Meidän pääsiäinen. Se oli ennen kaikkea rento ja rentouttava. Pitkiä yöunia ja auringonpaistetta. Paitsi eilen ei ollut auringonpaistetta. Tosin täällä satoi räntää juuri sen verran, että keli oli kurja. Mitään kinoksia ei kuitenkaan ehtinyt syntyä. Kevät etenee siis ihan hyvään tahtiin, ja lumet saavat kyytiä. (Jihaa!!!) Pääsiäisenä myös syötiin hyvin, herkuteltiin ja juotiin pari lasia punaviiniä ystävien kanssa. Aikaa jäi kuitenkin myös lukemiselle ja pullan leipomiselle. Eilen nimittäin tehtiin iso litran taikina heti aamulla turpoamaan. Neljä päivää yhteistä aikaa perheen kesken teki hyvää, ja oikeastaan tuntuu kuin pääsiäinen olisi ollut paljon pidempikin. Sen verran harvoin näitä yhteisiä vapaita on viime aikoina ollut. Ja paljon mahtui neljään päivään tekemistäkin, vaikka ei tosin mitään maata mullistavaa.
Pieni blogitaukokin tuli kuin itsestään, ja tarkoitukseni kyllä oli päivittää blogia myös pääsiäisenä. Ihan kiva välillä ottaa nenä irti näytöstä ja käyttää aikaa siihen ”oikeaan elämään”.
Meidän pääsiäistunnelmaan ei kuulunut kovinkaan paljon koristeita, kukkia lähinnä ja ne saavat nyt ilostuttaa uutta viikkoa. Lyhyttä viikkoa!  Juhlan tuntua tuo myös täyspitkä Hempean pöytäliina (saatu). Olen jotenkin kyllästynyt valkoiseen pöydänpintaan, mutta liina lämmittää mukavasti keittiön tunnelmaa. Puukantinen pöytä onkin ollut haaveissa jo pitkään.

Pääsiäisen asut vaihtelivat kokomustasta värikkäämpiin variaatioihin. Punainen mekkokin pääsi käyttöön. Huomenna onneksi myös hiukset saavat vähän väriä. Ai että kun tunnen oloni harmaaksi!

Vähän kuin krapulana kivasta lomasta, tänään kylään tuli vanha ystäväni migreeni. Kunnon särky, huimaus, pahoinvointi ja sahalaidat. Tässä juuri arvonkin, uskaltaako sitä nauttimaan aurinkoisesta iltapäivästä vai ei. Yhden tanssitunnin aikana kuin ehtisi itsekin ihan kivasti virkistäytymään. No, voihan sitä ainakin yrittää!

 

Korvakorut Nikkotakko / saatu

 

Heipsun!
Ja terveiset Tukholmasta, jossa kevät oli ihan yhtä pitkällä, kuin täällä meilläkin. Eli ainakin eilen vielä jossakin ihan liian kaukana. Tein pikapyrähdyksen naapuriin, Elloksen pressitilaisuuden merkeissä, ja hauska päivähän tuo oli, vaikkakin aika pitkä ja raskas. Tosin kotimatka oli kyllä aika uskomaton kaunis, kun automatkaa valaisivat loimuavat revontulet! Ei siis lainkaan harmittanut siirtyä kaupunkien valoista takaisin tänne omalle reviirille, valosaasteen ulottumattomiin. Siitäkin huolimatta, että Tukholman kukkatarjonta jäi jälleen kerran kaihertamaan mieltäni.
Tästä muuten päästäänkin jouhevasti otsikkoon, nimittäin kuulin termin ”granny girl” vasta eilen, ja voi että, miten tuo osuikin nappiin! Kiitos iloiselle toimittajajoukolla, joka sai minut ymmärtämään, että olen itsekin varhain mummoutunutta sorttia, ja juurikin tästä syystä vielä erittäin trendikäs! Nyt on nimittäin erityisen in rakastaa villasukkia, omaa sänkyä, aikaista nukkumaanmenoa ja hiljaista hipsuttelua. Granny girlin lempipaikka on oma koti – ja varsinkin oma sänky! Käsilaukusta löytyy kaikki saveteista rakkolaastereihin ja särkylääkkeisiin, sillä mummotyttö varautuu ja ennakoi. En tiedä olenko koskaan ennen ollut yhtä muodikas! 🙂

Meitä bloggaajia matkassa oli neljä, Jonna (Oma koti onnenpesä), Kerttu (Modernisti kodikas) ja Suvi (Valkoinen Harmaja). Jonnaan tutustuin vasta nyt, Kertun olen nähnyt viimeksi yli kolme vuotta sitten ja Suvin tapasin hyvin tasan pari vuotta sitten Tukholmassa vähän samanlaisissa merkeissä. Olikin hauskaa, että me kaikki matkalla olleet bloggaajat olimme niitä pitkämatkalaisia, jotka harvemmin käyvät Helsinkiin keskittyneissä pressi- ja pr-tilaisuuksissa, ja tästä samaisesa syystä myös tapaamme toisiamme melko harvoin. Tuli juteltua niitä näitä aiheesta ja aiheen vierestä, ja sekös olikin mukavaa, kun bloggaaminen on noin fyysisesti kuitenkin aika yksinäistä hommaa.

Tänään me onkin sitten pidetty Klaaran kanssa ihan rehellistä vapaapäivää. Vime viikon loppupuolisko tuli vedettyä aika tiiviisti opintojen parissa, joten nyt nautitaan välillä vähän kiireettömyydestä ja siitä kuuluisasta läsnäolosta. Kotitöitä, palapelejä ja satuja. Niitä tänään, ja saadaampa ihan juuri myös koululainen seuraksemme!

Aurinkoa päiväänne! ♡

Hello!

Tiedättekö, mikä on mulle ihan selkeä kevään merkki? Keltaiset narsissit! En nimittäin juuri pidä keltaisista kukista. Ainoastaan kevään keltaiset narsissit ja loppukesän keltaiset perennat (kuten kultapallo) ilahduttavat värillään. Ja tietenkin jotkin satunnaiset poikkeukset, kuten lasten poimimat voikukat ja muut iloiset yllätykset. Keltainen narsissi on siis itselleni ehdoton kevään merkki, ja meille kevät tuli tänään!
Callunat saivat väistyä tieltä, kun helmililjat, hyasintit ja narsissit ottivat tilan haltuunsa. Tai no, hyasintit ovat kyllä olleet kuistilla ihan marras-joulukuusta lähtien. Myöskin muratit on vanhoja ja talvehtivat näköjään nekin jokseenkin hyvin kuistilla.

Puutarhakausi on ehdottomasto korkattu, ja se jos mikä piristää, kun ulkona sataa vuorotellen vettä ja räntää. Kevättä kohti mennään, ja loska kuuluu asiaan! 🙂