Maaliskuun ensimäiseen on herätty. Kevät tulee, ihanaa!
Helmikuu meni niin, etten ehtinyt edes huomata! Maaliskuussa mulla onkin tarkoitus palauttaa itseni maanpinnalle, ja saada taas elämä ”raiteilleen”. Sumun tilalle kaipaankin nyt valoisaa mieltä ja sisäistä auringonpaistetta.
Maaliskuussa vietämme mieheni kanssa syntymäpäiviä, juhlimme Pikku K:n kastejuhlaa, naistenpäivää, pääsiäistä ja kesäaikaan siirtymistä.

Blogin suhteen toiveissa on vireä kuukausi. Toivon myös jonkinlaista edistymistä remppajutuissa, ja sitämyöden sisustusaiheita blogiinkin. Tiedossa on kivoja arvontoja, ja keväistä hypetystä. Aiheeseen puutarha sukelletaan myös mitä todennäköisemmin tässä kuussa!

Kohti valoa, kohti aurinkoa – kohti kevättä!
Mitä ihaninta perjantai aamua jokaiselle!

Niin kiva kuin olisikin toivotella aurinkoista ja pirteää sunnuntaita, täytynee jättää se sana aurinkoinen pois ja tyytyä vain muuten pirteään. Ainakin nimittäin täällä meillä päin, sää on yhä pilvisen sumppuinen ja ankea. Olkoonkin, että lintujen laulama titityy korvaa auringonsäteet ja saa mielen keväiselle taajuudelle!
Ja mitä tulee otsikkoon, ajattelin todellakin kokeilla jotakin uutta blogin ulkoasun suhteen; Siinä, missä kevät on muutenkin uuden aikaa, on mulla ihan älytön halu ja kaipuu johonkin pieneen muutokseen. Ja, kuten olen aiemminkin kertonut, tämä blogi on mulle ikään kuin toinen olohuone, joten miksikäs ei päivitettäisi niitä sohvatyynyjä hiukan täälläkin!

Marraskuussa kyselinkin seisten vai maaten -postauksessa mielipiteitänne kuvien suhteen. Tuolloin kiistassa landscape vs portrait, pidemmän korren vetivät vaakakuvat ihan vain jo blogin luettavuuden suhteen. Mutta, mutta: Tuo valokuvaus on hiukan verrattavissa käsialaan: Jokaisella on oma tyylinsä ja ominainen tapansa, ja mulla se vaan sattuu tuo kamera menemään luonnikkaammin portrait asentoon. Näillä blogiini säädetyillä asetuksilla kuvatkin ovat sitten luonnostaan suuria, ja vaikeuttavat blogin lukemista varsinkin pienellä koneella. Koska en pääse itse koodaaman asetuksia uusiksi, pitää hieman soveltaa, jotta lopputulos palvelisi sekä minua, että teitä.
Jonkin aikaa jaksoinkin noudattaa vinkkiänne kuvapareista, mutta koska (edelleen johtuen blogipohjan säädöistä) asia vaati toimiakseen kollaasien tekemisä, ajattelin kokeilla jotakin toista ratkaisua. Blogi kun kulkee tässä elämäntilanteessa muun elon ehdoilla, ja postauksia tehdään sananmukaisesti vasemmalla kädellä – tai ainakin yksikätisesti, ovat kollaasit aivan liian työläitä.

Joten: Kokeilin ratkaisuksi manuaalisesti pienennettyjä pystykuvia. Tämä vaatii kuitenkin tekstin keskittämistä, mutta toisaalta muutos näyttää ainakin omaan silmään hurjan raikkaalta! Niin ja tarpeeksi muutokselta myös!
Kysymys kuuluukin nyt vain: Toimiiko tämä myös teille?

Mies toi ystävänpäiväiltana kolme erilaista kimppua tulppaaneja, kimpun gerberoja, kaksi pientä oliivipuuta ja laatikollisen Arnoldsin donitseja. Aikalailla varmanpäälle pelattua, mutta en valita! Tuon tulppaanikimpun värit on suorastaan syötävän suloiset. Ja ah, niin keväiset!

Tavallisesta arjesta ruuanlaittoineen ja leivontoineen. Herkuista ja suloisista tunnelmista.
Muuttuvista elämäntilanteista, elämän mukana kulkemisesta ja uuden odotuksesta. Puutarhahaaveiluista ja -puhteista. Kukista ja luonnon kauneudesta.
Vanhan talon remontoinnista; Huone kerrallaan puolivalmiiksi – ja aikanaan kai valmiiksikin. Arjen ja juhlan käsikkäin kulkemisesta, vuodenaikojen ja juhlapyhien tanssista.
Omasta tyylistä, kaunistautumisesta ja itsensä laittamisesta. Terveellisestä elämästä, liikunnasta ja itsestään huolehtimisesta.
Lapsukaisista suloisista, pienistä ihmeistä sekä elämän tähtihetkistä!

Niistä on pieni blogini tehty. Ei se istu kategorioihin, eikä sitä voi kuvailla sanalla tai kahdella. Se on pala elämääni, mutta ei koko totuus. Sen on tarkoitus nostaa esiin arjen parhaat palat ja unohtaa kaikki se, minkä yritän itsekin työntää pois mielestäni; Löytää kaunista ja hyvää päivästä kuin päivästä.

Iso määrä uusia lukijoita, jotka haluan toivottaa tervetulleeksi. Vanhoille ystäville suuri kiitos, kun olette jaksaneet roikkua mukana. Sekametelisoppaa sillisalaatilla; Sitä on tarjolla jatkossakin!