Tämän viikon ohjelmassa on niin paljon joulua, että olo ei oikeastaan voi olla kuin jouluinen. Piparkakkujen lisäksi täällä on valmistunut joululimput ja perinteiset laatikotkin ovat sekoittamista vaille valmiina. Joka päivälle on jotakin jouluruokaan liittyvää puuhaa, mutta stressaamisen sijaan oikeastaan vain nautin koko puuhasta.
Eilen pyhitimme lasten kanssa illan piparkakuille. Ensin leivottiin ja sitten koristeltiin. Niin, ja toki siinä välissä syötiin niin taikinaa, kuin valmiita tuotoksiakin. Taustalla soi joululaulut, ja se hassu lapsuuden joulujen fiilis iski oikein kunnolla.
Muutama paketti pitää tällä viikolla vielä kääräistä, ja varmistaa, että vaatehuoneeseen ei unohdu yhtään lahjaa. Ohjelmassa on myös joulumuistamisten viemistä, ja seuraavat kolme iltaa onkin varattu erilaisille joulujuhlille.
Tiedättehän sen pahanolontunteen, joka alkaa ehkä stressistä tai muuten ikävästä elämänvaiheesta. Perässä tulee päänsärkyä, ihme kipuilua pitkin kehoa. Univaje kasvaa, mieli ei pysy kasassa ja virkeänä kuten pitäisi. Kyse on siitä, että keho ja mieli keskustelevat toistensa kanssa. Ja joskus niillä synkkaa jopa niinkin hyvin, että on lopulta vaikeaa huomata mistä se kaikki lähti liikkeelle – siitä fyysisestä vai psyykkisestä kipuilusta.
Näin loppuvuodesta jokaisella on mielessä hyvä olo. Tai no, uusi vuosi ja parempi olo, se ehkä kuvaa tilannetta paremmin. Miten tulla tasapainoisemmaksi, vahvemmaksi tai pirteämmäksi? Danone Activia on luonut kansainvälisen Live InSync -kampanjan, jonka mukana pääsen nyt itsekin miettimään näitä tasapainoiluja loppuvuoden kunniaksi, ja nappaan teidät ajatuksenvirtaan mukaan. Mistä hyvä olo ja hyvinvointi kumpuavat? Entä tehokkuus tai luovuus?
Live InSync ei tarkoita metodia, jolla meistä yritetään tehdä supernaisia superarjen keskelle, täydellisinä viitoinemme ja supertreenattuine vartaloinemme. Kyse on enemmänkin tasapainon etsimisestä, oman jaksamisen kunnioittamisesta ja siitä, että opettelemme kuuntelemaan niin kehoamme, kuin mieltämme. Kuulostaa äärimmäisen hyvältä, mutta entä kun mielessään käy läpi kaikkia niitä elämän parannuskohtia ja löytää itsensä loputtoman pitkän muutoslistan edestä. Pitäisi sitä, pitäisi tätä…
Henkilökohtaisesti koen, että oma hyvä oloni kumpuaa hyvin monestakin pienestä tekijästä. Levollisuus ja harmonia ovat asioita, joita monien kanssasiskojeni lailla yritän etsiä ympäriltäni. Koti sisustetaan kutsuvaksi ja rauhalliseksi. Ympäriltä karsitaan erilaisia ärsykkeitä ja haetaan sitä omaa turvapaikkaa, jossa kynttilänliekin lepatus meditoi ja rauhoittaa. Joskus on puhuttu siitä, että sotkuinen työpöytä kuvaa omistajansa päänsisäistä tilaa, ja allekirjoitan tämänkin. Itselleni siisteys ja järjestys ovat äärimmäisen tärkeitä, joskin lapsiperheessä kovin muuttuvia tekijöitä. Mutta kuvittelepa itsesi sinne viikkosiivouksen jälkeiseen tilaan: Kimppu tuoreita kukkia pöydällä, kenties jotakin hyvää syötävää, lasi viiniä ja kirja. Tila jossa ympäristö ja oman sisäinen oleminen ovat järjestyksessä, ja henki kulkee paremmin, kun ympäriltä on raivattu kaikki tarpeeton. Äitinä huomaan, että mahdottoman kaaoksen ja lelurallin keskellä sama harmonia löytyy luonnosta. Rauhallinen kävelylenkki ja kauniit maisemat, ei häiriötekijöitä eikä kiirettä.
Toisaalta tuollainen InSync -hetki voi tulla tilanteessa, jossa luovuus ja tekemisenilo pääsevät valloilleen. Kadehdin pitkään äitini kaltaisia käsityöihmisiä, jotka kokevat suurta flowta ja arjesta irtautumista harrastuksensa parissa. Lopulta ymmärsin, että minulla on vastaavia tunteita ihan olemassa olevien harrastusteni parissa. Jopa työ on välillä niin mukaansa tempaavaa, että saatan jumittua paikalleni ja kadottaa ajantajun aivan täysin. Minulla on taito uppoutua ja innostua, lopulta sillä mitä teen tai saan aikaiseksi, ei juurikaan ole merkitystä hyvänolontunteeni kanssa.
Nykypäivänä arjen tasapaino ja harmonia koetaan liian usein hyvin organisoidun kalenterin avulla. Halutaan loistaa työelämässä ja huoltaa kehoa vapaa-ajalla. Näissäkään ei välttämättä ole mitään vikaa, mutta siinä kaiken järjestelyn keskellä ihminen usein unohtaa mitkä ovat ne asiat, joista se hyvä mieli oikeasti tulee. Kun kalenteriviikko on saatu kunnialla läpi, ja vihdoin on aikaa tarttua kirjaan, leipoa pullaa tai nauttia kuppi teetä naapurin rouvan kanssa, huokaistaan syvään ja todetaan, että olipa viikko. Ja juuri sillä hetkellä on ehkä käsillä se koko viikon synkkaavin hetki. Aika jolloin keho rentoutuu ja mieli vaeltaa vapaasti. Miksi ihmeessä tämä nautinto on nykyisin niin monen päivä- tai viikko-ohjelmassa kohdassa ”jos jää aikaa”?
Älkää ymmärtäkö väärin, koen liikunnan hyvinkin voimakkaana hyvän olon tuojana. Kunnon hikitreeni ja tekemiseen keskittyminen vievät kyllä ajatukset pois arjesta ja kiireestä. Keho ja mieli tekevät töitä yhdessä, kun paketista kaivetaan ne viimeisetkin voimanrippeet. Silti liikunta on minulle, kuten niin monelle muullekin, asia jossa mennään hyvin helposti ojasta allikkoon. Flow-tilan raja ylitetään kun halutaankin vain saavuttaa jotakin lisää. Olla parempia, tehdä enemmän ja kovempaa. Silloin ajaudutaan pois siitä InSync -tilasta. Unohdetaan kokonaisvaltainen hyvinvointi, kuvitellaan, että ruoskimalla muutumme paremmiksi ihmisiksi. Itselleni liikunta on äärimmäisen suuri sudenkuoppa tässä suhteessa, mutta toisaalta sen kanssa onnistuu paljon paremmin, kun mieli on hyvin kasassa muiden tekijöiden suhteen. Silloin tekemiseen yhdistyvät myöskin lempeys ja armollisuus – ja ruoska jää käyttämättä.
Vaikka tämä loppuvuosi on täynnä erinäisiä kiireitä ja mieli hetkittäin synkkeneekin stressin alla, voin kuitenkin hyvillä mielin todeta, että vuosi 2016 on ollut suuri hyvinvoinninvuosi. Viimeisten, kohta 12 kuukauden aikana, olen oppinut itsestäni enemmän kuin edellisinä vuosina yhteensä, ja tekemiseeni on löytynyt lempeys. Olen opetellut irrottamaan suuremmasta kontekstista ne itselleni tärkeimmät asiat, ja onnistunut löytämään paitsi omat kipukohtani, myös ne hyvän olon tuottajat. Mutta mksi jättää kesken hyvin alkanut matka? Niinpä seuraava vuosi tuokoon tullessaan uusia oivalluksia ja elämänviisautta. Jatkan tästä aiheesta vielä toisenkin postauksen verran, ja palaan kertomaan omista keinoistani tasapainon löytymiseen. Niistä pienistä arkisista valinnoista, joista syntyy kunnioitus omaa kehoa ja mieltä kohtaan. Enemmän tietoa Live InSync -kampanjasta, sekä naisten tarinoita elämänhallinnasta löydät täältä.
Olenkin kertonut teille, miten meillä on viime viikot puskettu pitkää päivää kaikkien keskeneräisten nurkkien kanssa. On maalattu, ja ahkeroitu, raivattu ja viimeistelty. Syy siihen, miksi tämä kaikki on mahdutettu väkisin tunkemalla tähän kiireiseen loppuvuoteen, on kuitenkin jäänyt kertomatta. No, kuten Instagramin seuraajat ehkä arvaavatkin, syy on tosiaan eilisissä vieraissa; Krista ja Jonna (nykyisin jo #kivilahtikeltanen -yhdistelmänäkin tunnettu parivaljakko) kävivät eilen kuvaamassa meidän kodin joulua.
Siitä on jo useampi vuosi, kun sama kaksikko ikuisti edellisen kotimme kesäistä tunnelmaa, ja oli äärettömän suuri kunnia päästä nämä taiturit kylään uudestaan. Kesällä 2011 Niilo oli pieni pellavapäinen poika, joka seurasi Kristaa kuin hai laivaa. Eilen tuo sama kuvio toistui Klaaran kanssa. Kristassa on selkeästi jotakin taikavoimaa, joka hurmaa lapsiamme! 🙂
Vaikka eilinen päivä menikin kuin hupsista vain, jäi jäljelle todella levollinen ja jouluinen mieli. Ulkona on niin uskomattoman kaunis ja talvinen maisema, ja kotona näyttää oikeasti ihan joululle. Kuusi ja kynttilät tuikkivat, ja suurin osa lahjoistakin on paketoitu joulupuun alle. Ja siitäkin huolimatta, että ne jouluherkut on yhä taikomatta, huomaan lähestyväni nyt rauhallisin mielin kohti joulua. Tänään kuoritaan lantut ja porkkanat kattilaan, ja piparinleivontaan uskon saavani ainakin kaksi innokasta kaveria.
Viime viikkoina yöunet ovat tosiaankin jääneet vähiin, ja olen kuullut jo useammastakin suusta näyttäväni ihan kaamealle, mikä todellakin on ollut vinha totuus. Simäpussit roikkuvat poskilla, ja pitkästä aikaa ihokin innostui kukkimaan. Viime yönä nukuin kuitenkin kuin tukki, ja heräsin ensimmäisen kerran vasta kun herätyskello aamulla pirisi. Kenties tuo sairastelujen aiheuttama yöelämä ja stressin valvottava vaikutus ovat nyt vihdoin takanapäin.
Nyt toivotan levollista viikonloppua teille kaikille! ♡
