Huomenta!

Meillä herätään yleensä aika ajoissa, joten kaikelle tällekin jää tilaa. Lelukorien sisältö kaadetaan useamman kerran päivässä keittiön lattialle, ja yleensä ensimmäinen kerta on heti aamusta. Lapset on varmaan oppineet, ettei äiti juuri välitä asiasta, kun menossa päivän ensimmäisen kahviannoksen nautinta. Ja ihan totta, en välitäkään. Paitsi sitten kun iskee se kiire ja siivoukset jää mulle. 🙂

Voisihan sitä päivänsä huonomminkin aloittaa, kuin leikkimällä. Ollapa yhä lapsi!

Pirteää päivän aloitusta!

En tiedä teistä, mutta mulla itselläni ainakin on vähän sellainen tapa, että kesän aikana kaikki sisustelut ja kotijutut jää kovin vähälle. Puhumattakaan siivoamisesta, ja yleensä sanonkin, että kesällä eletään ulkona, ja käydään sisällä vain kääntymässä. Tämä kesä kuitenkin todisti, että syy ei ole auringonpaisteessa, vaan yksinkertaisesti siinä, että pesänrakennusviettini nukkuu kesäunta!

Tässä kohtaa vuotta tapahtuu kuitenkin se ratkaiseva käänne. Pesänrakennusvietti herää ja alkaa ihan uudenlainen asuminen ja eläminen. Vähän kuin oravat keräävät ruokaa talven varalle, minä varustaudun ja laitan itselleni viihtyisää kotia pitkää ja pimeää kautta varten. Sitä helpottamaan lähettifirma toi tämän kokoisen laatikon. Hirmu iso, muttei mahtunut siltikään kiinni.

 

Niin, että nyt alkaa virallisesti varautuminen talveen. Täällä kaalin tuoksussa on hyvä rymsteerata hiukan paikkoja kuntoon. 🙂

Päivän kohokohtia on myös yhden pienen repun ja penaalin pakkaaminen. Ai että, kun jännää! Mutta tiedättekö, tänään aamulla vasta tajusin, miten ihanaa onkaan kun arki alkaa. Kuulostaa niin tylsältä, mutta kaipaan taas ihan tavallisia viikkoja. Maanantaiaamuja ja viikonloppuja.

Laitan teille myöhemmin kuvaa laatikon sisällöstä. Vaikka taidatte ehkä arvatakin jo! 🙂

Heinäkuun helteet, ne parhaimmat lomakelit Suomessa. Noh, tänä vuonna ne jäi tulematta. Oikeastaan ne miehen lomaviikot ennen juhannusta osuivat aika nappiin kelien puolesta, vaikka kylmyyttä tuolloin valiteltiinkin. Olipa ainakin kuivempaa, ja aurinkoisempaakin.

En yleensä valvo kovin myöhään, olen koittanut pitää jonkinlaisen rytmin kesälläkin yllä. Eilen ilta kuitenkin venähti myöhäisen illallisemme jälkeen, ja puolilta öin ihastelin ruokapöydälle palamaan jäänyttä kynttilää. Pimeässä sen tunnelma oli uskomattoman kaunis – valo melkein kuin sadusta. Tajusin, ettei sykyn tuloa kannata murehtia, siinäkin on omat puolensa.

Eilen aamulla vanhempieni pihassa tuntui tuttu tuoksu. Sanoinkin isälleni, että tuoksuu ihan koulunalulta. Syksyltä, loppukesältä. Kostea ja kolea ilma on saanut luonnon tuoksumaan syksyisemmältä, kuin vuosi takaperin samaan aikaan. Silti tiedän, ettei siihen ole enää kauaa, kun nenässä tuntuu taas kypsien omenien tuoksu, ja aamuissa raikas kirpeys.

”Syksyllä kun koulu alkaa.” Toukokuussa se tntui olevan ikuisuuden päässä, nyt siihen on viikko. Viimeinen lomaviikko, viimeinen kesäviikko.

Seuraavan viikon ajan vedetään keuhkot täyteen ilmaan. Nautitaan aamuista, joilloin ei ole kiire minnekään, ja pidetään pyjamia pitkälle iltapäivään asti. Kohta se loppuu.

Tervetuloa elokuu!

Suloista loppukesän lauantaita. Muistakaa polttaa kynttilöitä!