Tarkkasilmäiset ovat ehkä huomanneetkin, että keittiö on ollut toistaiseksi ilman vetimiä. En nyt muista, miten tarkkaan keittiö täällä blogissa on näkynyt, mutta instaseuraajille joitakin kuvia olen ainakin jakanut. Vedinten puute taasen, on johtunut niinkin yksinkertaisesta jutusta, kuin valinnan vaikeus.
Mulle oli alunperinkin selvää, että keittiöön tulee perinteiset kuppivetimet. Kun sitten jossain kohtaa mieheni kuullen selitin tulevia vetimiä ystävälleni, mieheni tyrmäsi koko ajatuksen. Ei kuppivetimiä ainakaan!

No, eipä auttanut muu kuin alkaa miettimään vedinasiaa uudelleen. Pakotin mieheni katselemaan kymmeniä eri vedinmalleja niin netistä, kuin rautakaupoistakin. Jossain kohtaa väsytystaktiikka tuotti tulosta ja ääni muuttui kellossa; Valitset kulta juuri sellaiset vetimet kuin haluat! Kyllä ne kuppivetimetkin käyvät.
Ja, kas näin, sain tahtoni jälleen läpi! 🙂

No, mutta sitten alkoikin niiden täydellisten kuppivedinten metsästys. Harmaan sävyä, ei liian kiiltävää tai uuden oloista. Ei messinkiä, ei teräviä reunoja, ei liian pienet jne… Netistä löytyi kauniita oikeasti vanhojakin vetimiä, mutta tarpeeksi monta samanlaista olikin sitten mahdotonta löytää. Vanhat vetimet ovat myös nykymittoihin nähden aika pieniä.
Jatkuvasti palasin selailemaan Helakaupan valikoimaa, muistin, että äidin kanssa oltiin tuolta joskus joitakin antiikkiheloja tilattukin. Nettisivuilla ei ollut hintatietoja, mutta nopeasti sain ne meilillä, ja parin kuukauden mietinnän jälkeen meillä on nyt siis vihdoin vetimet keittiöön. Hintaa vetimillä oli tuplasti verrattuna esim. Ikean tai Clas Ohlsonin vastaaviin, mutta koska silti puhuttiin muutamista euroista, en pitänyt tätä lainakaan kalliina sijoituksena. Nyt vedinten ruuviväli on sekin standardin mukainen, joten kyllästymisen sattuessa ne on helppo vaihtaa.

Tasojen puuttuessa laatikostot on ollut helppo avata myös ilman vetimiä, mutta nyt ollaan siinä kohtaa remonttia, että jonkinlaisilla hantaakeilla on ihan oikeasti jo tarvetta! Näitä siis ruuvaillaan tänään!

Kyllähän ne vähän taas tuovat uutta ilmettä. Ja, tuntuu vihdoin siltä, että asiat etenevät!

En tiedä teistä, mutta minä ainakin odottelen lunta jo kärsimättömänä. Kura, ja märät lehdet, kulkevat jaloissa joka paikkaan, ja olen kyllästynyt niihin totaalisesti. Piha ei näytä oikeastaan miltään, tai jos joltain, niin lähinnä kamalalta. Kaunis valkoinen lumihuntu olisi siis enemmän kuin tervetullut!

Tänään mulla on ollut pieni maalauspaja piharakennuksen vintillä (liityen keittiöön tietysti), ja samalla kun tuossa olen kulkenut toppatakki päällä, edestakaisin sisään ja ulos, päätin napsaista muutaman kuvan myös ulkoa.

Olen koittanut laittaa molempien sisäänkäyntien yhteyteen hiukan talvimaista ja ehkä joluistakin tunnelmaa, mutta kyllä kaunis lumi ehkä viimeistelisi paikat paljon paremmin. Piilottaisi rumat yksityiskohdat, lian ja mudan.
Edelleenkään en pidä noista kaiteista yhtään, ja viime jouluna toivoinkin, että vuoden päästä niitä ei enää olisi. Vaan nyt ei kyllä revetä millään kaidehommiin, joten odotellaan kevättä. Tarkoitus on siis laittaa sellaiset hyvin perinteiset valkoiset puukaiteet niin tähän tasanteelle, kuin toisen sisäänkäynnin rappuihinkin.

Sisällä vallitseekin sitten täyskaaos. Hermoja kiristää ja pinna venyy, mutta koitan tsempata itseäni ajatuksilla valmiista keittiöstä. Kaaos on väliaikaista, ja jossain kohtaa sen on pakko helpottaa!

Eli ei mulla oikeastaan ollut muuta. Kuraisen likaisia terveisiä tiistaille!

Nyt kuppi kuumaa, ja sitten taas hommiin!

Kyllä vain, perjantain jälkeen hymy on ollut herkässä, ja mieli iloinen. Nimittäin se perjantainen reissu pääkaupunkiseudulle ei ollut ollenkaan turha, vaan pikemminkin välttämätön keittiöremontin etenemisen suhteen. Takaisin kotiin ajelimme myöhään ilalla, mutta iloisina, sillä vihdoin meillä on se kauan kaivattu allas!

Allashan on viivästyttänyt projektia todella pahasti. Meille lupailtiin ensin Ikeasta, että allas tulisi lokakuun puolivälissä, mutta sen jälkeen saapumisajankohta siirtyi kuukaudella eteenpäin. Ikean sivuilta kirjasin itselleni tuotteen valvottavaksi, eli, siinä vaiheessa kun allasta taas olisi varastossa, saisin asiasta ilmoituksen. Vaan sitten kävikin niin, että koko hemmetin allas poistui Ikean sivuilta, eikä sitä ollut enää valikoimissa. Ilmoitusta ei siis tulisi.Koska allas on malliltaan sen verran erikoinen, vaatii se keittiön tasoilta omanlaisensa muodon. Kun alkoi olla epävarmaa tuleeko allasta ollenkaan, tai ainakaan tämän vuoden puolella, olisi ollut aika riskipeliä tehdä työtaso vain tätä kyseistä tiskiallasta varten. Niinpä hommat seisoivat, ja oikeastaan vaan odotimme, jotta jokin asia varmistuisi.

Torstaina mieheni sitten lopulta soitti Ikean asiakaspalveluun, ja kyseli, että onko sitä allasta lopultakaan tulossa, koska emme voineet seurata asiaa Ikean nettisivuilta. Ja mitäpä muutakaan asiakaspalvelu kertoo, kuin että Espoon myymälään on tullut allasta, ja varastossa on 11 kappaletta! Vantaaltakin löytyisi pari. Tosin, näiden jälkeen ei taas ole tietoa, koska uusia on saatavilla.

Espooseen ja takaisin. Ehkä vähän hulluakin, mutta nytpä me päästään eteenpäin! Ja, voi että mä olen iloinen! Eilen ajeltiin taas, ja käytiin hakemassa myös ”välitilan” laatat. 8 neliötä kaakelia, jota en jaksanut pitkään aikaan edes miettiä, sillä koko keittiö sai mut vaan kiukkuiseksi. Mutta ei enää, sillä nyt mä tiedän, että me saadaan keittiö valmiiksi ennen joulua. Ainakin melkein! 🙂

Ikeasta nappasin mukaani hyasintteja ja Kodin Terrasta laattakaupoilla amarylliksen. Ostin myös itselleni joululukemista, Hus & Hem, Lantliv ja Landhaus Living, kaikista ihana jouluinen numero, joita olen selaillut hassussa, iloisessa ja jouluisessa, hurmoksessani.

Sellainen viikonloppu täällä siis. Entä mitenkäs hyvinvointiviikko? Oikein hyvin, vaikka perjantaille mahtuikin nopea mäkkärireissu ja irtokarkkia. Mutta voiko tälläisenä aurinkoisena päivänä, yli kymmenen tunnin yöunien jälkeen, olla muuta kuin iloinen ja hyvinvoiva?! Ei millään!

Suloista sunnuntaita!