Eli, kuvia keittiöstä!

Sneak peek kitchen -postauksessa lupailin laittaa kuvia siitä, mitä lautakasasta keittiöön tehtiin. No, työtasohan siitä syntyi! Seinältä poistettiin siis ruma laminaattitason pätkä, sekä kulma-avohyly ja vitriiniovikaapit. Idea työtasoon tuli isäni tekemästä pöydästä. Siitä, mikä on ollut kodinhoitotilassa, hoitopöytänä, ja nyt viimeiseksi kuistilla istutuspöytänä. Näkyy hyvin esim. tässä postauksessa.
Pelkkää tasoa oli vaikea kuvata ja hahmottaa vilauttamatta teille myös rumaa laminaattilattiaa, joten tässäpä tälläinen kuvapläjäys, joka menee mukavuusalueeni ulkopuolelle.

Kovasti paljon olisi keittiössä uudistettavaa – lattiasta lähtien tietenkin. 🙂 Keittiö on tässä talossa se huone, josta en alunperinkään ole löytänyt mitään mistä pitäisin. Paitsi tietysti koko! Keittiö on kuitenkin meillä se huone, jossa päivät eletään ja arki pyöritetään. Ja, juuri siitä syystä, kaipaan tähän huoneeseen kaikista eniten uudistusta!

Ruokapöydäksi kannoimme Nissen synttäreiden alla tuollaisen suuren Ikean mustan pöydän ulkorakennuksesta. Ostimme pöydän aikanaan sopuhintaan siskoltani, ja se on (kieltämättä) aika pahassa kunnossa. Pinnat pitäisi hioa ja käsitellä uudelleen. Myös uusi taso on tarkoitus käsitellä, mutta en ole ihan varma vielä, maalatako se kokonaan, vai vahata kenties hiukan harmahtavaksi. Vai vahatako kansi ja maalata muuten… Pitää makustella tätäkin ”ongelmaa”. Kaikesta olisi vain niin paljon helpompi päättää, kun lattia olisi jo vaaleaa puuta…! Tiedättekö, välillä tekisi niin mieli alkaa kiskoa noita yläkaappeja pois! Ja, välillä on päiviä, kun heiluttelisin lekaa oikein mielelläni muutenkin koko keittiössä!

Tuohon uuden työpöydän alatasoon pitää vielä laittaa joku pieni ripa, ettei tukipuut pilkota alhaalta. Niin, ja noille keittiön sähkösysteemeille pitää myös kehittää joku tuomio! Huhhuh! Mutta, vaikka tämä on vieläkin se mun inhokkihuone, yritän muistaa, että kauas on jo tultu hopeamustista ruusutapeteista ja monesta muustakin jutusta. Eli kaipa se tästä tämäkin keittiö vielä helmeksi muotoutuu!!!

Ps. Keittiön uudelle tasoviritykselle tuli puineen ja ruuveineen hintaa n. 70 euroa! Aika edullinen ratkaisu! 🙂

Uuden Kuun Facebook-sivua seuraaville tämä pieni kurkistus keittiöön ei olekaan enää mikään uusi juttu. Viikonloppuna jo paljastin, että huilailu ei mennyt ihan toimettomana olemiseksi kuitenkaan.

Se, miltä keittiön tämä seinä näytti ennen, on nähtävissä vanhasta ajatuksia keittiöstä -postauksesta. Pahoittelut, siirretyn postauksen asettelu ei oikein istu nykyiseen blogipohjaani.

Keittiön lattiapuut ovat yhä ja edelleen sievässä pinossa ja odottavat tekijäänsä. Mutta, jospa tämä pieni ja varovainen liikkeellelähtö saisi aikaan suuremmankin tehokkuuden puuskan! Mene ja tiedä. Uskokaa pois, yritän kuitenkin kaikkeni!
Eilen kuitenkin yksi epämääräinen lautakasa sai uuden muodon, ja keittiö piristyi kummasti. Lisää kuvia myöhemmin, nyt iltapalapuuhien pariin!
Pannari vai sämpylät, siinäpä muuten kinkkinen iltapalapulma!

Puspus, köökin nurkasta! 🙂

Ps. Toivottavasti tätä artikkelia voi jo kommentoidakin. Edellistä kun ei vissiin voinut. Mulla on tänään ollut sellainen väsytystaistelu WordPressin kanssa, että en tiedä kumpi tässä alkaa ensin taipua…

Pakko myöntää, että tällä viikolla takki on aika tyhjä edellisen viikon aherruksesta. Univelkaa ja pitkiä päiviä jaksaa hetken aikaa, mutta jossain kohtaa kroppa alkaa huutamaan lepoa, ja on vain todettava, että vauhdin on hiljennyttävä.

Mulla on itse asiassa ollut pari päivää kuin paha krapula, vaikka täytyy (melkein häpeäksi) myöntää, että alkoholilla ei ole osuutta asiaan, sen verran kuivanpuoleista on meikäläisen juhliminen. 🙂 Itse asissa meidän lauantai venyi puoliyöhön sohvalla Komisario Morsea tuijotellen. Tai no, mies nukahti jo puolessa välissä sitäkin! Pari päivää mun olo on ollut lähinnä mukavuudenhaluinen, tai no löysä ja laiska myös!

Mutta jotain tämänkaltaista osasin odotaakin. Ei siksi, että ikävuosia on koossa pyöreät, vaan siksi, että aherrus todellakin vei voimia. Niinpä tämä viikko otetaan pikkuisen löysemmin. Löhötään sohvalla, ja ollaan vaan, valmista pintaa ihaillen ja uusia juttuja suunnitellen!

Eteisen kenkäkaapin päällä Hayn puinen käsi ja Arne Jacobsenin letter cup. Ne olivat tuolin kanssa samassa paketissa, ja odottavat myös työhuoneen valmistumista. Mutta, ihan kivat ne on tuossakin, joten nyt vedetään ansaitusti henkeä!

Suuret kiitokset vielä onnitteluista, olette ihania! En stressaile numeroita tai pode sen kummempaa kriisiä. Elämä jatkuu omalla painollaan, iästä viis! 🙂

Vielä reilu pari tuntia aikaa osallistua Vichyn meikkikisaan! Käyttäkää se hyödyksi!!!