Taas himpun verran enemmän kapasiteettia käytettäväksi bloggailuun – ja vaikka joulun suunnitteluun.
Räpsin hämykuvia oksista ja kynttilöistä. Kenties joulukorttikuvia tälle vuodelle. Pelkistettyä ja aika karua, mutta ehkä juuri sitä, joka nyt tuntuu oikealta.
Tosiasiahan on, että joulukortit saattaa tääs hyvin jäädä lähettämättä…. Kuten viime vuonnakin.

Olen viimeisen kuukauden elänyt noutopitsalla, suklaalla ja lateilla. Lupasin itselleni, että projektin loputtua palaan ruotuun. Ja se aika olisi kai nyt? Tai ehkä huomenna – tänään menee vielä kulhollinen poppareita!

Leikkelin eilen turhankin innokkaasti rosmariinin oksia. Ylijääneet kiinnitin kynttiläpurkin kylkeen pätkällä narua. Tuoksu on hento, ja rosmariini kaunis ihan tuollaisenaan.

Imurin uuteen pölypussiin sujautin kourallisen kuivattua laventelia ja oksan rosmariinia. Helppo tapa levittää puhdasta tuoksua. Teolliset tuoksukuulat kannattaa korvata yrteillä, kuivatuilla kukilla, vaniljalla tai vaikka piparkakkumausteella.

Mutakakun loppu on tuhottu, ja siivouspäivä jatkukoon.

emilia

Ihmeellinen tarve järjestää tavaroita ja paikkoja. Karsia, selkeyttää ja helpottaa. Kaipaan toimivuutta ja käytännöllisyyttä, mutta en ole valmis tinkimään ulkonäöstä. Availen kaappeja ja komeroita, organisoin.  Vaihtareihin, kierrätykseen, huutikseen – pois. Ajatus kulkee paremmin, kun tavarat ovat paikoilaan.

En ymmärrä ihmisiä, jotka pystyvät työskentelemään sekaisessa työhuoneessa, tai pitävät työpöytänsä epäjärjestyksessä. Kun ympärillä on kaaosta, on kaaosta korvienkin välissä. Juuri nyt on kaikenlaista kaaosta tässäkin pienessä päässä, ja järjesteleminen tuntuu hyvältä hoitokeinolta. Ajatus selkiytyy, kun ympäristö tekee samoin.
Toimii siis molempiin suuntiin!

Palailen vielä edellisiin kommenteihin. Nyt järjestän itseni sohvalle, pitsan pois uunista ja hyvää seuraa viereeni.

emilia