Täällä on ollut tänään ihmeellisen kesäinen ilma ja ulkona on tarjentunut jopa topissa ja shortseissa.
Nappasin muutaman räpsyn iltapäiväkävelyltä. Ei ollut mukana ehkä ihan oikea kalusto tähän tarkoitukseen, mutta pala kesää tuli kuitenkin ikuistettua.

Nyt taivas onkin taas jo ihan pilvessä, ja uhkaavan harmaa. Toivottavasti viikonloppu antaisi parastaan!

Helppo ja herkullinen raparperi crumble onnistuu jokaiselta ja maistuu varmasti. Itse pidän tästä kirpsakammasta vaihtoehdosta jopa enemmän kuin perinteisestä omena-kaurapaistoksesta.

Teen itse paistoksen hiukan ”sinnepäin” tätä vanhaa ohjetta mukaillen:

Raparperi crumble

n. 1 litra raparperia pilkottuna (voit korvata puolet esim. mansikalla)
150g voita
1,5dl fariinisokeria
5dl kaurahiutaleita
1,5dl vehnäjauhoja

Kaada raparperipalat voideltuun, matalaan mutta laakeaan, uunivuokaan. Vastaavasti voit jakaa ainekset pieniin, uunin kestäviin, annosvuokiin.
Sulata kattilassa voi, sekoita joukkoon sokeri, kaurahiutaleet ja vehnäjauhot. Kaada ja levitä murumassa raparperipalojen päälle.

paista n. 200ºc / 30-45min

Tällä ohjeella paistoksesta tulee tosi kirpsakka, mutta mansika tasoittaa raparperia oikein hyvin. Toinen vaihtoehto on käyttää raparperin palat mikrossa ja sekoittaa pehmenneeseen raparperiin sokeria. No, makuasioita. Toiset pitävät kirpeästä, toiset eivät niinkään.

Itse paistoin paistosta reilun puoli tuntia, ja jätin sen hetkeksi uuniin vetäytymään ja tein nopean kauppareissun. Lämmin paistos maistuu joko vanilijakastikkeen tai -jäätelon kanssa.

Maukasta iltaa. Meillä lämpenee juuri sauna!

Haloo kesä, haloo blogi. Molemmat tuntuvat tahmeilta, tuuli ei jostain syystä ota purjeisiin, ja homma ei lähde käyntiin.
Syy pieneen blogikatkoiluun on ihan tavallisessa elämässä. Pieniä säröjä, solmuja jotka vaikuttavat moneen juttuun. Niiden ja näiden pöliseminen tänne on tuntunut turhalta ja toisarvoiselta, kun ajatukset ovat jossakin muualla. Mutta sitähän se elämä on, ja blogi on vain yksi puoli siitä, niin kuin sen kuuluukin olla. Tänne ei voi tuoda kaikkea, ei koko elämää, eikä varsinkaan muiden asioita. Sillä niinhän se on, että monesti asioihin liittyy muitakin ihmisiä, eikä solmut yleensä ole vain yhden murheita.

Näistä jutuista huolimatta meillä on elelty ihan tavallisia kesäpäiviä. Tai niin kesäisiä kuin nyt on mahdollista näillä keleillä. Sisäinen puuutarhatonttunikin tuntuu uinuvan ja odottelevan lämpimämpiä päiviä, nautiskelen pioniajasta sisätiloissa villasukissani. Tänään on kuitenkin tarkoitus nauttia ainakin kesäisistä mauista, ja taikoa jotakin hyvää raparperista. Taitaapi muuten olla raparperi crumblen vuoro!

Pahoittelen myös, että olette saaneet odottaa kommenttiboksien puolella. Lupaan tarttua kysymyksiinne vielä tänään. Ja ne solmut, nekin alkavat löystyä ja aukeilla – kuten niillä yleensäkin on tapana!

Vanha kuva Yyteristä herättää tunteita. Aurinko, hiekka ja meri; nyt tarvitaan kesää ja lämpöä!

Toivottelen lämmintä tuulenvirettä!