Pikku kuvanen vielä pakko laittaa tähän iltaan.

Suoraan sanottuna alkanut tympimään tämä ikuinen vesisade ja kesän odottelu siihen malliin, että päätin rakentaa itselleni kesähuoneen kuistille. Jos ei voi juoda kahveja puutarhatuolissa ulkona, juon ne sitten sateensuojassa kuistilla!

Kuten instagramista jo kävikin ilmi, tänään haettiin pari tuolia ja oliviipuu Iksusta. Lampaantaljaa ja jotain muuta pikkusälää tarttui myös matkaan, mutta nämä olivat nyt ne listalla olleet suuremmat ostokset. Olin ajatellut että pöydäksi kannan tähän yhden kaapelikelan, mutta katsotaan jääkö kalustus näin. Kaapelikela kun ei alaosastaan ole ihan noin kapoisa kuin pikkuinen pöytä, enkä tahtoisi istutuspöydästäkään luopua. Pitää mallailla, mutta se on sitten sitä hienosäätöä.

Varmaa on kuitenkin se, että ikkunoiden pesu on vuorossa heti pikemmiten! Huomaan sitten ainakin siirtyä ulos, kun aurinko suvaitsee näyttäytyä! 🙂

Leppoisaa maanantai-iltaa!

Pus!

Rakastan pioneita, ja rakastan kukkia ylipäätään. Tuoreita leikkokukkia maljakossa, niiden tunnelmaa ja tuoksua. Juuri nyt elän elämäni kulta-aikaa, sillä pioneita on vaikka kuinka! Ja, vaikka leikkaisin joka huoneeseen ison kimpun kukkia, pionipenkki ei edes näytä karsitulta! Suuressa puutarhassa on työnsä ja murheensa, mutta tässä kohtaa se kaikki tuntuu toisarvoiselta; Niitän itselleni parasta mahdollista palkkaa!

Harvemmin niitä kukki aon maljakossa talviaikaan, tai ei ainakaan yhtään niin usein kuin toivoisin. Niinpä tästä ajasta pitää nauttia kaikilla aisteilla!

Me ollaan tänään herkuteltu ja elelty hiukan huolettoman oloisesti. Rennot on suunnitelmat myös lauantai-illan osalta. Treffit on sovittu yhden herrasmiehen kanssa, mutta muuten ilman suurempaa ohjelmaa.

Nauttikaa viikonlopusta!

Pieni kävelyretki vielä omassakin pihassa päivän päätteeksi. Tämä osa pihasta on sitä unohdettua maata, aluetta jossa harvemmin tulee oleskeltua. Suuri tontti on aikoinaan muodostettu yhdistämällä kaksi tilaa, ja tämä alapihaksi kutsumamme alue (maa on toista tonttia alempana) on pitkän ja kapean mallinen, ja päättyy näiden nuorten tammien jälkeen metsään. Lähinnä tämä alue muistuttaa nykyisellään puistoa. Tai huonosti hoidettua puistoa ainakin! 🙂

Ajattelin tässä samalla muistutella teitä Becksöndergaard-arvonnasta, joka hautautuu tuonne uusimpien postausten alle. Ellette ole jo osallistuneet, muistakaa tehdä se pian!

 Tuli näistä huiveistä muuten mieleeni, että tuo mintunvihreä tuntui omaan silmään aika vieraalta ja ehdottomasti vähiten ”mun jutulta”. Tästä huolimatta pastelliminttu on roikkunut pari päivää kaulassani,  ja olen ihan rakastunut! Välillä on hyvä koittaa jotakin uutta ja hypätä rohkeasti ulos turvaväreistään!

Ei siellä kyllä enää mikään lämmin ole. Käsivarret on ihan kananlihalla! No, mutta huomenna taas kohti kesäisempää olotilaa ja ilmastoa!

Leppoisaa ja mukavaa perjantai-iltaa teille!