>
Se miksi juttuun aikoinaan kiinnitin huomioni, onkin ihan toinen tarina, ja siitä kerron lisää myöhemmin. Huomenna olen ehkä itsekin hiukan viisaampi!
>
>Nykyäänhän ei saisi haluta yhtään mitään. Siis mitään tavaraa, tai materiaalia/materiaa, kuten henkisesti puhdistuneet asian ilmaisevat. Maailmanrauhaa ja onnea saa ihan vapaasti haluta niin missit kuin tavalliset hiukan rumemmatkin kansalaiset. No, minä kuitenkin haluan monenlaista. Olen aina halunnut ja haluan varmaan niin kauan kuin henki vain suinkin pihisee. Muistan kun lapsena luettelin haluamisiani äidille, käski äiti luetteloida ne asiat, joita en halua. Kuulemma helpompi hahmottaa, lyhyempi lista jne. Samaa menettelyä on ehdottanut myös mieheni.
Jouluna on luvallista toivoa joulupukilta. Ainakin lapsilla. Me aikuiset sitten kypsine mielipiteinemme toivomme pukilta laatuaikaa perheen kanssa ym. abstraktia ja vaikeasti paketoitavaa. Hassua tässä on se, että koko joulupukkihan on ihan vain meidän materiaalisen maailmamme tuotos. Eihän isomahaisella, pitkä partaisella ja punaiseen pukeutuneella miehellä ole oikeasti mitään tekemistä joulun alkuperäisen sanoman kanssa. Joulu on Jeesuksen syntymäpäivä ja meidän versiossamme joulupukki jakaa lahjoja kaikille, niillekin, jotka eivät päivänsankarista isommin välitä.
Eikös siis olisi vähintäänkin reilua, että kun on minun syntymäpäiväni, joku satuolento toisi lahjoja minulle? Ihan sama olisiko se joulupukki, hammaskeiju vai veli venäläisen pakkasukko. Mutta idea olisi sama. Jättäisin toivelistan johonkin pikkukätyreiden helposti saataville, ja syntymäpäivänäni joku koputtaisi ovelle lahjasäkki olallaan. Kysyisi vaikka, että ”Onkos täällä kiltti päivänsankari?”
Syntymäpäivääni on vielä tovi, enkä oikein tiedä mihin sitä listaakaan jättäisi, joten kokoan sen nyt sitten tähän.
>