Blogin päivittäminen takkuaa edelleen, mutta eiköhän sekin tästä, kun tuo ihana valo jaksaa koko ajan lisääntyä. Ja jos nyt ihan suoraan sanotaan, niin kyllä mä olen viikonloppuisin paljon mieluummin vapaalla ja ulkoilemassa kuin koneen vieressä istumassa. Eilenkin vietettiin supermukava päivä ja ehdittiin hiihtämään, laittamaan hyvää ruokaa ja löhöämään koko perhe sohvalla pitkän kaavan mukaan. Lapset leipoivat iltapalan ja me aikuiset saatiin vain olla. Pakko myöntää, että olen oppinut suuresti nauttimaan siitä, että lapset ovat jo isompia ja se pikkulapsiarki on muuttunut ihan toisenlaiseksi. Rennommaksi ja joustavammaksi. Helpommaksi ehkä eniten. Joskin kyllähän edelleen koen stressiä siitä, miten arkena ehditään joka paikkaan ja kuinka välillä pitäisi olla parissakin paikassa yhtä aikaa. Onni on ihanat isovanhemmat ja toisaalta tiedän, että tämäkin on vain vaihe. Vuodet lipuvat ja jossain kohtaa kiireiset illat vaihtuvat taas johonkin ihan muuhun. Nyt pitää siis vain keskittyä löytämään se iloa rjesta ja siitä, että lapset haluavat harrastaa.

Nostelin sunnuntaiaamun kunniaksi tuolit ja korit pöydälle ja pidin oikein tehokkaan parituntisen siivoten. Muut lähtivät luistelemaan, joten nappasin pienen palan päivästä myös blogille. Seuraavaksi suuri carbonara-vuoka uuniin, jotta ensi viikon ruokahuolto on ainakin alkuviikon osalta taputeltu. Sitten koko perheen voimin hiihtämään. Viime talvi kun jäi tulematta, yritämme nyt nauttia sitten senkin edestä kaikista talvilajeista ja lumesta. Hommattiin jopa retkiluistimet, jotta voidaan lisätä lajien kirjoa. 😀

Asu ei siis oikeasti ole tältä päivältä – tai edes eiliseltä. Viikonloppuna mun pukeutuminen on lähinnä pyjama-tekninen kerrasto -akselia. Mutta tämä on yksi arjen lemppareistani, sillä nuo Weekday farkut ovat ihana täyspitkä lisä mustien arkihousujen joukossa. Yleensä joudun hankkimaan housuni pitkien ihmisten mallistoista, mutta nämä (ehkä jo kolme vuotta vanhat) housut ovat niitä harvoja, jotka tuovat vähän vaihtelua tylsään mustaan. Punaiset unikot taasen tuovat sopivasti pirteyttä vaikka vähän harmaanpaankin päivään.

Mutta ei mulla taaskaan mitään ihmeellistä asiaa ollut. Nautitaan nyt siitä talvesta, joka vihdoin tänne lounaaseenkin saatiin. Tänään kun haukkaa kunnon annoksen happea, jaksaa taas huomenna ihanasti arkea. ❤️

 

Tiedättekö, miksi mä tykkään niin paljon arjesta? No siksi, että tavallisen arjen keskellä ihan tavallinen viikonloppu on kuin juhlaa. Eikä oikeasti tarvitse olla mitään ihmeellistä ohjelmaa. Ulkoilua, kotoilua, yhteisiä aterioita, kahvittelua ystävien luona jne. Se on sitä arjen luksusta, jota viikonloput tarjoavat.

Meidän viikonloppuun on kuulunut kaikkea tuota edellä mainitsemaani. Juuri tultiin ystävien luota, jossa tehtiin ihan superupea tauluseinä. Tuo mun mies naputteli tauluja seinään, kun me tytöt mallattiin niitä oikeille paikoille. Sanoin, että voitais kyllä kotonakin suorittaa sama homma, se kun on vähän jäänyt. Kuulemma vaikka huomenna!

Me ollaan myös vietetty aikaa yhdessä perheen kesken ja haaveiltu uusista sohvista. Sellaisista, joissa me kolme aikuisen kokoista ja tuo yksi pienempi mahduttaisiin paremmin löhöämään yhdessä. Se on myös yksi niistä jutuista, joista viikonlopuissa tykkään. Että voidaan katsoa yhdessä sarjoja putkeen ja valvoa vähän pidempään. Koko perhe yhdessä.

Huomenna on taas ihan kiva jatkaa arkea ja arkista elämistä. Eikä haittaa virittää vekkaria soimaan vähän aikaisemmin, viikonloppuna on valvomisesta huolimatta tullut nukuttua oikein ruhtinaallisia unia.

Täällä meillä ei vieläkään ole kauheasti lunta, mutta ensi viikolle sitä on luvattu. Arjen luksusta olisi myös, jos joku ilta pääsisi vaikka ladulle!

 

Suloista sunnuntai-iltaa ja ihanaa uutta viikkoa!

Vielä vähän joulukuvia, kun niitä nyt sattuu olemaan.
Pitkästä aikaa meidän joulupöytää ei peitetty liinalla, vaan nautittiin uudesta pöydästä juuri tuollaisenaan. Tykkään siitä ihan älyttömästi ja nyt haaveilen myös uusista valaisimista pöydän ylle. En vain oikein keksi millaiset haluaisin. Tai millaiset siihen sopisi. Mutta toisaalta, eipä niitä tarvitsekaan väkisin hankkia. Ehkä ne just oikeat huomaa sitten kun ne osuvat kohdalle.

Meillä oli tänä vuonna jokseenkin vähän joulua esillä. Oikeastaan mitään mitä lapset eivät muistaneet pyytää, ei kaivettu myöskään esiin. Piparkakkutalo ei sekään ole omin kätösin tehty, vaan ostimme sen Klaaran kanssa paikallisista joulumyyjäisistä noiden keraamisten koristeiden kera. Ja vaikka amaryllisten kanssa ei nyt ihan putkeen mennytkään, määrä korvasi vähän laatua, tai tässä kohtaa sävyjä. Harmittaa muuten ihan vietävästi, etten lopulta ehtinyt kuvamaan tämän joulun paketteja. Niistäkin tuli sitten lopulta niin nättejä. No, mutta ensi vuonna sitten!

Joulu saa olla ja pysyä ainakin toistaiseksi, tai niin kauan kuin kukat jaksavat kukkia. Uutta vuotta juhlistetaan jo perinteikkäästi ystäväperheen kanssa. Kasa juustoja ja kuohuvaa. Ja marenkia ajattelin vatkata jälkkäriksi. Se kun on aina jotenkin niin juhlavaa ja helppoa.

Joulun paras lahja saatiin eilen sairaalasta ja nyt edessä siintävät tammikuu, kevät, uusi vuosi ja valo tuntuvat niin äärimmäisen hienoilta jutuilta. Niitä kohti on nyt ilo mennä!

Mutta nyt kiireellä miettimään kevään jumppakautta. Pakko myöntää, että olen joulun aikana liki unohtanut koko koronan, joten nyt pitää vielä nopeasti opiskella jostakin nuo tämänhetkiset suositukset ja rajoitukset. Ihanaa iltaa myös sulle!