Perjantaita!

Viikonloppu kolkuttelee ovelle ja myös talvi on ottanut taas askeleen pakkasen puolelle. Kiva niin, sillä en olisi vielä ihan valmis loskakeleihin. Tänään asujuttua, ja keväistäkin sellaista, riippuen miten asian näkee. Vajaat lahkeet nimittäin kielivät lämpimämmästä säästä (jep, en ymmärrä nuorison tarvetta palelluttaa nilkkojaan), mutta korvaapa tämänkaltaiset housut tarpeen tullen vaikka mekon, kun yläosaksi valitsee vähän röyhelöä.

Tanskasta tulee monikin ihana vaatemerkki, niin myös Nümph, joka on pikkuhiljaa hurmannut myös suomalaiset. Nümphin vaatteet löytyvät nyt myös Lifestyle La Lunasta, josta sain valita itselleni asun kevään uutuuksista. Vaikka olenkin aika perinteinen farkkutyttö, joka revittelee erityistilanteissa ihan mielellään mekossa, päädyin kuitenkin housuasuun. Välillä nimittäin eteen tulee tilanteita, kun tuntuu, että mekon kanssa menee helposti ylipukeutumisen puolelle, kun tarve on oikeastaan enemmänkin vain vähän parempaan ja siistimpään asuun.  Tiedän, että joillekin tämäkin asu on ihan arkista työvaatetta, mutta omalla kohdallani kokonaisuus kielii enemmänkin juhlasta ja erityistilanteista. Nümphin Adalyn housut tuovat jollakin tapaa mieleeni vanhan kunnon housuhameen. Täyspitkä lahje on tavallinen ja vähän tylsäkin, mutta paljaat nilkat sopivat korkokenkien kaveriksi paremmin kuin hyvin. Nümphin Afua paita taasen vie fiiliksellään vahvasti sinne tämän hetken suosikkisarjani X Companyn tunnelmiin (josta kirjoitin täällä). Olkapäitä korostavat, mutta kuitenkin kevyesti laskeutuvat liehukkeet ja pienet pyöristetyt kaulukset. Tai sitten se on vain tuo punainen huulipuna. 😀 Joka tapauksessa tämä asu palvelee nyt tilaisuuden, johon ei ihan niissä farkuissa voi lähteä, mutta johon haluan pukeutua kuitenkin jotenkin muuten kuin mekkoon.

Mutta hei: Koodilla ”emilia” saatte perjantai-sunnuntai välisen ajan (16.2.-18.2. 2018) kaikista Lifestyle La Lunan normaalihintaisista tuotteista -25% alennusta. Kannattaa hyödyntää, oli tarve sitten vajaamittaisille housuille, röyhelöpaidalle tai muuten vain jollekin kevätpukeutumista piristävälle. Koodi on voimassa Lifestyle La Lunan verkkokaupassa.

Oikein ihanaa ja valoisaa perjantaita, ja mukavaa loman aloitusta kaikille lomalle jääville!

Oikein ihanaa ystävänpäivää!

Tämä helmikuu on kyllä ihana, kun kalenteriin on mahdutettu pajon kaikkea kivaa extraa ja ylimääräisiä leivonnaisia. Runebergin tortut ja laskiaispullat jo sinänsä ovat ihania perinneherkkuja, ja yleensä ystävänpäivääkin jollakin makealla juhlistetaan. Ja jos ei juhlisteta, niin ainakin tämä on sellainen ystävällisyyden ja hyvän fiiliksen päivä. Oikeastaan pidän juuri enemmän tästä meidän suomalaisesta ystävänpäivästä, kuin sen amerikkalaisesta rakkausversiosta. Paljon kuulee myös kitinää siitäkin, että joka päivä on ystävänpäivä, ja moinen juhlapäivä on täysi turhake, mutta onhan se nyt oikeasti aika ihanaa, että kaiken negatiivisuuden keskellä vastaan pomppii pinkkejä sydämiä ja kauniita sanoja. Maailmassa tuskin koskaan on liikaa ystävyyttä – saati ystävällisyyttä. Maaliskuu onkin sitten selvästi jo sellainen kevään odottelun kuukausi ja siihen mahtuu pääsiäisen lisäksi tänä vuonna kaikenlaista kivaa. Olen huomannut, että arjen keskellä saa paljon iloa miettimällä tulevia positiivisia juttuja ja laskettelemalla aina spesiaalipäivästä toiseen. Toki ihan se arkikin kannattaa elellä hymyssä suin, mutta pienet valonpilkahdukset tunnelin päässä tekevät askeleesta huomattavasti keveämmän.

Koska eilen syötiin sydänpullaa, meillä taidetaan tänään jättää herkkujen taikominen vähemmälle. Hernekeitto tosin kuuluu vielä päivällispöytään tänäänkin. Muutenkaan meillä ei sinänsä juhlita ystävänpäivää sen kummemmin, mutta kyllä me aamulla herätessämme toisillemme toivotimme hyvää ystävänpäivää kera halausten. Päivästä ei tarvitse tehdä kaupallista kulutusjuhlaa, vaan ihan pienetkin teot merkitsevät paljon.

Sydänten sijaan tänään kuitenkin vähän meikkijuttuja, ja nimenomaan mineraalimeikkijuttuja! Pidempään blogiani seuranneet kenties muistavat, kuinka joskus vannoin mineraalimeikin nimeen, ja taisinpa joskus jopa luvata julkisesti, etten koskaan vaihtaisi takaisin tavalliseen meikkiin. No, tuolloin elettiin aikaa ennen kuopuksemme syntymää, ja ihoni oireili ajoittain vielä todella pahasti aknen suhteen. Viimeinen niitti oli raskausaikana (siis kuopusta odottaessa) villiintynyt akne, joka laittoi etsimään ne kaikkein peittävimmät meikkivoitteet (tai ainakin kokeilemaan kaikkea mahdollista paremman peittävyyden nimissä), ja jotenkin vain jämähdin sille tielle, vaikka sittemmin kevyemmät meikkivoiteet käyttööni onkin eksyneet. Jokin aika sitten sain jo superidean kaivaa vanhat sudit kaapin kätköstä ja hankinkin purkkipinon mineraalimeikkejä ikään kuin uudeksi aloitukseksi. Vaan sitten ne pikku purkkiset taasen jäivät rutiinien alle, ja unohtuivat kylppärin laatikkoon. Kunnes! Hei hertsileijaa, mutta kun sipaisin taas vuosien tauon jälkeen nassuuni mineraalimeikit, olin lentää pyllylleni! Miten olinkaan unohtanut tuon luonnollisen keveän ja kuultavan meikin ihanuuden! Tai no, ehkä se ihanuus jäi tosiaan sinne aknen jalkoihin, mutta juuri nyt tuo meikki tuntuu taas ihan valtavan ihanalle! Hehkua lisää toki sekin, että nyt käytössäni on valoa taittava viimeistelypuuteri ja hohtava korostusväri sekä pinkki poskipuna, jollaisia olen opetellut vihdoin myös käyttämään.

Mineraalimeikkejä on nykyisin niin monia eri merkkejä, mutta itse turvauduin tuohon entuudestaan tuttuun BareMinerals -sarjaan. Siinä kun on mielestäni ihan hyvä peittävyys ja suurin osa tuotteista oli kuitenkin entuudestaan tuttuja, samoin sävyt. Nyt kun koin tämän ahaa-elämyksen jäin tosin pohtimaan, että muitakin mineraalimeikkejä olisi ehkä syytä kokeilla. En tosin tiedä, voiko noita meikkisarjoja käyttää ristiin? Tuntuu, että jokainen aiheesta kirjoitettu blogiteksti on aina tehty yksistään jonkin tietyn merkin tuotteilla. Valaiskaa ihmeessä, jos tietämyksenne on omaani parempi! Anyway, taidan hetkeksi unohtaa taas nestemäiset meikkivoiteet ja sutia naamaani vain ja ainoastaan puutereita. Nuo kun tuntuvat antavan anteeksi paremmin jopa pienoiset ryppyni. 😉

Mukavaa iltapäivää ja rentouttavaa iltaa!

 Hei ihanat ja uutta viikkoa!
Täällä on arki palannut kuvioihin ja nenät on niistelty siihen kuntoon, että päästään taas jatkamaan siitä, mihin flunssa meidät jätti (kopkop, ettei nyt enempää tulisi mitään pöpöjä). Viikonloppuna juhlittiin nyt myös lopulta ne kauan odotetut ystävänpäiväjuhlat, ja puolen vuoden suunnittelun, valmistelun ja odotuksen jälkeen olo on tällä hetkellä melko tyhjä. Tosin meidän työhuone ei ole edelleenkään tyhjä, sillä nyt pitäisi saada nuo kaikki juhlatavarat arkistoitua omille paikoilleen, jotta tuo meille tullessa ensimmäinen huone saataisiin palautettua varsinaiseen käyttöönsä.
Jalat ovat vieläkin arat viikonlopun tanssimisesta, mutta sen sijaan olo kevyt ja iloinen. En muista, koska olisin viimeksi valvonut aamu neljään, sitä kun ei minulle tapahdu ihan joka vuosi. Nyt olin kuitenkin asennoitunut valmiiksi siihen, että juhlapaikalla ollaan viimeiseen asti, ja katsotaan, että ovi menee lukkoon ja kynttilät on sammutettu. Lopulta se neljä tulikin ihan älyttömän nopeasti!
Kolme päivää poissa blogista tuntuu muuten ikuisuudelta! Mutta välillä tekee ihan hyvää elellä sitä elämää täällä reaalimaailmassa ja ottaa vähän etäisyyttä tähän puoleen. Nimittäin samoin, kuin juhla piristää arkea, myös pieni tauko ja loma piristävät blogi-intoa.

Viime päivinä iloa on tuottanut monikin asia, mutta tässä listaus nyt muutamasta esimerkistä:

Ystävät! Yhdessä koetut ilot, mutta myös jaetut surut ja huolet, ovat niitä mitkä pitävät meidät jokaisen pinnalla. Viikonloppuna sain aimo annoksen energiaa sielunsiskolta ja supernaisilta!

Perhe! Pienet halaukseen puristavat kädet, lämmin ja turvallinen kainalo, sekä tietenkin omat vanhemmat, mummu ja pappa, jotka viettävät aikaa lastenlastensa kanssa, jotta me päästään välillä tuulettamaan niiden ystävien seurassa.

Rauhoittunut olkapää! Pari yötä tassutelin jalkeilla tuossa loppuviikosta, kun olkapääsärky raastoi hermoja ja oli tehdä hulluksi. Nyt kuitenkin pahin on taas ohi, ja koko keho pääsee rentoutumaan – päästä puhumattakaan.

BBQ Chicken Pizza! Mies pyöräytti eilen pitsan, joka poikkesi meidän pitsaperinteestä ihan valtavasti. Tämä veto kannatti, sillä lopputulos oli aivan mahtava! Tehdään toistekin!

X Company! Ihan huikea tv-sarja, jota voisin tuijottaa, vaikka päivän (tai kaksikin) putkeen. 1940-luvun alun Ranskaan sijoittuva jännityssarja, jossa nuoret agentit koulutetaan Kanadan Ontariossa ja lähetetään keskelle miehitettyä Ranskaa. Natsihallinto, vastarintaliike ja inhimillisyys. Tämä sarja on omalla tavallaan niin puhutteleva, ja ajatuksia herättävä. Suosittelen ehdottomasti katsomaan, jos yhtään kiinnostaa. Löytyy Viaplaysta.

Flavia de Luce äänikirjoina! Vaikka Alan Bradleyn kirjat on pitänyt ahmia (mieluiten ihan tuoreeltaan) perinteisessä muodossa, näitä on ollut ilo kuunnella viime päivinä aina kun siihen on irronnut mahdollisuus. Flavialla on taipumusta laskea verenpainettani, mutta nostattaa myös hymyä huulilleni. Myrkynkeittäjä minun makuuni!

Tulevina päivinä ajattelin iloita ainakin hernekeitosta ja laskiaispullista. Siis näiden jo mainittujen jatkoksi. 🙂

Ihanaa uutta viikkoa!

(Kuvamateriaali tänään vähän suppeaa, mutta sallittakoon se näin maanantaina! Mekko löytyi muuten täältä.)