Perjantaita!

Vähän nuupahtaneet tulppaanit ja pöydälle nostetut pääsiäismunat virittelevät käyntiin keväisempää viikonloppua. Jos onni on puolellani, tulppaanit kyllä päivittyvät virkeämpiin yksilöihin ennen sunnuntaita.

Maaliskuu on muutosten kuukausi, ja sen lisäksi, että täytin eilen vuosia, aloitin eilen myös uudet opinnot. Jo syksyllä aloittaessani valokuvausopinnot, tajusin aika nopeasti, että olen väärässä paikassa, ja koko koulu aiheutti itselleni enemmän kipuilua kuin mielihyvää. Ja, tästä samaisesta syystä en kokenut luontevaksi opinnoistani kirjoittaakaan, vaikka sitä jossain vaiheessa pyysittekin. Opettajani oli kai samalla aaltopituudella kanssani, ja hän ehdottikin, että vaihtaisin koulutukseni ammattitutkintoon, joka ei lähde liikkeelle ihan alkutekijöistä, vaan keskittyy enemmän oman osaamisen ja liiketoiminnan kehittämiseen. Siispä, kun eilen aloitin uuden opintaipaleeni, sain itselleni samalla aika ihanan syntymäpäivälahjan. 🙂 Yksi asia, joka toimii kirsikkana muutenkin hyvän maaliskuufiilikseni päällä.

Toivottelen mukavaa viikonlopun aloitusta. Omani potkaisen käyntiin lasten discossa! 🙂

Kesäikävästä kevään fiilistelyyn. Näin se menee. Totesin nimittäin eilen, että välikerrastosta voi jo luopua. Hittolainen, olen jatkanut tuota napajäätikkölle pukeutumistani, vaikka elohopea on noussut jopa 20°C viimeviikkoisesta. Kaiken palelemisen jälkeen löysin itseni valittamasta kuumuutta, ja sitä en todellakaan vielä viime maanantaina olisi uskonut joskus tekeväni. Jossain kohtaa ajattelin jo, että en ikinä voisi muuta kuin palella. 🙂

Nyt kun pääsin tuosta syväjäästä eroon, huomaan paljon kevään merkkejä ympärilläni. Naapurin suulin katolta juoksee lumi alas, ja ”räystäät tippuu”, kun aurinko lämmittää mustaa peltikattoa. Pajunkissoja ei kai kannata mainita, kun niitä oli saatavilla jo jouluna, mutta nyt nuokin näyttävät silmään huomattavasti kauniimmalta. Josko viikonloppuna tehtäisiin kävelylenkki niin, että saadaan kissoja ihan maljakkoon asti. Pääsiäinen on loppukuusta, ja kuten jouluakin, tätäkin juhlaa tykkään fiilistellä kunnolla etukäteen. Nostin juuri olohuoneen pöydälle kasan pahvimunia ja ajattelinkin viritellä kotia hieman keväisempään fiilikseen.

Mitä enemmän aurinko paistaa ja pakkasasteet väistyvät, huomaan kaipaavani jo pukeutumiseenkin keväisempiä sävyjä. Sininen ja punainen alkavat viedä sijaa harmaalta, ja tummanvihreäkin tulee pian vaihtumaan heleämpiin sävyihin. En tiedä johtuiko se eilisestä hikoilusta vai ihan vain jonkinlaisesta heräämisesta auringon keväisempiin säteisiin, mutta nyt on sitä paljon puhuttua kevättä rinnassa. Ja tuntuu muuten hyvältä! Pitkä ja pimeä talvi on voitettu, ja ihminen on taas oma itsensä!

Iloa keskiviikkoiltaanne! ♡

Siitäkin huolimatta, että viikonloppuun piti herätä herätyskellon kanssa ja ohjelmaa oli heti lääkärikäynnistä viulutuntiin, lauantai on kokonaisuudessaan lempeän rauhallinen. Höyläpenkin päällä, keittiön ikkunan edessä, tekeytyy tällä hetkellä sämpylätaikina ja vielä vuoassa kohoava foccacia. Toinen lapsista lähti pulkkamäkeen ja toisen kanssa olemme kuunnelleet äänikirjoja ja nyt vuorossa on vanha kunnon Vaahteranmäen Eemeli telkkarista. Sujahdan kohta itsekin sohvalle kirjani kanssa ja sämpylät saadaan pyöritellä sitten yhdessä vasta ennen iltapala-aikaa. Sanoisin, että lauantain palaset ovat jotakuinkin kohdillaan.

Meidän ruokakauppa on remontin alla, ja vaikka uudistus näyttää tekevän kaupalle ihmeitä, kaikkein eniten viime päivinä iloa on tuottanut kaupan piristynyt kukkavalikoima. Nippu edullisia papukaijatulppaaneja veti tietenkin huiput, mutta ilostuinpa myös noista eukalyptuksen oksista. Tässähän tuntee itsensä liki kaupunkilaiseksi!

Mutta nyt sinne sohvalle ruokalevolle. Olohuoneessa kohtaavat seuraavaksi kaksi suurta ruotsalaista, Astrid Lindgren ja Maria Lang! 🙂

Oikein ihanaa ja suloista viikonloppua!