Hei ihanat!

Niin vierähti viikko kesävieraamme kanssa. Onneksi mukaan mahtui myös aurinkoisia ja lämpimiä päiviä, joina voitiin nauttia ulkona olemisesta ja kaikesta kesäisestä. Silti paljon jäi myös tekemättä, viikko kun on lopulta aika lyhyt aika. Sovittiinkin, että vastaavaa kyläilyä voisi miettiä vielä tämän kesän aikana uudelleenkin. Eilen siskoni saapui kahden nuoremman lapsen kanssa, ja viimeinen vuorokausi tässä talossa onkin ollut täynnä ääntä ja elämää. Jopa siinä määrin, että nyt serkkujen lähdettyä, ja omien lasten hiljentyessä lepäilemään, pelkkä sateen ropinan kuunteleminen tuntuu oudon rauhoittavalta -niin hiljaiselta. Tämä päivä sipsutellaankin villasukissa ja tehdään ihan tavallisia kotitöitä. Levätään ja ladataan taas akkuja uusiin kesäpäiviin. Oikeastaan tuo sadepäivän raukeus tuntuu juuri nyt rauhoittavan lämpimältä. Sytytin jopa pari kynttilääkin sadepäivän kunniaksi ja syreenin oksat viimeistelevät tunnelman.

Viimeisen viikon ajan kaikki kesäprojektimme ovat olleet tauolla. Kesähuone ei ole edistynyt millään muotoa, ja myös altaantäyttöprojekti sekä parin perennamaan kunnostaminen on jätetty odottamaan tavalliseen arkeen paluuta. Niissäpä siis puuhaa tuleville päiville ja jollain tapaa kai koko kesälle. Perinteisesti kesän bucket list sisältää myös erinäisten komeroiden ja kaappien läpikäyntiä, mutta ne on niitä juttuja, joita siirretään sinne vähintäänkin heinäkuun loppuun tai tehdään jopa mieluummin vähän kiireellä ennen koulujen alkua. 🙂 Onneksi se bucket list ei kuitenkaan ole pelkkä työleirin tehtävälista, vaan mukaan on mahdutettu sopivassa määrin sitä ihan tavallista nauttimistakin!

Kesäsateet ovat antaneet mukavasti vauhtia kaikelle kasvulle, ja jopa kylvämäni nurmialueet alkavat jo kivasti vihertämään. Syreenit ovat täydessä kukassa, ja äitienpäivälahjaksi saamani rungollinen jalosyreenikin on avannut ensimmäiset kukintonsa. Sade antaa onneksi vauhtia myös monelle muullekin asialle, kuten esimerkiksi koiran trimmausajan varaukselle.

Huomenna kuitenkin toivottavasti paistatellaan jo auringossa, ja saadaan keskenjääneet projektitkin pyöräytettyä taas käyntiin. Siihen asti otetaan kuitenkin rennosti ja huilaillaan.

Tunnelmallista tiistaita!

Lauantaita muruset!

Mikä ihana kesäpäivä saatiinkaan, vaikka sääennuste ei kovin suuria lupaillut. Taas hyvä esimerkki siitä, ettei niitä ennusteita kannata niin orjallisesti tuijottaa. Nyt tosin alkaa mennä jo pilveen, ja sää viilenikin kunnolla. Sisälle siirryttäessä nappasin muutaman marjaomenapensaan oksan mukaani ja laitoin maljakkoon. Hyvä tapa vaihtaa kesäpäivä kesäiltaan!

Nyt elellään niitä päiviä kun puutarhassa puhkeaa kukkaan kaikenlaista. Yksi katseenvangitsija on juurikin tuo marjaomenapensas, jonka valkoiset kukat jo päivän puolelta aukesivatkin. Kun jokainen nuppu ehtii aueta on näky todella kaunis. Joten, mikäli et omista omenapuita, tai sellaisia pihaasi jostain syystä halua, niin tässä on helppohoitoinen kaunotar! Meiltä löytyy myös purppuraomenapuu, muta oma silmäni ei juuri erota sen purppuraisia kukkia tummanpuhuvasta lehdistöstä. Niinpä tämä marjaomena vetää kisassa pidemmän korren!

Pannari a.k.a. kropsu on uunissa paistumassa, ja lapset pesulla. Viikon paras (ja ainoa) telkkaripäivä on käsillä, joten varsin mukava iltakin on tiedossa.

Rentoa lauantai-iltaa!

Heipsutirallaa! Selkeästi mennyt iltapainotteiseksi tämä postaaminen (jonkinlaisena kesän lieveilmiönä?), mutta väljäkös tuolla. Tänään tosin yritin jo iltapäivällä tehdä postausta, mutta tekniikka oli kanssani eri mieltä ja tässä sitä taas ollaan!

Onneksi kuolanpionit olivat vielä sen verran tuoreilla kukilla, ettei eilisen kaatosade saanut niitä täysin hakattua. Perjantain kunniaksi napsin muutaman kukan myös maljakkoon, vaikka eivätpä nuo sisällä kovinkaan pitkäikäisiä ole. Käytiin tuossa lasten kanssa juuri vanhemmillani, ja kaivoinpa sieltäkin pahvilaatikollisen taimia altaantäyttöprojektiini. Suurin osa muuten perennoja, joita aikoinaan edellisen kotimme pihasta siirrettiin vanhemmilleni. Siellä ne ovat äidin ja isän puutarhassa saaneet rauhassa kasvaa muutaman vuoden, ja ovat nyt suuria ja terhakoita jaettavaksi. Jollakin tavalla siis ympyrä sulkeutuu myös noiden perennojen osalta.

Olipas hauska lukea myös teidän ajatuksianne tuosta eilisestä aiheesta. Lapsena sitä tosiaan näki kesän kesänä, sen enempää säitä tai sateita tuijottamatta. Tästä havainnostani ammentaen käyn myös viikonlopun urakkani, eli vaatehuoneen järjestelyn kimppuun. Kesämekot ja shortsit esiin, sillä nyt jos koskaan niitä kuuluu käyttää. Vaikka sitten paksujen neuleiden kaverina, kuten tänään farkkushortsit yhdistettynä valkoiseen puuvillaneuleeseen. Vaikka aamupäivällä pitikin sulloutua ulkoilupukuun, niin iltapäivästä näin pärjäsi jo oikein hyvin! Pitää siis ihan joka tavalla keskittyä vuodenajan parhaisiin puoliin ja tehdä pesäero vuoden kylmempään osaan.

Olen luvannut lapsille, että tänään voidaan valvoa pikkuisen pidempään (olen vähän natsi näissä nukkumaanmenoajoissa, kun en itsekään valvo myöhään), ja käytiinkin hakemassa kaupasta hiukan herkkujakin illan ratoksi. Alkuperäinen ideani oli käydä vaatehuoneen kimppuun kun lapset katsovat leffaa, mutta taidan sujahtaa joukkoon ja nautiskella itsekin kesäillan rentoudesta. Ehtiihän sen vaatehuoneen sitten vaikka huomenna, eikös! 🙂

Rauhallista ja rentouttavaa perjantai-iltaa!