Sunnuntain rantavaatetus koostui biksujen ja sandaalien lisäksi mukavasta maximekosta. Oikeanlaista mekkoa metsästin kovasti jo viime kesänä, mutta en onnistunut löytämään sopivaa yksilöä mistään. Mikäli kangas, väri ja kuosi olivat kohdallaan, loppui mekon pituus puoleensäären, ja sehän ei ole maximekon mitta. Se oikea, tarpeeksi arkinen, tarpeeksi rento – ja ennen kaikkea tarpeeksi pitkä, löytyi täysin sattumalta. Tämä sinivalkoinen, maatalaahaava (oikeasti tosi pitkä) mekkonen täytti kaikki odotukset.

Tommy Hilfigerin London Stp Maxi Dress vilahti lainakuvana myös ainahan se on mielessä -postauksessa, ja poiki pari kyselyä myös postilaatikon puolelle. Mekko on tilattu täältä, ja mielestäni koot pitävät oikein hyvin kutinsa. Niin, ja tältä se siis näyttää päällä.

Pallomaha sujahtaa mukavasti mekon helmaan, ja onpa tälläinen muoti aika armollista ja käytännöllistä myös ensi kesää ajatellen.

 

 

Sellainen puolipilvinen ja tuulinen sää, että ihan uimaan ei uskaltauduttu, muttu muuten keksittiin rannalla kyllä tekemistä. Leivottiin hiekkakaukkuja ja katseltiin taivaalla leijailevia hurjapäitä. Hiekkaa taidettiin kuljettaa kotiin sen verran, että imuriinkin on vielä tartuttava.
Otettu lungisti muutenkin; Sunnuntai päivällinen nautittiin pitseriassa, ja pedit on yhä tekemättä. Skarpataan taas huomenna!

Leppoisaa iltaa!

 

Mukavan vilpoinen ja viihtyisä parveke on nyt otettu virallisesti käyttöön viikonlopun kunniaksi. Kesän viimeisiä mansikoita nautitaan ananaksen kera; Paras mahdollinen kesäherkku. Nesteytyksen suhteen ollaan vesilinjalla – kuinkas muutenkaan, ja hämärän tullen sytytellään ensimmäiset kynttilät. Oikein viihtyisää ja mukavaa.

Perjantaikivaa kaikille!