuvalot lasipurkissa (hyvä yövalo, jos pitää kulkea rappusissa) ja amarylliskin on täydessä kukassa. Ja kyllä, kuvat ovat siis ihan tämän aamuisia!

Joulukuun alussa Klaara repi yhden kukkivan amarylliksen, ja koska se, mitä kasvista jäi jäljelle, oli niin surullista katsottavaa, nostin kukan kuistille ja unohdin sen sinne. Vaan tässä joku viikko sitten huomasin, että sehän puskee uutta. Nostin sipulin taas sisälle lämpimään ja tuossa se nyt kukkii niin kovin jouluisena. Harmi, että se sattuikin olemaan juuri tuo punainen yksilö.

Meidän kalkkimaalaus jäi pianohuoneessa hiukan vaiheeseen, kun yhden kerroksen jälkeen tultiin siihen tulokseen, että sävy olisi saanut olla pikkuisen harmaampi. Nyt sitten odotellaan uutta maalisävyä, ja katsotaan, että miten se toimii. Ja jos se toimii, on tarkoitus jatkaa koko olkkariin samalla sävyllä. Niin, että harmaata on tiedossa, vaikka kevät tuosta kuinka päättäisikin kirkastua.

Kivaa päivää! Ei anneta harmauden selättää!