>Happy feet!

24.3.2011

>

Mun mummolla on aina, niin kauan kuin muistan, ollut jalassa sisäkengät. Siis sisällä. Ja sellainen kenkäpussi mukana, kun lähtee jonnekin kylään, ja sieltä kaivaa aina pikkukengät jalkoihinsa. Eipä tota paljon meidän sukupolvessa harjoiteta, kenkien vaihtajia näkee lähinnä tanssipaikoissa.
Itse olen tallustellut koko talven kotona villasukissa. Välillä on päiviä, joina istumaan ei tahdo ehtiä, ja illalla sen huomaa selässä. Jalat kun ovat eriparia ja selkä korkkiruuvilla, tavallinen seisominen ”paljain” jaloin ottaa rangan päälle. Helpotus on aamutossut, joihin sujautan omat mittatilauspohjalliseni. Nyt alkoi kuitenkin mummotuttamaan, ja mokomat tossut ärsyttämään. Voishan sitä kokeilla tehdä mummelit ja hankkia sisäkengät. Sellaiset nätit, ei ehkä samanlaiset kuin mummolla, mutta kuitenkin.
Vastaus; H&M:n ballerinat. Halvat (19,95€), tuskin kenenkään jalkaan hyvät sellaisenaan, mutta riittävän tukevat pitämään ortoosin sisällään. Ja mahtuu vielä jalkakin. Kun jalat on happy, on naamakin happy!
No niin, ja tänään on sitten se torstai.
Eli toistamiseen sitä toivorikkautta 🙂

***

{ Mitä mietit, kulta? }

14.3.2011

Ihan käsittämätön fiilis! Tarmo tuli heti aamusta kylään. Pelästyi kai, kun olin viikonlopun poissa. Vaatekaapista lähti kaksi isoa säkkiä uffelle, ja keittiön ruokakomerosta (joka piti siis siivota jo jouluksi) lajittelin neljä kassia tavaraa kierrätykseen. Kippoja, purkkeja ja tyhjiä pakkauksia. Kolme avattua palasokeripakettia! Eikä meillä edes kukaan käytä palasokeria. Kaksi avattua tomusokeripakkausta, samoin kaakaota. Täysjyväpastaa, kuutta erilaista tummaa riisiä… Ihan mieletön kaaos, mutta nyt se on selätetty. Olo on kyllä kuin voittajalla!

Olkoon fengshuita tai mitä vaan tiedettä, mutta kyllä taas kulkee henki vapaammin. Meillä on muutaman jätesäkillisen verran enemmän tilaa!
Mulla on jo pidempään ollut fiilis, etten viitsi oikein tehdä täällä mitään. Ajattelen koko ajan, että jos rempataan, niin mitäs sitä tuotakaan tuosta siirtämään. Mitä järkeä on pestä ikkunoita tai ommella uusia vehoja valmiiksi, kun eihän niitä verhoja kuitenkaan likaiseen ikkunaan kannata ripustaa jne. Mutta tää komeroiden raivaus ja rojun karsiminen on kyllä oikeastaan ihan hyödyllistä tässä vaiheessa.
Viikonloppu oli ihana, arki ja kaavat menivät mukavasti rikki. Eilen ei ihan niin suurta home sweet home -tunnetta tullut, kuin olin odottanut, mutta oma sänky tuntui kieltämättä ihanalta. Ja monet asiat näkee kyllä paremmin, kun ottaa välillä etäisyyttä. Esimerkiksi, että keittiön astiakaapin voisi siirtää olohuoneen ruokailutilaan, keittiön yläkaapit purkaa ja siirtää kaapin (siis sen joka menee olkkariin) tilalle, alakaapistoksi. Näin työtason määrä tuplaantuisi ja keittiöön saisi avohyllyt. Tuli vain mieleen, tuossa illalla, kun kallistin omalle sohvalle. Mies oli lähinnä vain sitä mieltä, ettei enää aio kysyä, mitä mielessäni liikkuu.
Tarmokasta viikon alkua, tytöt ja pojat!
 
 

***


>Taidan olla rakastunut!

19.2.2011

>Jos se nyt voi olla mahdollista rakastua tapettiin. Mutta kuvitellaan ainakin että on!
Sandbergin ihana Liljekonvalj! Ikuinen kesä ja kielon tuoksu! Tätä on pakko saada makkariin.
Tummapohjainen on ihana, vaan meille ei taida sopia noin tumma. Matala huone jne. Mutta eipä tossa vaaleassakaan mitään vikaa ole.
Täällä ei tapahdu kummempia. Minä jatkan haaveiluja ja suunnitteluja, ja mies käy välillä kotona muistuttamassa, että mikään ei tapahdu hetkessä, ja tarvitsen kärsivällisyyttä. Hitsi kun olisikin väärässä! Tuntuu, että pitkästä aikaa olen innoissani jostain. Meinaan vallan pakahtua! Toisaalta odottaminen ja suunnittelu on parasta. Kun kaikki on valmista, jää vain nautiskelu, ja siinä olen huono.

Nyt sukellan peiton alle. Mukavaa lauantai iltaa, ja kauniita unia!

                                                                                        Photos from Sandberg





***