Heipsan!

Maanantaiaamu löi tänään melko karskisti vasten kasvoja, mikä johtunee täysin kovin lyhyeksi jääneistä yöunista. Ei minulla arkea vastaan mitään ole, siihen pitää vain sisällyttää riittävä yöunet. Miniloma vapun perään teki kuitenkin hyvää ja kotiin oli taas kiva palata.

Kevät on ottanut hiukan takapakkia, tai ainakin mitä tulee lämpötiloihin. Nyt elellään sitä malttamattomalle sisustajalle pahinta aikakautta. Sitä, kun kaupan leikkokukat ei enää juuri  jaksa kiinnostaa, mutta vielä ei ole kauheasti maljakon täytettä ulkoakaan poimittavaksi. Tai no, tulppaaneja olisi, ja kevätkaihonkukkaa. Valkovuokotkin saivat lisäaikaa ja idänsinililjat. Mutta kevään ensimmäisten kukkijoiden (joita ei millään edes tohtisi poimia) lisäksi odotan ainakin itse jo ihan valtavasti syreeniä, juhannusruusua, pioneita ja niitä daalioita. Edes marjaomenapensaan oksia! Ah, sitä onnenaikaa kun pöydälle voi nostaa maljakon täydeltä kukkia. Ihan ilmaiseksi (tai ainakin melkein ilmaiseksi) omasta pihasta napsimalla. Tuoreita kukkia keittiössä, olkkarissa, makuuhuoneessa ja jopa veskissä ja eteisessä. En sitten millään malttaisi odottaa!

Tänään olen yrittänyt elvyttää kesäkurpitsan taimia. Olen puristellut muoviruukkuja, tunkenut tamponeja multaan (joo, hätä keinot keksii) ja posotellut hiustenkuivaajalla. Antamani kasteluohjeet eivät sisältäneet sitä pientä yksityiskohtaa, että valmiiksi märkiä kasveja ei tarvitse kastella. No, katsotaan miten käy. Jos edes yksi taimi säästyisi. Ja onneksi uusia taimia voi ostaa! Maailma ei siis kaadu, vaikka taimet eivät tästä juopottelusta tokenisikaan. Toki silti itse kasvatettu on aina itse kasvatettu.

Ystävät aloittelevat parhaillaan keittiöremppaa, ja vaikka sisustellaankin ihan täysin eri tyylillä, on kaikkien ihanien keittiökuvien katseleminen tuonut tullessaan sellaisen pienen himotuksen laittaa omakin köökki uusiksi. Tänään kuitenkin totesin, että tykkään sittenkin tästä ihan just näin. Toki on miljoona pientä juttua, joita miettii joka päivä, mutta noin yleisesti ottaen näin on hyvä. Kun vain saan niitä kukkia pöydälle!

Kuten näkyy, keittiön ovikin on taas paikallaan. Kiitokset Helakaupalle, josta tilasin uudet saranat näppärästi vain lähettämällä kuvat vanhoista. Ei taida olla vipstaakia, jota heiltä ei löytyisi. Samasta paikasta on siis myös nuo meidän vetimet, joita usein kysellään.

 

Mutta nyt vielä hetkeksi taimia kuivaamaan. Ihanaa maanantai-iltaa!

Eikä yhtään liian aikaisin! Niin kivaa kuin olisikin ollut vain fiilistellä kevättä ja puutarhajuttuja, nyt loppuviikolla siihen on ollut luvattoman vähän aikaa. Oman lisänsä stressikertoimeen tuo opiskelut ja olenkin tänään istunut tietokoneella hymyssä suin, kauhusta kankeana ja raivokohtauksen partaalla. Puuh! Harkitsen vakavasti, että menen illalla kasvariin ja otan mukaani vain ja ainostaan lasin viiniä. En ketään tai mitään muuta. Tai no, ehkä kirjan.

Tähän viikkoon on mahtunut myös kaikenlaista ikävämpää ylläriä, jotka ovat teettäneet paitsi huolta ja murhetta, myös koukeroita arkeen. Eilen istuin saunassa linnunlaulua kuunnellen ja koin jopa rentoutuvani, mutta kuin pisteenä i:n päälle saunan jälkeen tuo keittiön ja pianohuoneen välinen ovi päätti tippua. Jep, alimmainen sarana vain otti ja katkesi. Nyt siis joudutaan kulkemaan eteisen kautta ja tuo ovi on nyt hetkellisesti poissa käytöstä. Mutta siinä saunan jälkeisessä zen-olotilassa en totisesti enää tiennyt, että itkeäkö vai nauraako. Ketutti, potutti ja kaikkea sen tapaista.

Niin, että kiitos perjantai kun tulit. Siitäkin huolimatta, että sitä tietokoneen ääressä istumista on viikonlopulle yllin kyllin, perjantai on kuitenkin aina perjantai. Ja mielenterveyteni nimissä, aion kyllä ehtiä edes hetkeksi myös pihatöihin. Menin myös ostamaan lisää daalioita, joten pakkohan niitäkin on hoivata.

Ja juuri muuten katselin, että viime ja edellisvuonna maahan kaivamani kukkasipulit näyttäisivät olevan komeassa kasvussa. Nämä pääsiäisen jäänteet ovat siis jo ainakin ajatuksen tasolla myös matkalla maahan.

Mutta nyt siis oikein ihanaa viikonloppua myös teille. ♡

Olen koko kevään päivitellyt sitä, miten myöhään pääsiäinen tänä vuonna on, mutta tiedättekö, kyllä se silti tuli jotenkin liian aikaisin. Mulla oli kamalasti ideoita sen suhteen, mitä leivon tai miten koristelen kotia ja tässä sitä nyt ollaan. Ei pajunkissoja, ei edes rairuohoa tai ohraa. Hävettää oikein. Ja siis mitään pullan, kakun tai pikkuleivän tapaistakaan en ole ehtinyt edes miettiä. Mutta kuten olen ennenkin sanonut pääsiäinen on siinä mielessä joulua parempi, ettei siihen liity niin paljon stressiä tai tekemistä. Ja nyt siihen ei oikeastaan liittynyt mitään. Paitsi loman odotusta.
Tänään nousin ennen viittä, ja tein muutaman työjutun heti aamulla, joten päästiin lasten kanssa aloittamaan loma jo iltapäivällä. Viimeviikkoisesta siivouksesta on vielä jotakin jäljellä, ja lopun hoitavat kukat. Kenties jaksan huomenna aamulla vähän imuroida, tai sitten en. Äiti ja isä toivat mulle terhakan näköisen rosmariinin, joten se on nyt meidän pääsiäisruoho tänä vuonna. Niin ja Klaaran päiväkodissa kylvämä. Onhan sitä siinä!

Lapsille ajattelin huomiseksi piilotella pääsiäismunat. Suurin riemu on kuitenkin se, että aamulla iskänkin pitäisi olla taas hetkellisesti vahvuudessa. Ja sitten huomenna siskoni tulee lasten kanssa mummulaan, joten meillä on laatuseuraa viikonlopun verran. Eipä kai siihen onnistuneeseen pääsiäiseen paljon muuta tarvita. Aurinko paistaa, ja jos jossain kohtaa jää luppoaikaa, niin sukellan pihatöiden pariin.

Jonkinlainen kauppareissu pitää vielä tehdä. Meillä tällaiset juhlapyhätkään ei oikeastaan aiheuta ruuhkaa, joten kevyesti päästään tässäkin suhteessa. Ja luotan siihen, että äiti pitää meidät lihassa ainakin osan pääsiäistä. 😀

Nyt hetkeksi sohvalle ja aivot narikkaan. Rentouttavaa pääsiäisen aloitusta! ♡