Ehdin jo aamulla instan puolella hehkuttaa sitä, miten ihanaa on herätä auringonpaisteeseen. Tuntuu heti herätessä, että kroppa on täynnä virtaa. Ihan eri fiilis kuin talvella, kun itsensä saa kammeta ylös puoliväkisin ja lisätunneista pahnoilla olisi valmis pulittamaan vaikka mitä. Valoisat aamut on toki jo iso plussa, mutta kyllä aurinko on sitten ihan asia erikseen. Ja tänään sitä tosiaan on ollut tarjolla koko päivän.

Kasvarissa elohopea nousee jo kivasti yli kolmenkymmenen ja villapaidassa oikeasti jo vähän jopa ahdistaa. Enkä ehkä voi enää lykätä sitä lasien pesemistä ja vedota kylmään. Huomenna on tarttuttava työkaluihin ja pestävä kasvari oikein kunnolla. Sitten onkin aika laittaa daaliat ruukkuihin alkuvauhtia ottamaan.

Lähestyvästä kesästä kertoo myös fillarikauden aloitus. Ai että mä rakastan pyöräilyä! Lapsena katsottiin isän kanssa tunti tolkulla Eurosportilta Tour de France -ajoja. Ne oli niitä Lance Armstrongin hyviä vuosia. Tykkään myös itse pyöräillä. Ennen lasten syntymää oli aikoja, kun saatoin ihan hyvin ajaa pari tuntia aamuin illoin. Sittemmin lasten tulo tietenkin vähän hiljensi omaa harrastamista, mutta nyt ekan viikon saavutuksena on liki 120 kilsaa kahdessa päivässä, joten kyllä se tästä. Ja ollaan kuitenkin vasta huhtikuussa!

Oli muuten pakko napata kuva mun suosikki aamu-, väli- ja iltapalasta. Eli maustamatonta jogurttia (joskus 50/50 maitorahkan kanssa) ja siihen hedelmiä, marjoja ja manteleita. Syön tätä ympäri vuoden, enkä kyllästy ikinä. Mutta rehellisyyden nimissä, avasin kyllä just maissilastupussin ja purkin salsaa. Balanssi! ❤️

Ihanaa iltaa teillekin!

Ps. Mulla on ig:ssa kiva arvonta, käy osallistumassa!

Moikka!

Mä vietin eilen sellaisen oikein kunnon rentolauantain, enkä saanut mitään järkevää aikaiseksi. En tosin edes yrittänyt. Söin ja lepäsin. Tuntuu, että kroppakin vaatii välillä ihan oikeasti huilaamista. Tänään sitten olikin jo sellainen olo, että on ihan pakko tehdä jotain. Sää oli kiva, ja arvoin aamulla aika pitkään puutarhatöiden ja jonkinlaisen kuntoilun välillä, mutta päätin sitten lopulta kuntoilla puutarhassa. Ja hikihän siinä tuli. Mulla on aina tässä kohtaa vuotta sellainen fiilis, että pienempikin piha riittäisi. Mutta joo, en mä siitä ehkä kuitenkaan pois antaisi. Mutta kun olin jo kuljettanut kymmenen kottikärryllistä sembramännyn neulasia ja kastanjoita, päätin, että toinen puu saa kyllä luvan lähteä. Ja kyllä se mänty taitaa tässä kohtaa olla ensimmäisenä lähtemässä. Meillä on niitä kyllä muutenkin, mutta hevoskastanjan vieressä tuo tekee kyllä joka talvi sellaisen maton, että sen kuopsuttaminen käy ihan voimille. No, kesällä olen taas sitä mieltä, että ei viitsi kaataa, ja ensi keväänä on sama mutina. Näin se joka vuosi menee.

Ulkona vihertää jo kivasti, ja ekat oman pihan valkovuokotkin jo nostavat päätään. Vielä en hennonnut poimia, mutta ehkä huomenna. Viikonloppukimppu löytyi kauppareisulla ja pakkohan sellainen oli mukaan ottaa, kun niin huumasi tuoksullaan ja väreillään. Kynttilälyhdyn tilasin Sandrasista. Ihanasta pikkuputiikista, jonka piti taas pääsiäisena aukaista ovensa täällä meillä, mutta joka nyt olosuhteiden vuoksi toimiikin nettikauppana.

Sunnuntain kunniaksi saunan piipusta nousee savu. Meillä on tuo nuorimies viime aikoina vihkiytynyt saunan lämmitykseen ja löylyihin pääsee vaikka joka päivä. Ja mikäs siinä. Esimerkiksi tällaisen päivän jälkeen sauna tuntuukin uskomattoman ihanalle.

Ihanaa sunnuntai-iltaa ja energiaa uuteen viikkoon! ❤️

 

Vaikka pääsiäinen ei nyt mennytkään ihan suunnitelmien mukaan, niin sää on onneksi ainakin hellinyt. Olen nauttinut puutarhahommista ja ulkona olemisesta. Klaaran kanssa on istutettu orvokkeja ja ihan vaan nautittu kasvarin lämmöstä. Mummun vanha vihreä kakkujalka ansaitsi jonkin pääsiäisleivonnaisen, ja päädyin monen vuoden tauon jälkeen leipomaan britakakun. Tai puolikkaan britakakun, koska ollaan ihan vaan nelistään. Ollaan myös syöty hulluna suklaata ja nukuttu kymmenen tunnin yöunia. Katseltu Isä Brownia ja levätty oikein kunnolla.

Hurahdin muuten ihan täysin taas siihen sauvakävelyyn, ja kilometrejä on kertynyt jo ihan mukavasti. Maastossa sivakointi on ollut yksi tapa purkaa tilanteen aiheuttamaa pahaa mieltä. Sain onneksi myös miekkosen innostumaan, joten ei tarvitse sivakoida ihan yksin. Lonkatkin kiittävät, kun juoksun vaihtaa välillä vähän armollisempaan tyyliin.

Pääsiäiselle ei nyt ole mitään ihmeellisempiä suunnitelmia tästä eteenpäinkään. Jos sää sallii, tehdään pihatöitä ja lenkkeillään. Käydään ehkä suunnistamassa. Syödään parsaa ja paahdettuja punajuuria (voisin ehkä elää niillä) ja pelataan korttia. Nukutaan, luetaan, levätään, ollaan ja rakastetaan. Eipä se sen kummenpaa kai tarvitse ollakaan.

Seuraavaksi taidan kaatua sohvalle katsomaan eilisen Porotin. Muutaman suklaamunan kanssa tietenkin. Onhan sentään pääsiäinen.

Ihanaa pääsiäisen jatkoa! 💛 Voikaa hyvin.

 

Mun ja Klaaran takit saatu / Didrikson