Koska karsiminen, ja paikkojen siivoilu, tuntuvat olevan monella mielessä, ajattelin kasata hiukan ideoita siihen, miten turhasta pääsee eroon, ja kenties se oma romu voikin päätyä toisen aarteeksi.

Totta, jos tavaran haluaa vaihtaa rahaksi on mahdollisuuksia monia. Kirppikset, joko itsepalvelulla tai erilaiset kirppispäivät, joissa pääset itse myyjän työhön. Esim. pihakirppisten aika on kesällä, joten vielä ehtii. Sitten on Huuto.net ja Tori, jotka jo varmaan monelle onkin tuttuja. Myös Facebook on täynnä kirppisryhmiä.

Mutta entä jos onkin niin laiska, kuin minä. En nimittäin jaksa nähdä vaivaa tavaroiden viemisestä myyntiin, ja kirppispöydän järjestelystä. En jaksa kuvata ja mitata tavaroita, en jaksa postittaa jne. Mitä muita vaihtoehtoja jää!?

Mulla ihan ekana on aina mielessä, että annan eteenpäin kavereille ja perheelle. Esim. blogin kautta tulee välillä tavaraa, jota en tarvitse, kosmetiikkaa, joka ei sovi iholleni, meikkejä väärässä värissä jne. Aika paljon saan lykättyä siskolleni ja äidilleni. Äidille ja siskolle menee yleensä myös suurin osa vaatteista. Tietty vähän ongelmaa tuottaa, että ovat molemmat n. 20 senttiä mua lyhempiä. 🙂

UFF oli mulle aikoinaan se paikka, johon tuuppasin kaiken. Myöhemmin olen yrittänyt löytää muita kanavia kierrättämiselle, ja myönnän, että UFF:n kohdistunut kritiikki on vaikuttanut asiaan. En kuitenkaan väitä, että yhdistyksen toiminnassa on mitään vikaa, olen lähinnä kuitenkin tyytyväinen, että olen itsekin opetellut katsomaan keltaisia laatikoita pidemmälle. Tässä ajattelinkin hiukan listata, mitä muita vaihtoehtoja UFF:n sijaan voi hyödyntää tavaran kierrätyksessä. Lainaukset on otettu kunkin toimijan omilta nettisivuilta.

Fida
”Fida lähetystorit on 29 myymälän kotimainen hyväntekeväisyyskirpputoriketju, jonka tuotoilla tuetaan Fidan tekemää työtä kehitysmaiden lähimmäisten hyväksi.”

SPR Kontti
”Kontti on kierrätystavaratalo,
jonka tulos käytetään Punaisen Ristin avustuskohteisiin. Kun käyt ostoksilla Kontissa tai lahjoitat meille tavaraa, tuet samalla toimintaamme kotimaassa ja maailman kriisikohteissa.”
Kontilla on vastaavia keräyslaatikoita, kuin UFF:llä.

Paikallinen seurakunta.
Diakoniatyön kautta on mahdollista saada vaatteita, leluja ym. niitä tarvitseville perheille oman seurakunnan piirissä.

Seurakuntien ylläpitämät kirpputorit.
Itse muistan, kuinka hyviä löytöjä tein ystävien kanssa teininä tämänkaltaisessa paikassa. Löytyi hippivaatetta joka lähtöön! 🙂

Ensi- ja turvakodit.
Aina voi kysyä, josko näillä olisi tarvetta sille, mikä sinulle on ylimääräistä.

Kierrätyskeskukset.
Itse esimerkiksi kuulin, että paikallinen kierrätyskeskus tekee yhteistyötä kaupungin sosiaalityön kanssa, ja vaatteet, lelut ym. saadaan ohjattua omassa kunnassa apua tarvitseville.

Vastaanottokeskukset.
Ihmisiä, jotka tulevat Suomeen ilman minkäänlaista matkatavaraa. Vastaanottokeskuksiin tulee paljon lapsia, ja niissä myös syntyy vauvoja. Lelut, vauvanvaatteet, pikkuiset talvihaalarit jne. kaikki menee tarpeeseen.

Lasten- ja nuorisokodit.
Esimerkiksi astiat, huonekalut ja kodintekstiilit tulevat tarpeeseen nuorille, jotka lähtevät omilleen. Ensimmäisessä omassa asunnossa tarvitaan kaikkea kahvimukista naulakkoon, ja juustohöylästä kattovalaisimeen.

Just nyt ei tule enempää mieleen, mutta täydennän, mikäli huomaan unohtaneeni jotain. Ja tehkää te samoin! Nyt on hyvä mahdollisuus antaa vinkkejä muille. Tuleeko mieleen muita kohteita, jonne ylimääräistä voisi lahjoittaa?! Kertokaa ihmeessä!

Ihanaa viikonloppua!

PS. kuva ei liity asiaan mitenkään. Sotkuinen työpöytä kertonee ehkä, että olen vielä vähän vaiheessa projektissani! 🙂

Se on aika, jonka käytin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä vaatehuoneen siivoamiseen. Jep, ei mikään ihan pikkujuttu, ja juuri sen vuoksi olen siirtänyt koko urakkaa lahjakkaasti jo pari kuukautta eteenpäin. Nuo pari kuukautta ovat tietenkin aiheuttaneet vielä jonkin verran pahemman lopputuloksen, mutta nyt se on tehty. Ja vitsit, kun henki kulkee paremmin!

Yksi syy projektin lykkäämiseen on ollut puhtasti se, etten ole katsonut kauhean järkeväksi aloittaa hommaa kahden lapsen kanssa. Jouduin kuitenkin levittämään vaatehuoneen sisällön pitkin taloa, ja tuntui, etten päässyt itsekään kulkemaan, kun lattiat olivat täynnä vaatekasoja. Yö oli oikeastaan ainoa järkevä ajankohta siivoamiselle, sillä en tahdo käyttää mahdollisia lastenhoito-optioitani siivoamiseen. 🙂

Täytyy myös sanoa, että yöllä olin parhaassa mahdollisessa mielentilassa lopputulosta ajatellen. Tavaraa lähti nimittäin niin paljon, että nyt koko vaatehuoneen hoito on huomattavasti helpompaa.

Kuvat kertoo kuitenkin huomattavasti enemmän kuin tuhat sanaa. Onneksi tuli otettua vertailupohjaa! 🙂

Vaatehuoneen lipastot ja hyllyn kannattimet ovat Ikeasta. Samoin vaaterekki. Myös takaseinän tapetti on Ikean mallistosta, sitä oli myynnissä reilu vuosi sitten keväällä.

Superia viikkoa! Mä jatkan täällä nyt tavaran karsimista ja siirryn lastenvaatteisiin. 🙂

Tai siltä ainakin tuntuu! Heinäkuusta on kulunut puolet, ja vaikka täällä blogissakin on muutaman kerran tullut piipahdettua, tuntuu silti siltä, kuin olisin ollut ikuisuuden poissa. Paikalla, mutta ei läsnä, sopii tähän yhteyteen paremmin kuin hyvin. 🙂

Eilen iski kuitenkin sellainen fiilis, että tahdon tehdä taas blogia ja olla enemmän lasna omassa jutussani. Parin viikon lomailu teki siis tehtävänsä. Toki koulun alkuun asti lomaillaan lasten ehdoilla, mutta minä itse sain henkilökohtaisen lomakiintiöni toistaiseksi täyteen. Jatketaan sitten loman merkeissä taas toisella kertaa. 🙂

Vakka rennosti ottaminen ei kuulu vahvimpiin puoliini, täytyy sanoa, että tämä kesä on elelty melko lungisti. Eilen juuri selitin pojalle, että meidän täytyy tehdä jonkinlainen ryhtiliike, ettei elokuussa tunnu siltä, kuin ajaisimme päin seinään. Kuvasin vuorokausirytmiämme ja kesäelämistä käyttäen sanontaa Ellun kanoista, ja siinähän sitä olikin selittämistä. Ettei Ellu-tädillä ole kanoja, eikä itse tuntemamme Ellu-täti liity asiaan yhtään mitenkään. 🙂

Vaikka loma jollakin tapaa yhdistetään lepoon ja lepäämiseen, on pakko myöntää, että viimeisten viikkojen aikana nukkuminen on ollut vähän niin ja näin. Valoisat illat houkuttelevat valvomaan pidempään ja aamulla lapsiperheessä luonnollisesti herätään kukonlaulun aikaan. Kesäilot ja kesäkilot kulkevat luonnollisesti käsikkäin tänäkin vuonna, mutta niistä en jaksa stressata, sillä kuten yleensäkin, uskon arjen hoitavan tehtävänsä mitä luonnollisimmalla tavalla. Niinpä tänäänkin on vohvelipäivä. 🙂

Kesävaatteet ovat jääneet tänä vuonna vähälle käytölle, eikä alennusmyynnit houkuttele ostamaan yhtään hellemekkoa (yhä siivousta odottavan) vaatehuoneen täytteeksi. Tämä ihana, joskin hiukan telttamainen pusero jäi kuitenkin käteen KappAhlin ale-rekistä. Hintaa oli hurjat kymmenen euroa, ja materiaali niin paksua ja laadukasta, että jäin pohtimaan, miksi olen maksanut lähes samankaltaisesta puserosta melkein kymmenkertaisen hinnan ja saanut oikeastaan täysin kertakäyttövaatteen.Välillä on kai vain oltava hiukan tyhmä, voidakseen taas tuntea itsensä joskus astetta fiksummaksi. 🙂

Jep, mutta täällä ollaan! Toivottavasti teidän heinäkuu on mennyt keleistä huolimatta hyvin ja kesäisissä merkeissä?

Seuraavaksi täällä käynnistyy imuri, jonka pölypussissa taitaa olla jo puolet hiekkalaatikon hiekoista.