Olen maalannut, kitannut, hionut, maalannut, kitannut tapetoinut ja hionut. Kantanut huonekaluja paikasta toiseen, purkanut muuttolaatikoita (kyllä!), pakannut tavaraa kierrätykseen ja vintille, siivonnut keittiön kaappeja, järjestänyt lastenvaatteita sieviin pinoihin ja istuttanut kasveja. Olen leiponut kaksi kertaa sämpylöitä, ja syönyt pitsaa niin, että sitä tulee jo korvistakin. Olen juonut kahvia ja cola zeroa litratolkulla, kärsinyt nälkää ja hirmuista ähkyä. Olen nukkunut aivan liian vähän vaihtamalla yöunet kaikkeen edellämainittuun. Olen itkenyt ja nauranut, tuntenut suunnatonta iloa ja riemua, samoin pettymystä ja epätoivoa.
Tämän kaiken lisäksi olen toki huolehtinut perus kotityöt, lapset ja lasten tarpeet. Olen istunut kynsihuollossa ja käynyt salilla. Siivonnut ja pyykännyt, täyttänyt ja tyhjentänyt tiskikonetta, laittanut ruokaa jne.
Vaikka olen oikeasti ihan suunnattoman iloinen kaikesta siitä, mitä tämän viikon aikana on saatu valmiiksi, olen samalla myös pikkuisen pettynyt. Luulin, että viikossa ehtisi enemmänkin. No, nyt tiedän; Ei ehdi millään!
Lupasin olla tällä viikolla nuori ja hullu. Nuoruudesta en tiedä, mutta hulluus on kyllä ollut läsnä aika tiiviisti. Mutta, vaikka mä olen ihan törkeän väsynyt, ja jokainen solu kropassa huutaa armoa ja lepoa, olen silti ihan tajuttoman onnellinen ja tyytyväinen! Mikään ei nimittäin voita sitä fiilistä, kun näkee kaiken sen raatamisen ja valvomisen tuloksen. Tää kaikki on jokaisen valvotun tunnin arvoista!
En muista, koska viimeksi yksi viikko olisi mennyt ohi tällä vauhdilla! 
Se on perjantai! Nautitaan siitä!
