Moikkelis koikkelis viikonloppua!
Ajatuksena oli käydä viikonlopun aikana kirjastossa, mutta niin vain jäi sekin. Käyn jotenkin vähän hitaalla tänään, mutta kaipa se on ihan sallittuakin näin lauantaina. Sellainen tietynlainen saamattomuus. Onneksi kaupat ovat auki hiukan pidempään, niin jos edes sinne ehtisi! 🙂
Puputossuilla on takanaan viikon sisäänajo, ja täytyy sanoa, että nämäkin kengät ovat kyllä muuttuneet entistä mukavammiksi käytön myötä.
Mutta hei, blingbling sukat! Mikä ihana pelastus vajaamittaisten housujen seuraksi. Kauniimpi ja lämpimämpi kuin valkoinen paljas nilkka tai kauhtunut sukanvarsi. Pupujen seuraksi ostin vaaleanpunaisia, mutta totaali-ihastuminen tuli tummanvihreisiin sukkiin. Näillä saa asuun juuri sopivan annoksen kimallusta!
Mutta nyt saavillinen kahvia sisuksiin, niin josko tästä saisi itsensä taas vauhtiin. Illaksi on ainakin ihan mukavaa ohjelmaa tiedossa, joten sitä kohti mennään.
Perrrrjantaita! Se olisi viikonlopun aatto jälleen, ja hei, jo toinen vaateaiheinen postaus tälle viikolle! Syksy on ehdottomasti pehmeiden neuleiden aikaa, mutta kuten tuossa edellisessä postauksessa kerroinkin, tämän syksyn aikana olen viihtynyt kovasti myös mekoissa ja paksuissa sukkahousuissa. Noista kun saa aikaiseksi asun miltei mihin tahansa menoon. Neulemekko yhdistää siis kaksi syyssuosikkiani ja tänään juttua pitkästä neuleesta, jonka pääsin stailaamaan näköisekseni kaupallisessa yhteistyössä Ellos:n kanssa.
Kuten tiedätte, en ole mikään kovinkaan rohkea korujen käyttäjä ja muutenkin tyylini on melko pelkistetty, vaikkei kuitenkaan mikään varsinaisen minimalistinen. Olen joskus analysoinut koruttomuuttani ja tullut siihen tulokseen, että se johtuu koostani. Pelkään näyttäväni joulukuuselta, jos asussani on liikaa liikkuvia osasia. Tiedän, tällä logiikalla olisi kai luonnollista, että karttaisin korollisia kenkiäkin, mutta hassu juttu, kengät eivät tuo sitä samaa suurentavaa tunnetta.
Elloksen pitkä Angelica-neulepusero vie väkisinkin ajassa taaksepäin. Trumpettihihat ovat kuitenkin vähän kuin korun korvike ja antavat muuten pelkistettyyn vaatteeseen sen jonkin ”jujun”. Samaa ajanhenkeä, tosin jälleen nykyaikaisella twistillä, on noissa mokkanilkkureiden tolppakoroissa. Ja ihan totta, nuo kenkien pikkuruiset kultanapit riittävät kyllä omalla kohdallani koruksi. Toki yllensä myös laukku tuo asuun sen oman lisänsä.
Oma neulemekon stailaukseni ei siis ole kovinkaan rönsyilevä tai kerroksellinen, vaan enemmänkin pelkistetyn naisellinen ja ehdottomasti ”minun näköiseni”. Tässä asussa voisin nimittäin mennä sekä arkisempaan, että vähän fiininpään tilaisuuteen, ja silti olo olisi turvallisen mukava! Tosin yhtenä lisätekijänä sekin, että valitsin mekon juuri turvavärissäni, eli sinisenä! 🙂
Melkoisen viileää on ulkona, ja laittaa väkisinkin taas pohtimaan sitä henkilökohtaista talvensietokykyä. Joka syksy tuo vanhan talon koleus iskee nimittäin päin kasvoja. Viime päivinä siihen malliin, että lämmityskausi on ollut pakko startata. Vielä varovaisesti, jotta ei itseään liian lämpimään totuta, ja tarkenee sitten talvellakin! 😀
Kuten olen sanonutkin syksy on mielestäni pukeutumisen kannalta kivaa aikaa. Vielä kun tarkenee jonkin verran talvivaatetusta kevyemmässä asussa. Tämän syksyn ehdoton lempparini on ollut paksut sukahousut ja mekko, mutta välillä on kiva pukeutua vähän rennomminkin ja vaihtaa korkeat nilkkurinkorot tossuihin. Silti vaatteissa on kiva olla vähän särmääkin, jotta ei liian rennoksi mene. Neule, rennot farkut ja tennarit muuttuvat heti astetta fiksummaksi kokonaisuudeksi, kun päälle vetäisee ryhdikkään villakangastakin. Sininen takkikaan ei ole ihan niin talvisen oloinen, mitä musta helposti olisi.
Kuten huomaatte, tämäkin tarjoushaukka kävi eilen nappaamassa itselleen nuo leoparditennarit lidukasta. Ihan en nyt osaisi isommin kyseiseen kuosiin pukeutua, mutta noin pienenä yksityiskohtana tuo toimii kyllä ihan kivasti. Olisin nimittäin kovasti halunnut ne Adidaksen Superstar tossut, joissa on sellaiset leopardikuvioiset karvaraidat, mutta koska ne myytiin aika nopeasti loppuun, nämä saavat kelvata korvikkeena. 🙂
Tänään on ehkä ihan pakko tehdä jotakin omenaherkkua illaksi. Poltella kynttilöitä ja painua ajoissa kirjan kanssa vällyjen väliin. Aamulla olin tosin vielä sitä mieltä, että vyötäröni kaipaa kaventamista, mutta onneksi se ajatus tipahti matkasta taas tämänkin päivän aikana! 😀
