Ihan käsittämätön fiilis! Tarmo tuli heti aamusta kylään. Pelästyi kai, kun olin viikonlopun poissa. Vaatekaapista lähti kaksi isoa säkkiä uffelle, ja keittiön ruokakomerosta (joka piti siis siivota jo jouluksi) lajittelin neljä kassia tavaraa kierrätykseen. Kippoja, purkkeja ja tyhjiä pakkauksia. Kolme avattua palasokeripakettia! Eikä meillä edes kukaan käytä palasokeria. Kaksi avattua tomusokeripakkausta, samoin kaakaota. Täysjyväpastaa, kuutta erilaista tummaa riisiä… Ihan mieletön kaaos, mutta nyt se on selätetty. Olo on kyllä kuin voittajalla!
Olkoon fengshuita tai mitä vaan tiedettä, mutta kyllä taas kulkee henki vapaammin. Meillä on muutaman jätesäkillisen verran enemmän tilaa!
Mulla on jo pidempään ollut fiilis, etten viitsi oikein tehdä täällä mitään. Ajattelen koko ajan, että jos rempataan, niin mitäs sitä tuotakaan tuosta siirtämään. Mitä järkeä on pestä ikkunoita tai ommella uusia vehoja valmiiksi, kun eihän niitä verhoja kuitenkaan likaiseen ikkunaan kannata ripustaa jne. Mutta tää komeroiden raivaus ja rojun karsiminen on kyllä oikeastaan ihan hyödyllistä tässä vaiheessa.
Viikonloppu oli ihana, arki ja kaavat menivät mukavasti rikki. Eilen ei ihan niin suurta home sweet home -tunnetta tullut, kuin olin odottanut, mutta oma sänky tuntui kieltämättä ihanalta. Ja monet asiat näkee kyllä paremmin, kun ottaa välillä etäisyyttä. Esimerkiksi, että keittiön astiakaapin voisi siirtää olohuoneen ruokailutilaan, keittiön yläkaapit purkaa ja siirtää kaapin (siis sen joka menee olkkariin) tilalle, alakaapistoksi. Näin työtason määrä tuplaantuisi ja keittiöön saisi avohyllyt. Tuli vain mieleen, tuossa illalla, kun kallistin omalle sohvalle. Mies oli lähinnä vain sitä mieltä, ettei enää aio kysyä, mitä mielessäni liikkuu.
Tarmokasta viikon alkua, tytöt ja pojat!
***
