Maanantaita ja lokakuun alkua!

Ai että, mutta tuntuu taas arki ihanalle, kun on päässyt viikonloppuna humputtamaan. Niin paljon kuin pidänkin ihan vain kotona olemisesta, itseensä käpertymiselläkin on rajansa. Koko viime viikon podin mielialaa joka olisi liputtanut kotiin jäämisen puolesta, mutta onneksi en antanut sille sisäiselle äänelle liikaa valtaa. Miksi piehtaroida arjen ankeudessa ja elämän kurjuudessa, kun asialle voi oikeasti tehdä jotain. Ja pyykkivuorten yli ja lasikattojen läpi pääsee kyllä juurikin heittämällä korkkarit välillä kattoon. Siitäkin huolmatta, ettei jaksaisi ihan aamuun asti tanssia. Pääasia on, että tekee tässäkin ihan vain parhaansa.

Muistatte ehkä kun kerroin viime syksynä, miten ystäväni tsemppasi minua tämän pimeän vuodenajan läpi hyvin suunnittelemallamme ”irrotteluaikataululla”. Joka kuulle oli jotain kivaa ja extraa, jokin valopilkku jonka odottaminen lennätti yli arjen. Kuin itsestään sellainen toimintasuunnitelma on tekeytynyt myös tälle syksylle ja talvelle. Joka kuulle jotakin, ettei syksyn pimeys vie voittoa myös aurinkoisesta mielestä. Ja noiden pienten irtiottojen ansiosta on sitten myös ihana käpertyä siinä välissä kotiin ja arjen tasaisuuteen. Sellaiseen turvallisuuteen. Koska olen kuitenkin pohjimmiltani ihminen joka nauttii myös siitä. Kotiin käpertymisestä ja hiljaisesta rauhallisuudesta, villasukista ja kynttilöistä.

Syyskuu ei mennyt omalta osaltani ihan nappiin. Hirveästi kaikkea, sitten oksennustaudit ja muut pöpöt siihen päälle. Ja vaikka nautinkin suuresti lämpimästä syyskuun alusta, viikonlopun pakkasen puraisu jollakin tapaa puhdisti fiilistä. Nyt on ihan reilusti syksy ja ensikuun jälkeen jo joulukuukin. 🙂 Lokakuun ihan ehdoton teema olkoon kuitenkin oman hyvän olon edistäminen, sillä nyt kun arjen aikataulut jo alkavat toimia ja muuten täyteen tupatut illat ovat (toivottavasti) takana päin, aion ottaa enemmän aikaa myös itselleni.

Sain perjantaipuskaksi corokian, eli kummituspuun. Edesmennyt corokiani taisi hiipua avustetusti pois jo pari vuotta sitten, joten tämä tuntuu taas oikein kivalta kaikessa vähäeleisyydessään ja karussa fiiliksessään. Sellainen juurikin lokakuulle sopiva kasvi!

Lokakuun ensimmäisellä viikolla aion:

Lukea loppuun Håkan Nesserin Barbarotti-kvintetin viimeisen osan (pakko kai se on päätökseen saattaa, vaikka olen yrittänyt asiaa lykätä)

Noutaa kirjastosta uusimman Alan Bradleyn, (saapumisilmoitus kilahti juuri puhelimeeni) ja ahmia sen kaikella asiaan kuuluvalla paatoksella.

Nauttia kynttilöistä sekä villasukista ja (edellisiin viitaten) hetkittäin sulkea todellisuuden arkeni ulkopuolelle.

Leipoa pullaa ja nauttia sekä itse leipomisesta, että pullan syömisestä.

Tehdä syysistutuksia ja vaihtaa kuolleet kesäkukat callunoihin

Käydä jumpassa ja lenkkeillä syysmaisemista nautiskellen.

Kömpiä joka ilta ajoissa nukkumaan.

Halata, pussata ja tulla halatuksi sekä pussatuksi.

Että oikein on kiva viikko ja kuukausi tässä alkamassa. Kivoja juttuja tulossa ja silti aika ihana arkikin siinä samalla elettävänä. ♡

 

 

{ Neuletakki saatu / Lifestyle La Luna }

Lauantaita!

Tällainen jopa vähän turhankin letkeä fiilis täällä. Toisaalta eikös viikonloput olekin juuri sitä varten, että saa mennä hiukan puolivaloilla. Hipsutella villasukissa, tarrata käsillään kirjaan ja selällään sohvaan. Juoda muki tolkulla kuumaa teetä ja odotella lähinnä vain ajan kulkua. Koira sinänsä ei tajua laiskasta lauantaista yhtään mitään, hän on tuollainen ihan viikon jokaisena päivänä. 🙂

Inhottava flunssa on nyt kaatanut jo kolme neljäsosaa perheestä, ja on kuulemma sitkeää sorttia tämä täällä riehuva. Kolme viikkoakin, totesi lääkäri, joten hurraa sille, että olen itse ylittänyt jo ainakin puolivälin.  Vaikka ajattelin kyllä, että viikonlopun jälkeen kokisin jonkinlaisen ylösnousemuksen. Kroppa huutaa jo liikuntaa vaikka toki sekin pitää aika varovasti aloittaa. Mutta kuitenkin. Edes niitä rauhallisia kävelylenkkejä tuon kuvien karvaturilaan kanssa. Hiljalleen olen aloittanut jumien aukomisen. Tuntuu kuin kuume olisi vienyt minulta pituutta ainakin kymmenen senttiä.

Kynttilät palamaan ja venetsialaisviikonloppua sisätilöissa. Aikaisin sänkyyn ja kunnon yöunet. Siinä lauantai-illan suunnitelmani.

Rentoa ja rentouttavaa iltaa myös teille! ♡

Hej!

Syksy ei ole edes kunnolla alkanut, ja tiedättekö mulla on jo ensimmäinen flunssa! Ollut oikeastaan koko viikon, ja siitä syystä olen kulkenut vähän puolivaloilla. No, sen siitä saa, kun nukkuu yhä avoimen ikkunan (ja tuulettimen) vieressä, vaikka yöt ei olekaan enää trooppisen lämpimiä. Ei tosin ollut tarkoitus, mutta nukahdin viikko sitten kirjani kanssa näihin olosuhteisiin, ja tässä tulos. Pieni flunssakuume, tukkoinen nenä, käheä ääni ja huonosti nukuttuja öitä. Ei vakavaa, mutta ärsyttävän uuvuttavaa. Mutta hei, otin opikseni, enkä enää mene sänkyyn ennen kuin ikkuna on kiinni. 🙂

Iloa sunnuntaihin tuo onneksi kimppu auringonkukkia, jotka sain perjantaina. Miten tuo keltainen onkin nyt niin ihana väri. Ja koska flunssa toi väkisinkin tullessaan syksyisen fiiliksen, päätin nostaa keittiön tuoleille taas taljat ja voi että, miten ihanalle tuntuukin palauttaa koti tähän normaalitilaansa pitkän ja lämpimän kesän jälkeen. Paljon kynttilöitä ja just sopivasti sellaista kotoista tunnelmaa. Pesän rakentaminen ja kotiin kääriytyminen ovat ehkä nuhaista nenää vieläkin selvempi syksyn merkki. Samoin jatkuva traktori- ja puimuriliikenne, joka pauhaa vielä pimeän tultua. Syysfiilikseltä ei voi enää oikein välttyä, sanokaa mitä sanotte!

Jalkapallon pelaaminen täytyy tänään jättää väliin, sille ei nyt oikein voi mitään. Ajattelin nimittäin, että alkava viikko saisi olla pikkuisen parempi ja energisempi kuin tämä päättymässä oleva. Mutta kotona valssataan tänään vähän huonekaluvalssia, joten siinäkin on mukavasti puuhaa sunnuntaille. Nyt vain pitäisi saada paikat kuntoon, jotta uusi viikko saadaan aloittaa ilman sen suurempaa kaaosta. Eli nyt kirjahyllyjä järjestelemään!

 

Leppoisan rauhallista sunnuntaita myös teille! ♡