Kyllä vain, siinä se on aika tarkkaan tulevan keittiömme koko. Vaikka uudessa kodissa keittiöremontti onkin tehty vain kolmisen vuotta sitten, on meillä kuitenkin tarkoitus muuttaa köökki enemmän omia tarpeitamme ja omaa makuamme vastaamaan. Keittiö ei kuitenkaan ole tehtävälistalla ensimmäisenä, se saa jonkin aikaa palvella meitä nykyisessä asussaan ja toimia samalla olohuoneena (olohuone ja moni muu huone kun kaipaavat remonttia ensin, ja tuohon tilaan mahduttaa kivasti tavaraa siksi ajaksi). Keittiö on kuitenkin mulle se ”tärkein huone”. Kun kaikki muu remppajuttu kiristää hermoja ja pinnaa, paneudun unelmieni keittiön suunnitteluun. Toki tuohon tilaan mahtuu monta ideaa, mutta onhan niitä rajoittaviakin tekijöitä; Budjetti tietysti suurimpana, mutta tila jo ihan sellaisenaan antaa aika tarkat rajoitteet suunnittelussa (pitkä huone, ikkunat matalalla jne). Missään nimessä keittiön muotoon ja huoneen seiniin ei olla kajoamassa, sen verran kun ne pitävät historiaakin sisällään. Samassa tilassa on nimittäin ennen toiminut kauppa pitkine myyntitiskeineen. Samaisesta kaupasta on äitini pikkutyttönä hakenut maitoa tonkalla!

No, mutta koska mulla on taas sellainen pakkotarve fiilistellä tulevaa keittiötä (älkää edes kysykö!), laitan muutamia keittiöideoita tännekin (kuvat lainattuja). Suunnitelmathan elävät jatkuvasti, eikä mikään ole varmaa. Onhan kyseessä nainen ja keittiön suunnittelu! 🙂

Keittiö tulee todennäköisesti tälläkin kertaa Ikeasta. Mitään huonoa sanottavaa kun ei edellisen keittiönkään jäljiltä löydy. Hinta ja laatu ovat yksinkertaisesti huipussaan. Toinen vaihtoehto olisi ollut täyspuinen puusepällä teetetty keittiö, mutta sitä saan tuskin mahdutettua budjettiin mitenkään. Matto, keittiöhana ja laatikosto Ikeasta. Jääkaappi Smeg.
Alla olevan kollaasin kokosin kevättalvella ahdistavissa muuttopuuhissa. Joitakin yksityiskohtia ja tunnelmanluojia. Kuvissa TineK:n astioita, tekstiilejä ja koritavaraa, Tolixin ja Eamesin klassikkotuolit, House Doctorin valaisin ja puusohva sekä Day Homen pyyheliinat.

Alla yksi kuvakulma keittiösuunnitelmista. Ikean ohjelmalla piirretty, eli tässä ei juuri näy kuin ne vähät kiinteät kalusteet, joita tilaan tulee. Peiliovikin on oikeasti lasiruuduilla ja lattiarajaa korkeammalla, ikkunat pienempiruutuiset, eikä ohjelma ymmärrä myöskään korotettua sokkelia tiskikoneen kohdalla. (Meillä oli viimeksikin korotettu sokkeli ja kivitasot kodinkoneiden alla. Pitkille ihmisille käytännöllinen!) Tässä siis kuitenkin näkymä oleskelu- ja ruokailutilasta kohti toiminnallisempaa keittiötilaa.

Koska nykyisen laminaatin alta ei löytynyt kuin kovalevyä, on keittiön lattiamateriaali vielä hiukan auki. Yhdenmukaisen puulattian lisäksi olen kiinnostunut myös harmaa-valko ruudullisesta linoleumlattiasta. Siinä kun olisi jotenkin vanhan kaupan fiilistä. No todennäköisesti päädymme kuitenkin valkoiseen puulattiaan, ja jos oikein villiinnyn maalaan siihen sitten aikanaan ruudut. Betoniset työtasot ovat ehdottomasti varmat. Niistä en luovu, ja ne on oikeastaan meille molemmille se juttu. Joskus näinkin 🙂

No mutta tälläisiä juttuja vielä perjantai iltaan. Auttoi ainakin mua nollaamaan kaikki tylsät remppajutut aivoista 🙂

 

Todellakin, nyt on arki lyöty totaalisesti päin naamaa, ja karu todellisuus on iskeytynyt vasten kasvoja. Onneksi tänään on sentään sellainen ”kaunis syyssää” ja aurinkokin ilmoittelee olemassaolostaan. Eilinen päivä meni vielä hiukan sumussa. Matkalaukkujen purkamista, pyykkivuoria, tyhjää jääkaappia jne. Nopeasti käväisin myös uudella kodilla, ja hui, miten tuo suuri kylmä ja kostea talo tuntuikin niin kolkolta. Pieni epätoivon kipinäkin taisi lentää ilmoille.
Mutta kotona on kiva olla, jopa tähän kerrostaloasuntoon oli aika taivaallista palata (enpä olisi ikinä uskonut). Lisään ”ei enää ikinä -listaani” lentomatkat raskausaikana. Tosin ei varmaan enää koskaan tulekaan ajankohtaiseksi. Tänään tuntuu ensimmäistä kertaa pariin viikkoon, että asun omassa kropassani. Vaikkakin loppuraskauden sitten tukkisukkahousuissa, mutta kuitenkin.
Nyt pitäisi kerätä kasaan sekä henkiset, että fyysiset voimat; Kolmen viikon kuluttua pitäisi nimittäin viimeistään muuttaa! Kohtuu alkeellisiin oloihinkin vielä kaiken lisäksi, mutta innolla silti. Haaveena saada vielä kuistin punaiset seinät vaaleaksi, ja joku ammattitaitoinen lattioiden hiojakin pitäisi palkata. ToDo -lista on kilometrin pituinen, ja pahinta on, etten voi itse enää olla avuksi oikein missään. Paitsi tietysti neuvon ja määrään, mikä kuulemma sujuukin minulta parhaiten. Pitäisi jaksaa suunnitella hiukan sähkö ja valaistus juttuja, joitakin materiaalivalintoja jne. Pää on ihan totaalisen pyörällä, mutta minkäs teet!

Tältä siis näyttää arki tänään. Mutta mulla on ihan julmetun monta postausta valmiina ja päässä toiset sata muhimassa, eli nämä valitukset ja huokailut jääköön tähän, ja punaisten seinienkin sijaan ensi kerralla jotain muuta.

Kivaa ja toivorikasta torstaita!

 

No ainakin ihan liian nopeasti. Anomus vuorokauden lisätunneista ja viikon lisäpäivistä on täten lähetetty. Aika ei nyt tunnu millään riittävän kaikkeen ja parikin projektia tuntuu syövän aikaa ihan kivasti.
Talolla on jatkettu purkutöitä ihan mukavin seurauksin. Kellastuneiden kattolevyjen (siis mitä ne pahvit on oikeelta nimeeltään?!) alta löytyi alkuperäiset puukatot helmipontein, ja samalla 10 senttiä lisää huonekorkeutta. Lastulevyjen alta puuseinää jne. Tuntuu vain, että sitä purkamista on vaikka kuinka. Tänään tuli taas hetkellisesti sellainen ”tässä menee ikuisuus -fiilis”. Mutta toisaalta, kiirekös meillä.
Itse olen hyödyntänyt paikalla oloni lattioiden rapsutuksella ja lakaisulla. Keräillyt nauloja ja ruuveja, ja toiminut sitten ihan vaan pizza-taxina. Olutkauppaan, ei kuitenkaan ole enää komennettu 😉

Remonttipölyn lisäksi olen pölyttänyt kylppärissä kuivaharjaillen sääriäni. Huh, pitäisi olla sellainen puukäsityöluokkien imuri tuolle irtoavalle iholle. Ja hengitysmaski tai jotain. Olen lätrännyt kuorinta-aineilla ja levittänyt kolmessa päivässä melkein pari purkillista kropparasvaa iholleni.
Tämä projekti numero 2 olisi toki ollut järkevää aloittaa jo aikoja sitten, tai huolehtia ihostaan ihan päivittäin, mutta minkäs teet. Jospa tänään illalla saisin levitettyä jo ensimmäisen satsin jotakin väriä sääriini, jottei tiistaina näyttäisi ihan kynityltä broilerilta bikineissään. Tai kalkkunalta ottaen huomioon tämänhetkisen ruumiinrakenteeni.

Mies oli varannut mulle ajan jalkahoitoon. Ehdinkin jo pelätä, että kuljen koko loman ajan sukat jalassa. Seuraavaksi pitäisi kai aloittaa pakkailujen miettiminen, nostaa sandaalit (ja ne bikinit) esiin, sekä hakea matkalaukut. Tuntuu, että hommaa on vaikka miten, mutta onneksi se on mielekästä sellaista!

Yritän ehtiä vielä huomenna tai maanantaina blogiin, mutta Fb:ssä sitten ainakin jotain pikaista päivitystä. Mukavaa viikonloppua kaikille!