Tiistaita!

Oli tarkoitus kirjoitella blogiin ihan muita juttuja, mutta mattovalssi jotenkin suisti ajatukseni raiteiltaan. Niin, että tänään tarjolla on kuvia meidän eteisestä.
Tämä on siis se tila, joka ei varsinaisesti ole meillä niinkään eteiskäytössä, vaan toimii enemmänkin läpikulkureittinä. Uloskäynnin lisäksi tästä tilasta löytyy ovi kylppäriin, kellariin ja työhuoneeseen, sekä ovi-aukko keittiöön. Tähän on joku joskus rakentanut myös jonkinlaisen (peri suomalaisen) tuulikaapin ulko-oven ympärille, ja sen rinnalle pienen kiinteän komeron, joka toimiikin meillä siivouskaappina.

Tämä eteistila ja työhuone olivat ne talon ainoat huoneet joista ei löytynyt vanhaa puulattiaa purkamisen tuloksena. Nämä ovat myös ne kaksi huonetta, jotka ovat aikoinaan kokeneet eniten muutostöitä. Meidän työhuone on nimittäin alunperin ollut keittiö ja kylpyhuonettahan talossa ei ole alkujaan ollutkaan. Myöhemmin kun tilaa on jaettu kylpyhuoneelle, vaatehuoneelle, tuulikaapille, ja muille väliseinille, tästä puolesta taloa onkin tullut vähän sellainen sekamelska. Vaikka siihen itse onkin neljässä vuodessa tottunut, huomaan usein, että meillä ensimmäisiä kertoja kylässä olevat ovat usein vähän hukassa, kun lähtevät selvittämään keittiöstä tietään eteiseen josta tulivat. 🙂

Hyvin tuo Elloksen matto tähänkin tilaan sopii, vaikka omaa silmää ärsyttääkin, ettei maton reuna koskaan mene ihan tasan kaapin kanssa. 😀

Eteinen ja työhuone tosiaan viimeisteltiin ennen joulua uusimalla sähköjohtoja ja -kalusteita. Työhuone sai myös kalkkimaalin lisäksi vihdoin listat, joten nyt kokonaisuus alkaa olla valmiin oloinen. Oikeastaan tuntuu aika oudolta ajatella, että niitä listoja ja sähköjä alkaa olla jo joka paikassa. Jotenkin kun siihen keskeneräisyyteenkin ehti tottua.

Ja vaikka nämä neljä vuotta ovatkin olleet yhtä Iisakinkirkon rakentamista, niin onhan sitä tulostakin oikeasti syntynyt. Eteisessä tuo tarkoittaa katon nostamista (melkein) alkuperäiseen korkeuteensa, sekä korkin ja kovalevyn korvaamista puulattialla. Niin ja tietenkin kaikki ne maalaamiset, listoittamiset ja sähköjutut.

Ja hei, kaikkein palkitsevinta on aina vanhoihin kuviin vertaaminen. Vai mitä olette mieltä tästä ennen ja jälkeen -parista?

Sain eilen pyynnön esitellä meidän kotia ja sen pohjapiirustusta, mutta mietin, että kiinnostaako tämänkaltaiset kotipostaukset vielä muitakin, vai onko neljän vuoden aikana tullut jo ihan riittämiin samoja nurkkia? Puhukaa nyt tai vaietkaa iäksi! 😀

Mutta hei, huisia tiistain jatkoa!!!

Tallenna

Tallenna

Se on hassu juttu, miten jotkin vaatteet näyttävät taas ihan erilaisilta lojuttuaan hetken aikaa lipastonperillä. Näin kävi myös hullaantumiselle nimeltä Please Jeans.

Niin monet Pleaset tuli hurmoksessa aikoinaan hankittua, ja jossain kohtaa nämä housut olivat mulle kuin toinen iho. Mutta sitten tapahtui jotain. Kenties se vanhanaikainen kyllästyminen ja ikään kuin vain kasvoimme erillemme. Lopulta tuli kuitenkin se päivä, jona lipaston farkkulaatikot olivat taas siinä kunnossa, että etsiessäni eräitä tiettyjä housuja, jouduin kahmaisemaan kunnolla laatikon pohjalta. Ja siinä ne olivat! Vaatehuoneen periferiaan unohtuneet pöksyt, jotka huusivat nimeäni. Täytynee myöntää, että hetkeen sisältyi hurjasti myös jännitystä, sillä pelkäsin pahoin, etteivät ne enää mahtuisi päälleni. Mutta niin kuin toinen iho konsanaan, ne sujahtivat jälleen varsin mukavasti ylleni.

Edelleen ne varmaan jakavat mielipiteitä, mutta koska käyttämäni housut yleensä tarvitsevat vain minun oman mielipiteeni, päätin, että tästä alkaa toinen Please Jeans kierros! Pienen tauon jälkeen tykkää niistä taas aika paljon.

Täällä ei edelleenkään ole maisema muuttunut sen talvisemmaksi, eikä tälle viikolle muuta sadetta luvatakaan kuin vettä. Vaan eipä anneta sen haitata. Vielä ehtii lykkiä kukkasipuleitakin maahan. 🙂

Muksaa keskiviikkoa!

Tallenna

Hiphei. Vaihteeksi vähän asujuttuja!

Tiedättekö sen fiiliksen, kun joskus kiireessä heittää päälleen vaatteet sen suuremmin suunnittelematta, ja sitten jossain kohtaa toteaa, että tämähän toimii. Näin on syntynyt uusi lemppariasuni, jonka nakkasin perjantaina niskaani.

Torstaina meni niin myöhäiseksi, että heti kotiin tulessa oli pakko painua untenmaille, jotta jaksaa ampaista aamuviideltä taas pystyyn. No aamulla oli taas tietysti ne tavanomaiset kiireet, ja asuvalinnalle ei voinut uhrata sen enempää aikaa. Edellisenä iltana jalasta kiskaistut boyfriendit olivat sopivasti hollilla ja pitkä valkoinen paita puhtaana. Ja kas, asu oli likipitäen valmis. Koska mittari oli vain muutaman asteen plussan puolella, ihan pelkässä paidassa ei toki voinut lähteä, joten nahkatakki niskaan ja paksu huivi kaulaan ihan silläkin uhalla, että sitä saa loppupäivän sulloa laukkuunsa.Valkoiset (tosin pahasti puhdistusta kaipaavat) tennarit jalkaan, ja mukaan laukku, jonka saa tarpeen tullen heitettyä myös crossbody-hihnalle.

Sanotaan, että väljä yläosa vaati seurakseen slimmimmät housut, mutta tässäkään kohtaa en jaksa tuijottaa pukeutumisen sääntöviidakkoon, vaan enemmänkin mukavuuteen. Yleensä silloin kun asu on mukava, siinä myös viihtyy paremmin, ja kaiken järjen mukaan tuon pitäisi myös heijastaa siihen habituksen kokonaisuuteen. Sitä paitsi, biker-takki kuroo muuten telttamaista asua vähän kasaan.

Tällä hetkellä kelit ovat ehkä pukeutumisen kannalta vuoden parhaimmat. Ei tarvitse lämpöhalvauksen pelossa kulkea puoli alasti, mutta vaatteet saavat olla kevyitä. Parasta kuitenkin, että asuun saa ulottuvuutta, kun aamut ovat viileitä. Kerrospukeutuminen tässä mielessä on Suomessa aika hankalaa liki koko vuoden. Tai en ainakaan itse kovin pitkää aikaa vuodesta kulje sääret paljaana avonaisissa kengissä, mutta silti villaan kääriytyneenä. Nyt on siis juurikin ne kelit, joita vaatii 90 prosenttia Pinterestiin pinnaamistani asuista.

En koe lainkaan olevani niin tyylikäs ihminen, että voisin nimetä yhden tämän syksyn must-hankinnan. Mutta voisin nimetä yhden must have -tuotteen joka toimii aivan varmasti vielä monena syksynä, ja sen lisäksi miltei ympäri vuoden. Nimittäin iso paksu villahuivi! Nämä Becksöndergaardin Virgin-huivit ovat omia suosikkejani. Lämmin huivi vaikka Siperiaan lähtiessä, mutta toisaalta myös kevyempien takkien käyttöaikaa pidentävä asuste. Omani oli käytössä jopa heinäkuussa, kun istuimme iltaa kaverin mökillä. Tuo huivihan on niin muhkean kokoinen, että se käy ihan shaalista. Huivi on Nougatista, jonka valikoimiin niitä varmaankin taas syksyn mittaan ilmestyy.

Iltapäivisin takki ja huivi ovat nyt tarpeettomia, mutta epäilemättä tässä asussa  (ja sen erilaisissa variaatioissa) tulee eleltyä syksyä vielä aika pitkälle.

Oikein ihania syyspäiviä ja raikkaita aamuja toivon tällekin viikolle!

Tallenna