Jo joutui armas aika, laulettiin eilen kirkossa. Kouluvuosi vierähti taas nopeammin kuin olisi välttämättä tarvinnutkaan, ja kesäloman viettoon jäi pikkumies haikeissa tunnelmissa hymypatsas kainalossaan. Kevätjuhlissa on aina jotain sellaista haikeutta, joka laittaa itsenikin kyynelehtimään. Jäähyväisiä, uuden alkua ja erään elämänvaiheen loppua.
Eilinen päivä hurahti kuin itsestään kotitöiden parissa ja kävipä illalla vanhempanikin kylässä. Tälle päivälle ei myöskään ollut suuria suunnitelmia, ja aamun pyykkitalkoiden jälkeen ajattelin mennä ihan vain pikkuisen käymään pihalla. Se käyminen muuttuikin kahdeksan tunnin puutarhassa huhkimiseksi ja pari perennapenkkiä (ne kaksi, joita ei vielä ole kaivettu esiin) pääsi käsittelyyn. Kaivamista, perkaamista, istuttamista, kärräämistä. Voi rehellisesti sanoa, että nyt on paiskittu hommia!
Päivän aikana lapset juoksivat oman ja naapurin pihan väliä useaankin otteeseen, milloin pikkupari erikseen ja milloin koko lössi yhdessä. Ilta päätettiin vielä naapurin terassilla grillaillen, ja nyt maistuukin uni puhtaissa lakanoissa ja syreenin tuoksussa!
Lilat syreenit ovat ehkä kauneinta kesässä, ja nämä muutaman oksan sain kukkimaan hiukan aikaisemmin maljakon ja kuuman veden avulla. Ulkona syreenit ovat vasta lupaavilla nupuilla.
Tässä päivässä on ollut sellaista aitoa kesän tunnelmaa. Kello on unohtunut täysin, pyykit on kuivattu ulkosalla ja kynnenaluset on täynnä multaa. Aivan kuin se lapsuudesta tuttu kesäfiilis olisi tarrannut itseenikin.
Huomiseksi luvataan sadetta, joten annetaan luonnon kastella tämän päivän istutukset. Nyt on kuitenkin sellainen rehellinen väsymys ja pää kaipaa tyynyn painautumista.
Kauniita kesäunia ja mukavaa sunnuntai-iltaa!
