No voihan harmaus! Nämä on niitä päiviä, kun toivoisi olevansa kissa, tai ainakin voivansa muuttua kissaksi. Että voisi vain käpertyä pienelle rullalle lämpöiseen paikkaan ja nukkua yli sateen ja harmauden. Mutta minkäs teet, kun kissaksi ei pysty itseään muuttamaan. Tänään piti siis kaivaa esiin se suomalainen vientituote, sisu, ja ottaa härkää sarvista! Koska tuleen ei saa jäädä makaamaan, ajattelin uhmata koko himpskatin harmautta ja olla tänään jopa ärsyttävän energinen. Aiai, ja jälleen kerran asenne sai aikaan ihmeitä! Ajelin Poriin Life -yhteistyön tapaamiseen ja lauloin autossa oikein sydämeni kyllyydessä samalla kun radio yritti säestää esitystäni. Oikein kun veti kunnolla ja nuotinvierestä, niin peittyi tuo saavista kaadetun vedenkin kohina.

Mutta hei, harmaana päivänä voi helposti pukeutua teeman mukaan, ja varsinkin jos mieli kuitenkin on valoisa. Olen nimittäin huomannut, että jos ajatus kovasti mustuu, ja suupielet kääntyvät alaviistoon, kannattaa kaapista kaivaa jotakin vaaleampaa ja pirteämpää väriä. Vaaleasta vaatteesta pääsee valo paremmin läpi, näin minä olen asian järkeillyt! 😀

Mustat housut ja nilkkurit ovat oman vaatekaappini peruspilari ja kokonaisuus muuttuu helposti yläosaa vaihtaen. Syksyn tullen on tietysti ihana pukeutua neuleisiin, ja muhkea yläosa myös tasapainottaa kapeita housuja. Tuon harmaan villapaidan juju on avarassa pääntiessä ja pussimaisissa hihoissa. Pieniä yksityiskohtia, jotka muuttavat perusneuleen vähän mielenkiintoisemmaksi. Koen tuollaisen väljän yläosan myös jotenkin kauhean turvalliseksi. Siihen saa sananmukaisesti käpertyä. Harmaa neule on Lifestyle La Lunasta, ja olen saanut sen itselleni bloginäkyvyyttä vastaan.
Toki tämäkin asu saisi ihan uutta potkua vaikkapa punaisista kengistä, mutta musta on varma valinta ja menee harvoin metsään. Useimmiten maaliin osuu ylipäätään skandi-merkkien muoti, ja nuo Ivylee Copenhagenin nilkkurit ovat tästä hyvä esimerkki. Se on vähän niin, että jos ylleen pukee tanskalaista designia, tulee väkisinkin vähän Dicte olo! 🙂

Nahkanilkkurit|Ivylee Copenhagen
pussihihainen neule|Lifestyle La Luna (saatu)
farkut|H&M

Ja sitten niitä kissanpäiviä… Kieltämättä käy vähän kateeksi. 🙂

 

Oikein ihanaa ja pirteää maanantaita, sekä kaikkea hyvää uuden viikon alkuun! ♡

Maanantaita muruset!

Ennen kuin mennään sen enempää karttoihin tai farkkuihin, niin päivitetään hiuskuulumiset. Nyt kuuluu nimittäin jo ihan hyvää! En sitten mitenkään pystynyt odottaa maanantaita ja apteekkimme aukenemista, joten ajattelin, että kun tässä tälle tee-se-itse -linjalle lähdettiin, niin vedetään sitten kunnialla ihan loppuun asti. Kaapista löytyi putkilon loppu jotain miekkosen C-vitamiiniporetabletteja ja jääkaapista pari sitruunaa, joista sai ihan kivan satsin mehua. Kemisti-Emilia yhdisti nämä kaksi ainetta keskenään (ja kuohui muuten kuin ylä-asteen kemiantunnilla konsanaan!) ja lisäsi joukkoon vielä tujauksen syväpuhdistavaa shampoota. Koko mössö kuiviin hiuksiin (sitruunansiemeniä myöden), ja sellainen vartin odotus. Enempää en uskaltanut antaa seoksen vaikuttaa koska a) hiukset näyttivät vaalenevan vaahdon alla tosi nopeasti ja b) kuvittelin mielessäni vanhan kemianmaikkani pudistelemassa päätään touhuilleni.
Lopuksi vielä hiusnaamio vartiksi vaikuttamaan, ja johan tuli valmista!

Summa summarum: Minulla on edelleen hiukset päässä, ja ne ovat oikein hyväkuntoiset, kiiltävät ja pehmeät. Käsittely vei varmaankin mukanaan myös jonkinlaisen kalkkisaostuman, koska toisin kuin voisi kuvitella, hiusteni karheus on poissa. Väri tosiaankin vaaleni, ja omat raidat puskevat jo kauniisti esiin. Aion kuitenkin toistaa käsittelyn vielä, sillä vaikutusaikaa olisi tosiaan voinut olla vaikka tuplasti.

Mutta sitten niihin mutsifarkkuihin ja karttoihin! Sain nimittäin hauskan yhteydenoton Alvar Carto nimiseltä yritykseltä, joka myy nyt niin kovin suosittuja karttajulisteita. Se mikä itseäni tässä jutussa miellytti enemmän, on yrityksen palvelu, jolla karttajulisteen voi tehdä mistä tahansa paikasta. Itselleni oli ihan heti selvää, että haluan oman karttani juuri meidän kotihoodeista. Paitsi että tällä kartalla on merkitystä kohteensa vuoksi, ajattelin että tämä meidän ”tyhjyys” voisi näyttää vinkeältä suurkaupunkien ”täysinäisyyden” rinnalla. Ja kivahan siitä tuli! Tosin vähän erämaaltahan tuo näyttää siihen New Yorkin karttaan verrattuna, mutta osaisin kuitenkin merkitä siihen ihan tarkalleen oman kotimme sijainnin, vaikkei karttaan pikkuteitä olekaan piirretty. Merkitystä on myös sillä, että vaikka en itse täältä olekaan kotoisin, olen kuin sattuman kauppaa palannut juurilleni.

Syöttämällä tuonne Alvar Carto -sivustolle paikannimen, pystyt lähentämään ja loitontamaan näkymää, sekä valitsemaan kartallesi haluamasi tyylin. Kokojakin on kolme erilaista (kaikki yleisiin kehyskokoihin sopivia) ja kartan voi halutessaan teettä myös vaakakuvana. Itse valitsin tuon keskimmäisen koon ja aika pelkistetyn ulkonäön. Halusin myös koordinaatit karttaani, mutta ne voi toki jättää poiskin.

Sain lahjakorttikoodeja kaksi kappaletta (koodilla voi lunastaa minkä kokoisen julisteen tahansa) ja ajattelin, että toisen voisin arpoa teille! Eli, jos mielit karttataulua seinällesi, niin jätä jonkinlainen puumerkki kommenttiboksiin. Kerro vaikka mikä on se paikka, josta haluaisit oman karttasi teettä. Lapsuuden kotikaupunki, unelmien matkakohde, vaiko kesämökin sijainti tai jotain aivan muuta?

Sovitaanko vaikka, että kaikki tämän viikon aikana arpalipukkeensa jättäneet ovat mukana kisassa!

Mutta sitten niihin mutsifarkkuihin! Koko kesän lempparipökät olivat mutsimalliset farkkushortsit, joten ajattelin syksyn tullen jatkaa tuon supermukavan vyötärön kanssa. Onhan ne ihan hirveän ysärit, mutta silti niin älyttömän mukavat. Malliltaan nuo nyt eivät juuri imartele tällaista tasapaksua vartalotyyppiä, ja jonkun mielestä mutsifarkkujen kantajankin tulisi olla melkoisen luisessa kunnossa, mutta koska olen nyt päättänyt hyväksyä itseni jotakuinkin tällaisena (melkein hiuksia myöden), mutsifarkutkin saavat taipua minun tarpeisiini. Vielä kun löytäisin jostakin muutamaa senttiä pidemmän mallin, niin näillähän tarkenisi talvellakin. Ovat nimittäin yleensä sellaista vanhaa kunnon paksua farkkukangasta, joka lämmittää huomattavasti näitä nykyisiä stretchfarkkuja paremmin. Jos siis ehkä jättäisin syksyn tullen vaaleiden stretchfarkkujen käytön vähemmälle, niin näillä kehtaa kyllä mennä vaikka läpi talven. Plussaa sekin, että korkea vyötärö pitää selän lämpimänä!

Tulipas mustavalkoista! Teille toivottelen kuitenkin vähän värikkäämpää uutta viikkoa ja mukavaa maanantain jatkoa!

Save

Jihaa, se olisi perjantai! Ja orastavan viikonlopun kunniaksi pureudutaan eräänlaiseen ensimmäisen maailman ongelmaan, vai pitäisikö sanoa naiselliseen turhamaisuuteen. Anyway, tämä on varmaan ihan niitä molempia!

Käykö teille koskaan niin, että yht’äkkiä iskee ihan hirveä tarve tehdä omalle ulkonäölleen jotakin? Siis esimerkiksi pätkäisette itse keittiösaksilla hiuksenne, tai kurvaatte kuin hurmoksessa kaupan hiusvärihyllylle? Täytyy sanoa, että luulin jo itse päässeeni tästä impulsiivisuudesta (ja siitä inhottavasta tunteesta, kun yrität selittää kampaajalle, että tästä piti tulla ihan hyvä, mutta jos kuitenkin vähän korjailisit), sillä en ole värjännyt itse hiuksiani vuosiin, ja keittiösaksetkin olen jättänyt rauhaan sitten otsiksen kasvettua täyteen mittaansa. Jokin kuitenkin napsahti viime sunnuntaina päässäni ja päätin ihan hetken mielijohteesta, että mulle voisi sopia tummat hiukset! Myönnän kyllä, että tässä oli takana sekin, että tyttäreni luetteli hiuksistani löytyvät sävyt, ja vaalean ja tummemman lisäksi siellä kuulemma oli myös paljon harmaata. No, oli miten oli, tummaa ruskeaa oli saatava – ja ihan heti paikalla!

Virheistäni oppineena tajusin, että mitään kestoväriä on nyt turha mennä kiskomaan päähän, sillä se yritys menee joka tapauksessa päin pyllyä. Niinpä lähestulkoon kehräsin omasta kekseliäisyydestäni, kun kävelin kaupan ovista sävyttävä hoitoaine käsissäni. Ja hei, jos sävyn nimi on suklaa, niin eihän silloin voi edes mennä pieleen! Näin ainakin luulin – toisin kuitenkin kävi!

Okei, purkissa kyllä luki, että suojaa kätesi, mutta en onnistunut löytämään siivouskaapin uumenista vinyylikäsinelaatikkoa ja ajattelin, että tuskin hoitoaine nyt niin kovin käsien päälle käy. Pesin hiukset ja ruttasin kolmanneksen purkin sisällöstä käsieni kautta maaliin. Hieroin ja haroin, jotta lopputulos olisi kuin ammattilaisen tekemä, mutta hoitoaineen levityksen jälkeen totuus alkoi valjeta. Käteni olivat kauttaaltaan kuin tupakanruskeat ja väri ei irronnut sitten millään. Hinkkasin ja hankasin ja lopulta jynssäsin käsiäni kloriitilla. Jep, olin paniikissa. Siinä käsiepisodin aikana hoitoaine saattoi olla päässäni pikkuisen sitä paketissa suositeltua kolmeminuuttista pidempään, mutta koska purkin kyljessä myös luki, että pidempi vaikutusaika parantaa hoitavien ainesosien tehoa, en pitänyt tätäkään seikkaa niin kauhean vaarallisena.

Hiusten todellinen tummuus valkeni itselleni oikeastaan vasta maanantaiaamuna. Hitto, pääni oli liki musta! Jos nyt ei ihan oikeasti, niin ainakin omaan silmääni joka on tottunut melko luonnolliseen vaaleanruskeaan vaaleilla raidoilla. Okei, onneksi tämä väri lähtisi pesussa. Kuinka monessa? Purkki ilmoittaa 4-30 pesua!!! Melkoinen haarukka, ja minä kai kuulun siihen haarukan peräpäähän, sillä ensimmäisen pesukerran kolme vaahdotusta eivät haalistaneet väriä yhtään.
Tiistai-iltana törmäsin kampaajaani ja selitin pikku kokeiluni. Häpesin, vaikka ei tulos nyt kuulemma niin paha ollut. (Asiakaspalvelija tuo kampaajani.) Jatkoin pesua kolmen vaahdotuksen sarjoissa, mutta eilen illalla, kun suihkun jälkeen tulos oli tämä ”hehkuvan punaruskea” meinasi itku jo tulla. Niinpä laitoin ilta yhdeksältä viestiä kampaajalleni ja kysyin suoraan, että millä tämä lähtee. Tiedän, minulta pitäisi veloittaa hankalan asiakkaanlisää!

Ihana luottokampaajani piti tänään vapaapäivää, mutta kipaisi aamulla myymään mulle purkin syväpuhdistavaa shampoota. Kuulemma sillä kun pesee muutaman kerran, pitäisi värin irrota paremmin. Joukkoon voi myös kokeilla askorbiinihappoa. Tässä siis omat viikonloppusuunnitelmani!

Tiedän, että jonkun mielestä tämä väri on todella hyvä, ja jonkun päähän tämä väri myös varmasti sopii tosi hyvin. Se pää nyt ei vain ole minun pääni, ja sainpa kunnon opetuksen jälleen impulsiivisuudestani. Näissä kuvissa on paljon valoa, joten hiusten ihan oikea tummuus ei nyt tule esiin, mutta jos sävyn luonnollisuutta vertaa tuohon omaan, raidoilla parannettuun väriini, niin onhan siinä eroa kuin yöllä ja päivällä. Onneksi tuolta tyvestä näyttäisi jo oma harmaani puskevan esiin, joten ehkä tässä on vielä toivoa!

Tällä kertaa ei ihan osunut maaliin. Olin jopa vähän ajatellut, että tätä hiusväriä en teille esittelisi, mutta menkööt nyt jonkinlaisena opetuksena, tai vaikka sävyttävien hoitoaineiden tehon mainoksena. Tällä hetkellä toivon kuitenkin, että viikonlopun aikana päiväni brunettina olisivat luetut ja pääsisin siihen omaan tuttuun vaalean, tummemman ja harmaan yhdistelmääni. Ja, koska punapäätä minusta ei koskaan tämän enempää tule, päätin juhlistaa väriä vihreillä kimallesukilla! Eikös se vihreä ole yleisesti punapäille suositeltu väri? 😀

Mainiota viikonlopun aloitusta!

 

Save