No moikka!

Niin siinä sitten kävi, että multasäkit on edelleen avaamatta ja kukkamaa perustamatta. Nimittäin minä tyttö lopultakin siivosin! Ja siivosin muuten ihan sydämeni kyllyydestä! Pari päivää armotonta hinkaamista ja hankaamista ja lopulta eilen sain kaiken valmiiksi, kun viimeinenkin tyynyn- ja sohvanpäälinen oli puhdas, kuiva ja takaisin paikallaan. Eikä meillä silti olla kuin leikkaussalissa tai sisustuslehdessä, mutta päästään aloittamaan kesää ikään kuin puhtaalta pöydältä. Lupasin myös itselleni (ja yritin takoa myös muiden päähän), ettei päästettäisi kotia ihan yhtä pahaan kuntoon. Ei sitten veisi kahta tai kolmea päivää taas saada sotkut selätettyä. 😀

Tavallaan ajoitukseni meni enemmän nappiin kuin olin edes suunnitellut. Nimittäin nuo sateiset ja tuuliset päivät olivat täysin joutilaita kotitöille. Lämpimät päivät on huomattavasti mukavampi viettää ulkona, joskaan helle nyt paras mahdollinen sää on kukkien istuttamiseen. Mutta kuitenkin. Arki vielä vähän hakee uomaansa, ja yritetään opetella uudenlaista rytmiä. Minulla ja miehelläni kun ei ole kummallakaan mitään kahdeksasta neljään ja maanantaista perjantaihin työtä, vaatii hetken löytää se kesärytmi. Toisaalta hienoa, että lasten ei ole tarvinnut kesällä olla hoidossa, vaikkakin joskus mietin, että olisi kivaa olla kesällä koko perhe vapaalla muutaman päivän tai jopa pari viikkoa. Seuraava kokonainen, yhteinen ja vapaa viikonloppu on kuitenkin vasta aikaisintaan syksyllä. Näillä siis mennään.

Lasten kesäloma alkoi uimakoululla ja siihen on varattu loman kaksi ensimmäistä viikkoa. Itse olen nauttinut aikaisista aamuista lenkkeillen ja tänään pääsen ystävän kanssa puistoon jumppaamaan.

Löysin vanhan Cath Kidstonin laukkuni. Se taitaa olla kohta 15 vuotta vanha, mutta edelleen kuin uusi. Just sopiva laukku kesään ja uimakamppeille. Taidan olla vähän tällainen kesäromantikko, mutta just nyt nuo ruusut tuntuvat erityisen ihanilta.

Kova tuuli ja vesisade antoivat kyytiä kuolanpionille, mutta onneksi seinän vieressä ainakin toinen puoli puskasta säästyi. Tänään keittiön pöydällä ilostuttaa pionin ja syreenin yhdistelmä.

Loppuviikoksi on luvattu hellettä ja eläminen taitaa siirtyä taas jotakuinkin ulos. Mutta nautitaan nyt siististä kodista ainakin vielä tämä ilta. Huomenna saattaa taas olla sellainen enemmänkin tukikohtaa muistuttava järjestys. 😀

Aurinkoista tiistain jatkoa!

Sunnuntaita ihanat!

Kello soitti tänään taas ennen seitsemää ja saattelin pienimmän isänsä kanssa tanssin kenraaliharjoituksiin. Sitten lakanapyykkiä ja sellaista ihanaa villasukissa hipsimistä. Toinen aamukahvi ja hiljaisesta kodista nauttimista. Esikoinen kun on jo siinä iässä, että nukkuu tilaisuuden tullen vähän pidempään. Kun nyt sattui olemaan kerrankin aikaa ja rauhaa, nappasin myös muutaman pikakuvan.

Täällä sataa edelleen ja koleus on siirtynyt jopa sisälle. Yökin on ollut melko viileä, mutta onneksi kannoin eilen illalla kaikki kukat kasvihuoneeseen. Jos suinkin ehdin, voisin vielä esitellä teille tänään puutarhapäiviltä löytyneet kasvit. Kasvihuone alkaa nimittäin säästä huolimatta olla melko rehevän näköinen. 🙂 Niin ja eilen maalasin ulos myös tulevan uuden kukkamaan rajat. Daalioiden paikka on nyt vihdoin päätetty, ja olen oikeastaan todella innoissani ihan vain siitäkin, että pääsen pitkästä aikaa suunnittelemaan kokonaista istutusaluetta.

Nyt kuitenkin jotakin lounasta pöytään ja sitten valmistautumaan iltapäivän näytökseen. Ihan ei ole kesämekkokelit tänään, joten taidan kaivaa paksut sukkahousut taas esiin. 🙂

 

Leppoisaa päivää! ♡

No hello! Voisi melkein sanoa, että long time no see, mutta täällä ollaan!

Piti oikeastaan tulla blogiin jo eilen, mutta päivä meni lasten harrastusten parissa ja kun päästiin iltapäivällä kotiin, en kyennyt juuri kuin makaamaan. Puin nimittäin aamulla lähtiessä villapaidan päälleni, ja jonkin aikaa yritin varjella näyttämästä nuhruista aluspaitaani, mutta puolilta päivin oli pakko luovuttaa. En voi käsittää, että kesä tuli näin nopeasti! Aamupäivällä houkuttelin miehen kanssani kasvihuoneeseen, ja hän ei kuulemma voinut olla siellä, kun oli liian kuuma. Hassua, koska minä olen meistä yleensä se kuumalle herkempi. Anyway, tänään on sitten kesämekkoiltu senkin edestä!

Lapsena sain nimipäiväaamuna aina äidin poimiman kukkakimpun. Kesän ensimmäisen omasta pihasta. Siitä on kai jäänyt tapa, että haluan itsekin yhä poimia itselleni kukkakimpun nimpparilahjaksi. Vähän nihkeää on, sillä kaikki pihan tulppaanit menivät parissa päivässä, mutta hei, lemmikkejä löytyy jo!

Ihan supernoloa, mutta meillä leikataan tänään ruohoa vasta ensimmäisen kerran. Nurmikko on kuin heinikko, mutta kun ei olla aikaisemmin ehditty. Ja tietenkin just se aurinkoinen sunnuntai, kun tuo lopulta saadaan listalle, niin päältäajettava onkin rikki. Voi kettu, sanon minä! Ja esikoinen, joka on meillä yleensä isänsä apuna tässä hommassa saateltiin tänään ihka ensimmäiselle junamatkalleen yksin. Hurjan jännää, ja napanuora vain venyy ja paukkuu. Ja toki tiedän, että kaupunkilaislapset ovat tottuneita kulkemaan julkisilla, mutta täällä meillä ei ole mitään lähiliikennettä. Onneksi matka ei kestä kuin parikymmentä minuuttia ja kummisetä on asemalla vastassa. Mutta jännää se on silti. Kotimatka menee samaan tapaan, ja lohdutimme kyllä, että jos junan ovi ei aukea tai ulos ei muuten ehdi oikealla asemalla, niin sitten haetaan jostakin. 😀

Leivoin salted caramel cheesecaken, kun kokoustimme naisporukalla perjantaina meidän kasvihuoneessa. Ihan koko kakkua ei saatu tuhottua, joten taidan keittää vielä nimpparikahvit ja istua kasvihuoneeseen nauttimaan vastaleikatun nurmen tuoksusta.

Suloista sunnuntain jatkoa!