Muutto, ja ennen kaikkea tämä pakkaaminen, alkavat kyllä ahdistamaan. Vaikka mikään ei ihan puskista tullutkaan, mulla on jotenkin ihan älyttömän stressaantunut olo. Olen sellainen järjestyksen rakastaja, pidän siitä, että asiat on hyvin suunniteltu ja sunnitelmaa noudatetaan orjallisesti. Yritän nyt kaiken tämän kaaoksen keskellä myös opppia jotain. Jos ei muuta, niin sellainen hetkessä elämisen taito voisi ainakin vahvistua.

Muutto on tosiaan ollut tiedossa jo pitkään, vaikkei sen tarkkaa ajankohtaa tietysti voinut ennustaa. Olen ennakoinut asiaa syksystä asti, enkä oikeastaan ole hankkinut kotiin mitään uutta. Okei, yksi vanha puusohva ja hiukan tekstiilejä, mutta jotakuinkin lähteneen tavaran määrä on hurjasti moninkertainen. Olen karsinut rikkinäisiä astioita, vuodevaatteita ja muita vähemmälle käytölle jääneitä juttuja. Yksinkertaisesti en ole viitsinyt ostaa Ikeasta edes uutta juomalasia rikkoutuneen tilalle, koska jokainen juomalasi vaatii pakkaamisensa, ja minä vihaan pakkaamista. Olen elämässäni muuttanut tarpeeksi tietääkseni muuttamisen rasittavuudesta ainakin jotain. Mitään aikaisempaa muuttoa kuitenkaan ei voi tähän verrata, sillä tilannehan on vajaassa kolmessa vuodessa räjähtänyt käsiin. Yksinkertaisesti tavaranpaljous tekee asian huomattavasti monimutkaisemmaksi.

Mutta jotain hyvääkin. Haistan nimittäin tilaisuuden muuttaa hiukan tätäkin asiaa. Julma käteni on heittänyt tavaraa menemään hurjalla vauhdilla. Ja jokainen säkki UFFelle, tai jätteeksi, tekee sielulleni hyvää. Anteeksi maapallo, olen ollut itsekäs maallisen omaisuuden haalija ja tuhlannut luonnonvaroja. Vaikka niin kai me kaikki. Askeettiseen elämiseen ekoyhteisössä minusta ei ole koskaan. Turha kuvitellakaan, aamuinen sähkökatkokin jo repi sieluani. Mutta ajatus siitä, että tuleva kotimme on järjestyksen ja selkeyden tyyssija antaa voimaa. Toiset puhuvat hyvien energioiden vapaasta virtaamisesta, minä puhun turvallisesta komeronoven avaamisesta.

Mutta mihinkäs seepra raidoistaan pääsisi. Aina tekee mieli myös jotain uutta. Mutta jospa antaa itselleen ehdot. Uutta sisään vasta, kun on oikeasti tilaa. Sitten kun mikään ei ole ylimääräistä ja kaikelle on jonkinlainen funktio. Ainakin melkein. Niin, ja sitten vasta kun se koti on löytynyt! Jees, näin sen täytyy olla. Julma käteni tulkoon yhä julmemmaksi. Kaikella ei voi oikeasti olla niin hirvittävää tunnearvoa. Eihän?

Taas meni muutama kolhiintunut murokulho ja sekalainen säkki askarteluroinaa. Ai että tekee hyvää! Ihan varmaan joku energiavirta…

Jees, voinhan sen nyt teillekin paljastaa; Mikä niin on jännittänyt ja vienyt sisustus inspiraation. Miksi blogissa on koko ajan vähemmän kotia ja sisustusta. Yksinkertaisesti siksi, että tämä alkaa nyt olla meidän entinen koti!

Eilen teimme viralliset kaupat. Siis myytiin tämä. Kuukausi aikaa muutta, mutta minne? Jutun toinen puoli kun on se, että sitä meidän unelmakotia ei ole vielä löytynytkään. Mikä vaan ei enää kelpaa, talon pitää tuntua kodilta. Nyt siis etsitään sitä meidän loppusijoituskohdetta. Edessä väliaikaisasumista ja etsintöjä. Olen kuitenkin positiivinen. Olo on oikeastaan älyttömän vapaa. Tämä on ehkä nykyisen elämäni hurjin seikkailu, hypätä pois turvallisesta ja tutusta, mennä kohti tuntematonta päämäärää ja unelmaa. Rehellisyyden nimissä kauhistuttaakin; Miten selvitä muutosta, miten säilöä omaisuutensa, mitä tarvitaan, ja minkä voi varastoida? Kuinka pitkä on väliaikainen? Sanotaan, että pisin mahdollinen, mutta haraan tässä kohtaa vastaan. No, aika näyttää.

Tästä alkaa siis matka. Elämän mittainen kotia kohti kulkeminen. Saattaa olla pitkä ja kivinenkin tie, mutta onpahan otettu ensimmäinen askel. Ehkä hiukan eri tavalla, kuin olimme suunnitelleet, mutta askel se on silti. Tätä matkaa saatte siis halutessanne kulkea kanssani.
Juhlan kunniaksi piti hiukan herkutella Ja mikäs sen parempaa, kuin kuuma kaakao kera vaahtokarkkejen. Nam!

Eteinnen, ulkoeteinen, pikkueteinen…. Ei kai tälle tilalle edes ole virallista nimeä. Ajaa tuulikaapin virkaa, kooltaan reilut 7 neliötä. Neljä ovea: Ulko-ovi, väliovi, pesutilojen ovi ja suuri rautainen pannuhuoneen ovi. Hankala, mutta samalla näppärä tila.

Vanha puinen penkki on maalattu ylijääneellä kynnysmaalilla. Himmeä siniharmaa sävy. Lattiassa harmaa graniitti ja seinillä hailakka kitin sävy.
Penkki helpottaa kenkien pukemista, ja siihen tulee laskettua myös käsilaukku. Ikean lampaantalja lojuu ehdottomasti myös eteisessä. Erilaiset kassit säilövät sisällään pieniä pyyhkeitä koiran tassuille, heijastinliivejä ja muuta ei niin järin kaunista. Sinkkisoiko toimii sadonkorjuuastiana, kukkaistutuksissa ja muuten vain lojuu lattialla. Tunnelma tulee kynttilälyhdyistä ja kynttilöistä , paljon muuten ei tilaa tule sisustettua.
Saappaat kuivuvat lämpimällä lattialla, joka on myös helppo pyyhiä puhtaaksi kiiltävän pintansa ansiosta. Kivi on kätevä, vaikkei ehkä täysin hivele ulkonäöllään silmääni. 

Isosta metalliovesta saisi hyödyllisen ilmoitustaulun mustalla liitutaulumaalilla. Magneetitkin pysyisi helposti kiinni. Kauan on maalaus ollutkin jo harkinnassa, maali kaapissa jne., mutta enpä ole toimertunut. Tai uskaltanut. Mitä jos tulee hutikuti?

Hassu tämä syksy; Sitä alkaa taas vimmattu sisustusinnostus!

Mukavaa maanantai iltaa kaikille!