Ei puutarhatöitä, eikä pyöräilyä, vaan enemmänkin lepoa ja rentoutumista.

Olen nauttinut lämpimästä ja aurinkoisesta loppuviikosta niin täysin, että blogikin on jäänyt vallan päivittämättä. Pyöräilyn lisäksi löysin itseni lapion varresta, vaikka mitään projekteja ei tälle keväälle pitänytkään ottaa. Mutta kun luonne on sellainen, että pitää saada aikaiseksi. Ja toisaalta, tuo toinen tontti on vienyt kaiken huomion kasvihuoneen vuoksi jo pari kesää, joten ehkä on ihan aikakin taas jatkaa tällä toisella puolella. Paljon on vielä tekemättä ja monet neliöt pelastamatta, mutta nyt päästään taas jo hieman pidemmälle. Monta kesää murhetta tuottanut kivikkoinen alue (jossa joskus on kai ollut perennapenkki) on nyt vihdoin raivattu ja tasoitettu. Läjä kiviä kaivettu ylös ja viimeisetkin perennat siirretty pois. Tarkoitus oli istuttaa paikalle pensasmustikkaa, mutta lopulta päädyimme siirtämään myös osan raparperista tähän aurinkoisempaan paikkaan. Kirsikan ja kriikunoiden kaveriksi istutettiin myös pari päärynäpuuta ja kun vielä edettiin yksi kymmenen metriä lähemmäs tontin rajoja, löydettiin myös loistava paikka muutamalle puutarhavadelman taimelle. Ja vaikka olo on ollut iltaisin aika totaalisen väsynyt, niin kyllähän se vain kivalta tuntuu, kun näkee kättensä jäljen. Metri metriltä päästään aina pidemmälle.

Kasvihuone on jo tovin ollut täynnä harsoa ja kieltämättä eläisin jo oikein mielelläni sitä vaihetta, kun daaliat on maassa ja kasvari kepeässä huvimajatunnelmassaan, mutta vielä pari viikkoa pitää jaksaa näin. Ja onhan se aika kiva joka päivä käydä kurkkaamassa tuonne harson alle. Puolet puutarhajutuista onkin aina sitä ihailua ja ihmettelyä. Edistymisen ja kasvun seuraamista ja luonnon ihmeellisyyden ihmettelyä. Sadepäivänäkin voi siis ihan vain käydä kasvarissa ja ihailla.

Perjantaina tuntui kuin kesä olisi vihdoin saapunut. Pihatöitä tehtiin teepaidoissa ja illalla istuttiin ystävän kanssa kasvihuoneessa ja suunniteltiin heidän kasvihuoneprojektia. Miehet grillasivat iltapalaa ja lapset puuhasivat ulkona. Eilen tehtiin pyörälenkki ja ai että, mutta harmitti, etten laittanut aamulla lyhythihaista paitaa ja luottanut shortseihin. Ehdin jo toukokuun puolivälissä pelätä, että koko kesä menee satulassa palelemiseen, mutta kyllä se kesä sieltä sitten kuitenkin saapuu. Ja mikäli säätiedotuksia on uskominen, shortseissa pääsee ajelemaan ensi viikolla useampana päivänä.

Mutta tiedättekö, mikä on ollut ihan parasta näissä viime päivissä? No se, että en ole kuunnellut tai lukenut uutisia sitäkään vähää mitä muuten olen suodattimeni läpi päästänyt. Tämän kevään suurin oivallus on ollut ehdottomasti se, että itseään ei pidä liikaa stressata maailman menolla. Pitää muistaa elää ja nauttia, vaikka ympärillä tapahtuisi kuinka.

Tänään virittäydytään vielä viimeiseen kouluviikkoon. Toisella on edessä alakoulun ensimmäisen kevään päätös ja toisella viimeisen. Erilaisuudessaan jää varmasti mieleen.

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Hetki & Indieplace

---

Voi jukra, miten näitä aurinkoisia ja lämpimiä päiviä on taas odotettu! Sormet ovat syhynneet multapussille ja kesäkukkien kimppuun. Eilen lähdettiinkin Klaaran kanssa heti aamupäivällä puutarhahommiin. Vaihdettiin mullat vanhoille mårbackoille ja istutettiin kesää ruukkuihin. Pojille jätettiin nuo karskimmat puutarhatyöt, ja me tytöt nautiskeltiin kasvihuoneen hellelukemista. Lämpöä riitti lasiseinien sisällä, vaikka aurinko välillä pilvien taakse piiloutuikin! Ihan parasta keväässä on kuitenkin se, että lasten ulkoilun suhteen ei ole tarvinnut stressata. Ulkona ollaan paljon, myös huonommalla säällä. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Hetki -brändin kanssa.

Keväällä nuo puutarhatyöt on jotenkin niin täysin erilaisia kuin syksyllä. Enkä rehellisesti sanottuna oikein edes tykkää tehdä puutarhatöitä syksyisin. Näin keväällä taasen päivä menee ulkona ihan hetkessä. Ilta tuntuu tulevan aina salakavalan nopeasti ja huomaa, että olisi vielä vaikka mitä kivaa hoidettavana. Tämän poikkeuksellisen kevään aikana meillä on tehty arkena paljon sellaista, mikä yleensä tehdään viikonloppuisin tai sunnuntaisin. Toki lasten koulu ja arjen rytmittäminen tuovat omat haasteensa, mutta iltapäivät ja illat ovat vapaa-aikaa. Alkuun, silloin maaliskuussa, olin melko fanaattinen aikataulujen ja ruokailujen suhteen. Mutta koen, että siinä missä tämä kevät on opettanut lapsille arjen taitoja, on se opettanut minulle rentoutta. Se, että mikään ei juuri nyt tunnu varmalta ja turvalliselta on ehkä jossain määrin opettanut elämään siinä kuuluisassa hetkessä. Toki meillä edelleen eletään sitä hyväksi havaittua korona-arkea. Arki on arki ja viikonloppu viikonloppu. Arkipäivisin kello soi aikaisin, tehdään aamutoimet ja odotetaan päivän tehtävänantoa. Mutta siinä kohtaa kun pinna venyy liian tiukalle kahden lämpimän aterian kanssa, olen opetellut hölläämään. Rehellisesti sanottuna uskon, että lasta palvelee huomattavasti paremmin yhteinen hyväntuulinen lounashetki kuin hampaita kiristelevät vanhemmat ja lämmin ruoka. Oivalluksessani auttoi toki sekin, että muistutin itseäni kuinka kivoja meidän perjantait oli ennen tätä koronakevättä. Tukka putkella ajettiin suoraan koulusta bassotunnille. Esikoisen soittaessa me noudettiin Klaaran kanssa murkinaa kaupasta. Äidille salaattia ja lapsille Hetki-rieskaleipää. Soittotunnin aikana ehti oikein hyvin syödä lounassalaatin ja soittaja ruokaili kotimatkan aikana, koska useimmiten oli kiire jo seuraavaan harrastukseen. Ei ollut aikaa keittää perunoita ja se oli lapsista oikeastaan ihan hauskaa! Niinpä olen höllännyt. Autossa syömisen sijaan ollaan kuitenkin aterioitu rennosti ulkosalla.

Toinen asia, jossa huomaan oppineeni rentoutta on arkiset puuhat. Kun elämä oli vielä talvella yhtä aikataulua, sitä halusi hoitaa useimmat kotityöt itse. Ajatuksella, että tulee varmasti nopeasti valmista. Viimeisten parin kuukauden aikana meillä on kuitenkin tehty paljon asioita yhdessä ja enemmän lasten tahtiin. Lapset ovat ottaneet enemmän vastuuta siivouksesta ja yleisistä kotitöistä. Saunakin lämpenee jo lapsityövoimalla! Toisaalta on ollut aikaa tehdä ruokaa yhdessä ja lapset ovat saaneet leipoa ja tehdä puutarhatöitä. Jääkaapin ovessa on myös jonkinlainen ”autoin äitiä -lista” ja palkanmaksun valuuttana toimii jäätelö. Peliaikaa voi tienata puuhommilla. Vaikka elämässä on nyt omat murheensa, on uudenlainen arki tuonut mukanaan myös paljon hyvää. Niin haluan ajatella.

Meidän puutarhapäivän lounaspöydästä löytyi eilen kotimaisia Hetki -välipalatuotteita monessa muodossa. Lasten suosikkeja ovat tietysti nuo voileipämäiset rieskat ja niistä meillä katettiin pöytään Hetki Rieska Mozzarella ja Hetki Rieska Kana-ceasar. Makuvertailun voiton vei kuitenkin yksimielisesti  täytetty Hetki Tonnikalapatonki. Yksi oma Hetki-lempparini on Kana-tacosalaatti. Sopivan ruokaisa ja kivan rouskuva. Tuotteet toimivat loistavasti välipala kiireisessä arjessa, mutta pelastavat myös ne lounashetket, kun olisi kiva vaan istua valmiiseen pöytään ja rupatella päivän kuulumiset.

Ja onhan se totta, että ulkona kaikki maistuu aina paremmalle. On se sitten talviulkoilun lomassa tai auringosta nauttien ja piknikeväitä mutustellen. Eikä oma pihakaan ole huono paikka. Päinvastoin, tähän vuoden aikaan se on minusta paras!

No kippis, se olis viimein toukokuu! Kuukausista ihanin. Kesä on saapumassa, mutta kaikki paras on vielä edessä. Kesän perjantai, niin mulla on tapana toukokuusta ajatella.

Ostettiin jo Klaaran kanssa vähän kesäkukkiakin, ja piti niitä kasvarissa istutella, mutta hitto, mutta ulkona on kylmä. Kukat saavat vielä hetken odotella kuistin penkillä, jotta toukokuu ehtii tehdä taikojaan.

Vappu on ollut täällä ylenpalttista syömistä, just niin kuin kuuluukin. Ja sitten ihan vain ollaan ja huilataan. Nautitaan siitä kun ollaan kerrankin koko vappu ihan kokonaisena perheenä. Perintökristallit piti laittaa tuolle ihanalle perintötarjottimelle. Voisko juhlavampaa paria olla. Kuohari oli paikallisen alkon suositus, kun kysyin kuivaa juomaa. Ihan jees. Kuiva rosé cava. Minna Prikan suunnittelema pullo vaikutti myös ostopäätökseen. Mies tosin luuli, että se on joku alkoholiton lastenpulloa. Erityisen vapun kunniaksi Klaara sai valita astetta fiinimmät serpentiinit ja isomummu tarjosi vappupallot. Munkkeja on pari kerrosvadillista ja ihan kaikkia ei olla vielä saatu tuhottua. Mutta onhan tässä aikaa.

Tänään piti lähteä pyöräilemään, mutta kylmän kyydin sijaan taidan ihan vain nauttia kotona. Nauttikaa tekin. Hauskaa vappua!