Tuttavallisemmin makkari. Näyttää jotakuinkin samalta kuin aina ennenkin, ja odottaa kiltisti remontointivuoroaan. Tehtävälistalla on uusi sisäkatto ja seinien mahdollinen uudelleenlevytys. Makuuhuoneen komeroilla, aulaan antavalla sisäikkunalla ja tietenkin ovella on kaikilla kauniit vanhat harmaaksi maalatut puulistat. Listoitus vain on jäänyt aikoinaan huokolevytyksen jalkoihin, ja uponneet seinien syvyyteen. Ensimmäinen ajatus oli tietenkin repiä vain huokolevyt pois, jotta listoitukset nousevat esiin. Toinen ajatus olikin sitten huokolevyjen varsinainen funktio. Ei niitä ole aikoinaan turhaan laitettu, vaan ne eristävät huonetta ja pitävät kylmien vinttivarastojen kylmyyden makuuhuoneen ulkopuolella. No, seinien kohtaloa pitää vielä miettiä. Nykyiset huokoleijonat nauravat niin rumasti saumoistaan, ettei niitä pysty peittämään edes tapetilla.

Ikean rautasänky on myös yhdenlainen kysymysmerkki. Olen pohtinut sen poismyymistä, mutta tässäkään asiassa en ole oikein tullut mihinkään lopputulokseen. Pellavalakat on Hobby Hallin valikoimista, päiväpeite on aikoinaan hankittu Hemtexiltä. Raidalliset koristetyynyt on Tine K:n malistosta, ja lampaantaljat Ikeasta nekin.

Pimennysverhot ovat halpamarkettilöytö, koritavara Tine K:n, H&M:n ja Bloomingvillen. Suuressa korissa heittopeitto ja lukutyyny, niiden lakanat ja tyynyliinat ovat H&M Homen pellavaa.

Vanha rouva kätkee sisäänsä liinavaatteet, ja se onkin tämän huoneen ainoa huonekalu, joka ei ole varmasti lähdössä yhtään minnekään! Toisella puölella yöpöytänä toimii pari suurta laatikkoa, ja Hagedornhagenin korentotaulu odottaa yhä parin vuoden jälkeenkin seinälle pääsyä.

Vaikka makuuhuone on keskeneräinen ja katossakin on julmettu reikä, jonka kautta rakenteita ja mahdollisia vanhoja sisäkattoja on etsitty, pidän kuitenkin huoneesta. Se on talon matakin, ja tämän vuoksi usein myös pimeä. Silti uskon, että siitä vielä joskus tulee juuri se, mitä olen ajatellutkin.

Kirpeä pikkupakkanen tekee ihmeitä, ja tänään käynnistymisvaikeuksia ei ollut läheskään siihen malliin kuin alkuviikosta. Ennen yhdeksää olin jo siivonnut yläkerran, ja kymmeneltä reippailtiin hyvää vauhtia kärrylenkillä. Nyt kun vielä tulisi sitä lunta, niin keli olisi täydellinen!

Energistä torstaita!

Sen sijaan, että kirjoittaisin joihinkin ravinnollisiin seikkoihin liittyvästä ryhtiliikkeestä, ajattelin mennä ihan sisustuslinjalla tänäkin aamuna. Pahoittelut siis mahdollisesti harhaanjohtavasta otsikoinnista.

Keittiön yleisilme alkaa olla aika valkoinen verrattuna siihen, mitä se oli muuttaessamme taloon. Tumma laminaattilattia on poissa, samoin toisen päätyseinän musta-hopeinen tapetti. Seinissä on uusi valkoinen pinta, ja vanha puolikiiltävä puukatto on muuttunut rauhallisen himmeäksi.
Samalla kun maalasimme keittiön suuren ruokapöydän valkoiseksi, sudittiin myös mieheni nikkaroima sivupöytä samalla maalilla. Molemmista löytyy ennen-kuvat mukavuusalueen ulkopuolelta -postauksesta.

Vaikka olenkin valkoisen ystävä, ja suosin vaaleita pintoja, pitää valkoisella olla myös kontrastia, jottei lopputulos ole pliisu tai liian romanttinen. Olen pitkään pyöritellyt mielessäni Tine K:n mustia seinätarjottimia, joita halusin ripustaa seinälle kaksi päällekäin. No, nuo olivat toisessa eilisistä paketeista, ja nakuttelin ne illalla seinään, juuri kuten olin ajatellutkin. Ja, kylläpä tuli ryhtiä! Ihan mahtavat – ainakin omasta mielestäni!

En ole liian graafisen mustavalkoisen ystävä, ja siksi mustaa ei meillä sisustuksessa ole paljon. Valkoisen ja mustan lisäksi pidän harmaasta, joka luonnonsävyjen ohella lämmittää mustan ja valkoisen liittoa. Niinpä meillä on paljon myös Tine K:n koritavaraa, jota tilasin jälleen lisää. Suuri korikassi ja basmarket-korit sopivat työtason alle ja toimivat meillä jonkinlaisena ”lajitteluastioina”. Paperinkeräykseen menevät lehdet ja mainokset, sekä kierrätyspullot on helppo heittää tuonne tason alle omiin koreihinsa. Myös isot lisäravinnepakkaukset on kauniisti piilossa yhdessä korissa.

Keittiöremontti on nyt siinä pisteessä, että tarvitsisin mieheni kotiin, jotta voimme jatkaa hommia. Yksin on oikeastaan aika mahdotonta tehdä nyt mitään. Tai siis ei yksin, vaan kahden apulaisen kanssa. Tiedättehän…? Niinpä tuolla työtason alla näkyy esimerkiksi liesitaso, joka on yhä visusti paketissaan. 🙁

Mutta pieniä kivoja yksityiskohtia oli pakko hankkia keittiöön jo. Nicolas Vahen pakkaukset ovat niin kauniita, että ihan käyttöelintarvikkeitakin on ilo pitää esillä. Tine K:n mustavalkoinen marokkolaispurkki kätkee sisäänsä teepussit, ja se on kiva nostaa pöydälle teeaikaan.

Eli, muunmuassa sellaisia juttuja se postipoika eilen Homenordista tänne kuljetti. Jotain vähän jouluistakin siellä oli seassa, mutta niistä lisää myöhemmin.

Kivaa tiistaipäivää teille!

Voi että mikä onnenpäivä! Jälleennäkemisen riemua tämä ilta, melkein voisi onnesta itkut tirautella!
Vihjasin teille mitä kuuluu -postauksessa, että odotan selkäni taakse jotakin, josta olen ollut kauan erossa. Todellakin aina maaliskuusta 2012 asti, ja nyt se jokin on vihdoin täällä! Nimittäin ihana rakas ”vanha herrani”. Kaappipariskunnan suurempi osapuoli on päässyt vihdoin kotiin!

Ostohetkestä asti olen ajatellut, että haluaisin joskus tehdä tästä kaapista astiakaapin, ja kun talon metsästys lopulta aloitettiin, asetin keittiöille yhden kriteerin: Vanhan herran on mahduttava sinne! Ja, siinä se nyt on! Kuin luotu kahden ikkunan väliin, ottamaan sisäänsä lautaset, lasit kipot ja kupit.

Tällä herrasella on painoa ja kokoa sen verran paljon, että ihan helposti sitä ei nostella paikasta toiseen. Alunperin oli selvää, ettei kaappi mahdu kuin keittiöön, ja sinne sitä on turha nostaa, ennen kuin lattiat ovat valmiit. Kantamiseen taasen tarvitaan voimaa ja tahtoa, ja kukaan aiemmin kaappia nostanut ei halunnut lähteä leikkiin toistamiseen. Niinpä, suuret suuret kiitokset tänään kantoapuna olleelle ystävälle. Oli, Satu, liki, etten pussannut miestäsi! 😉

Koko talo näyttää erilaiselta, tai keittiö ainakin. Kodin sydän on vihdoin alkanut muodotua!

Tämän herran rouvahan on ollut alusta asti makuuhuoneessamme liinavaatekaappina. Kuvia näkyy esim. kuvia makuuhuoneesta-postauksessa.

Puolitoista vuotta vuokravarastossa, ja vuoden verran autotallissa. Tätä kotiinpaluuta pitää juhlia!

Ihanaa iltaa!

Pus!