Tämä viikonloppu on ollut sateisen harmaa niin monella tavalla. Huonoilta uutisilta on tuskin voinut välttyä, ja maailman tilanne huolestuttaa meitä kaikkia.

Muistan jokunen vuosi sitten kysyneeni äidiltäni, olenko sydämetön ja kylmä, jos en anna blogissani tilaa kansalliselle murheelle, vaan postaan arkisista ja turhanpäiväisistä asioista. Tuolloin äitini neuvoi, että huonojenkin uutisten keskellä me ihmiset kaipaamme myös muita asioita. Jopa niitä turhanpäiväisiä ja kovin arkisiakin juttuja. Ja niin se kai onkin. On suru sitten henkilökohtaista, kansallista tai kansainvälistä, huonojen uutisten sekaan pitää mahtua myös jotain hyvää. Jotain mikä saa ihmisen luottamaan elämään.

Sen enempää paneutumatta päivänpolttaviin uutisiin, päätinkin kirjoittaa siitä, että meillä on ollut mukava viikonloppu. Yhteistä aikaa, rakkaita ihmisiä, hyvää ruokaa, kodin lämpöä ja turvallisuudentunnetta. Takkatulia, naurua, kynttilänvaloa, leffailtaa, läheisyyttä ja rakkautta. Niistä on meidän viikonloppu tehty. Hyvistä hetkistä ja naurusta.

Kuvina kaikenlaista viikonlopulta kameraan tarttunutta – ilman mitään punaista lankaa.

Nyt paistaa aurinko, ja kotona leijailee sunnuntaifiilis. Se raukea, kiireetön ja lämmin. Nyt ladataan akut uuteen viikkoon.

Suloista sunnuntaita!

Perjantaiterveiset!

Meillä elellään nyt sitä vaihetta, kun lakanapyykkiä täytyy pestä vähän normaalia useammin, joten perjantain kunniaksi tänäänkin on pyykkipäivä, ja eritoten lakanapyykkipäivä. Ajattelin kuitenkin muistutella teitä Washologi -alennuskoodista, joka on siis tänään viimeistä päivää käytettävissänne. Koodin ja ohjeet löydät tästä postauksesta.

Onneksi meidän perjantaihimme mahtuu muutakin kuin pyykkäystä, nimittäin viikonlopuksi on tiedossa laatuaikaa serkkujen kanssa, ja mulle laatuaikaa siskon kanssa. Siskoni tulee lapsineen mummulaan, joten iltapäivällä mekin käännämme lasten kanssa nokan kohti isovanhempia, ja vietämme perjantaita isolla porukalla. Mukava viikonloppu piristääkin kummasti tätä lähimuistiin ehkä harmainta viikkoa.. Nyt on oikeasti pitänyt kyllä tsempata ihan hurjasti, jotta näistä päivistä on selvinnyt täysissä järjissä. Enkä väitä, että olisin välttämättä onnistunutkaan, mutta voi kun niin toivon, että ilma kylmenisi pakkaselle, ja maahan sataisi valkoinen puuterilumi.

Lumisadetta ja pakkasia odotellessa, viikonlopun ohjelmaan kuuluu myös pihan laittoa talvikuntoon. Vielä olisi nimittäin callunat ja havut odottamassa ruukuttamistaan, ja haravoitavaakin alapihan verran. Ja jos harmaus ihan mahdottomasti alkaa tökkiä, kaivan koristevaloja esiin, ja ripustelen kotiin vähän muutakin extrapiristystä. Nyt on vain jaksettava uskoa siihen, että kohta mennään taas kohti valoa!

Mukavaa perjantaita ja rentouttavaa viikonloppua.

Siitäkin huolimatta, että viime vuonna aloitin paperitähdillä joulun laittamisen jo marraskuun alussa, en ole vieläkään toimertunut tekemään minkäänlaisia jouluisia sisustusratkaisuja. Tai no, ostin jo syksyllä viikunanpunaisia tuikkukippoja joulupöytää ajatellen, mutta tosiaankin odottavat sitä joulupöytää. Tähän asti olen nauttinut Pinterestin ja Instagramin tarjoamista jouluinspiraatioista, mutta esimerkiksi kaikki vanhat joululehteni olen vieläkin jättänyt selaamatta. Ja kyllä, todellakin mulla on säästössä joululehtiä kymmenenkin vuoden takaa, mutta nyt kaivoin esiin lehtiä vain muutaman vuoden ajalta, ja niistäkin aluksi vain osan. Sinänsähän joulu on ainakin mulle huomattavasti ajattomampi, kuin sisustusjutut yleensä, ja huomaahan sen joululehdistäkin, että samoja koteja ja kuvia pyöritellään useampi vuosi. Juuri taisin nimittäin bongata jostakin uudesta joululehdestä jutun, jonka luin pari vuotta sitten toisesta lehdestä. Niin, että ei noilla inspiksillä oikein ole mitään parasta ennen -päivämäärää. Sinänsä kiva, tsemppaa myös vähän erilaiseen kuluttamiseen. Joulussa pitää olla traditioita, muistoja ja tunnearvoa. Jokaista joulukoristetta ei pidä uusia vuoden välein.

Viime jouluksi saimme vihdoin keittiön valmiiksi, ja pelkkä keittiö oli mulle niin iso juttu, etten kauheasti kaivannut joulukoristeita. Toki lasten iloksi laitettiin kaikenlaista tontusta possuun esille, mutta oma koristelun tarve oli aika vähäistä. Enkä nyt tarkoita, että kotini olisi muuttumassa miksikään runsaudensarveksi, mutta musta tuntuu, että tänä vuonna joulukoristeet ja -koristelut kiinnostavat huomattavasti enemmän. Joka vuosihan tulee hankittua jotain uutta ja jouluista, jos ei muuta niin ainakin yksi koriste kuuseen. Ehkä tänä vuonna innostun enemmän.

Ennen joulua meillä olisi kuitenkin vielä jonkin verran remontoitavaa. Ja sitten niitä ihan pikkuisia juttuja, jotka vaan jäävät tekemättä, kuten vaikka tuon takanani näkyvän vihreänkirjavan maadoitusjohdon piilottaminen. Jonkinlainen ryhtiliike tässä pitäisi tehdä, ja tarttua asioihin, jotta joskus tulisi valmistakin.

Mutta joululehtiä on ihana selata. Uppoutua hetkeksi siihen taianomaiseen fiilikseen ja odotukseen, joka jouluun aina liittyy; Ihmisten hyvään tahtoon ja rauhaan maan päällä. Sillä suunnitellessa ja haaveillessa kaikki on vielä mahdollista!

Eli glögiä ja joululehtiä. Niillä selätetään pimeyden tylsyys ja nojatuolimatkaillaan talven ihmemaahan. Kun vielä samalla hyräilee Sylvian joululaulua, ei kuule miten syyssade ropisee ikkunoihin.

Joulukoneistoni hurahti käyntiin.

Ihanaa iltaa!