Vielä porskutellaan menemään joulukukkasin. Muutama hyasintti on yhä kylmässä, mutta kovinkaan kauaa niitä ei enää voi jarrutella, joten meillä on itse asiassa tällä hetkellä enemmän hyasintteja kuin jouluna. Ja amarylliksetkin jaksaa porskuttaa yhä vaasissa. Itse asiassa yksi sipuli taitaa vielä puskea kukankin. Mutta antaa kukkia. Kohta saa jo aloittaa pelargonioiden pistokaslisäilyt, joten nautitaan nyt joulukukista siihen saakka. 🙂

Täällä on paistanut tänään ihanan keväinen aurinko ja jo aamulla oli jotenkin tosi energinen fiilis. Ihanaa kun päivä valkenee koko ajan aikaisemmin ja samalla illat pitenevät. Valoisan ajan lisääntyminen vaikuttaa omaan mielialaani ja energiatasoihin ihan valtavasti, ja kun valoisiin aamuihin vielä lisää linnunlaulun, niin tuntuuhan se kivalta. Ihan pienen hetken haistoin tänä aamuna nenässäni sen ulkona juodun aamukahvin tunnelman, kuulin lintujen viserryksen ja huokaisin syvään. Rakastan kevättä ja se alkaa juurikin siitä, kun päivät pitenevät ja auringon teho alkaa vaikuttaa.

Tänään siemailin ruuan jälkeistä kahviani olohuoneessa kiperien murhamysteerien parissa ja nautiskelin siitä, että ulkona oli vielä valoisaa. Tajusin, että miten paljon tykkään istua tuossa olohuoneen sohvalla ja katsella ulos. Varsinkin keväisin on ihana seurata, miten luonto heräilee ja muuttuu. Ja jo nyt, kun ulkona on tarpeeksi valoa, voi ainakin mielessään kuvitella kirjavat kukkapenkit ja kirsikankukat.

Kokosin muutaman kuvassa näkyvän jutun linkkeihin, koska niitä aina kysellään.

Torkkupeitto

Samettinen tyynynpäällinen

Tyynynpäällinen pellavaa

Smokkirypytetty tyynynpäällinen

Veluurihousut

Lampaankarvatossut

Sohvanpäällinen

Matto

Mietin vähän kahden vaiheilla, olenko tänään jumppakuntoinen vai en, mutta päätin antaa itselleni mahdollisuuden. Vähän kevyemmin vaikka ja omaa oloaan kuunnellen. Mutta hikoilemaan on päästävä!

 

Ihanaa tiistai-iltaa! ♡

Maanantaita muruset!

Vietin koko viikonlopun enemmän tai vähemmän flunssaa potiessa. Peiton alla väristessä meni myös perjantai-ilta ja kymmenennen hääpäivän juhlistaminen jäi melko laimeaksi. Mutta ei kai se niin päivän päälle ole. Juhlistetaan sitten kun siltä tuntuu. 🙂 Ja jos oikeasti pääsin tämän flunssan suhteen nyt näin vähällä (kopkop), niin olen oikeastaan vain tyytyväinen. Ja hei, kiitos, tuosta keskustelusta edellisen postauksen kommenteissa! Ne ilostuttivat viikonloppuani ja tuntui ihanalle lukea muidenkin ajatuksia aiheesta. Että en sitten olekaan ehkä ihan niin pöhkö. 🙂
Ihan tyytyväinen en pysty kuitenkaan olemaan näihin vallitseviin sääolosuhteisiin. Niin paljon kuin keväästä tykkäänkin, se ei tule vielä helmikuussa ja siksi on ihan totaalisen pyllystä, että lumet sulavat tässä kohtaa vuotta! Kunnon talvi ja sitten vasta kevät ja sulavat lumet, kun ne ihan oikeasti tulevat jäädäkseen. Viikon päästä on lasten talviloma ja mä olin ihan oikeasti ajatellut, että me hiihdetään koko viikko. Mutta ei purnata, kun ei se kuitenkaan mitään auta. Maanantaisin kannattaa katsoa asioita aina vähän vaaleanpunaisten lasien läpi, eikä kuluttaa uuden viikon energioita turhaan. 🙂

Kirjoitin pakkaslumesta ja pastellisävyistä jo jokin aika sitten, ja vaikka ne valkoiset pakkaslumet nyt menivätkin, niin ei ne pastellisävyt siltikään huonolta tunnu. Päinvastoin! Kun ulkona on mustaa, märkää ja likaista, hennot vaaleat sävyt tuntuvat oikeastaan vielä paremmilta. Jotenkin jopa puhtailta ja freeseiltä. Olen muuten nykyisin aika hulluna noihin lämpimiin roosan sävyihin, kuten olette ehkä huomanneetkin. Jotenkin se nyt vaan toimii. Vaatteissa ja sisustuksessa. Mutta ei kai se niin vaarallista ole, vaikka keskellä talvea haluaakin vähän söpöstellä! 😀

Maanantailistaan ei ole oikeastaan mitään ihmeellistä laitettavaa. Josko flunssa olisi jo tässä ja pääsisin liikkumaan. Se kai on mielessä ja toiveissa päällimmäisenä. Olo ja ajatus on tahmeat, jos kroppaa ei pääse liikuttamaan. Tasaista ja helppoa arkea, sitäkin toivoisin tälle viikolle. Hercule Poirot ja Isä Brown pieninä pakohetkinä arjen keskellä. Ei mitään suuria haaveita, traktorikuumekin meni jo.

 

Ihanaa maanantai-iltaa! ♡

farkut ja kashmir-neule H&M (parin vuoden takaa molemmat)

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Daniel Wellingtonin kanssa

---

Olen aina tykännyt helmikuusta. Se on lyhyt kuukausi, johon mahtuu paljon kaikkea kivaa ja arjen rikkovaa. On syytä leipoa ja juhlia. Helmikuuhun mahtuu hiihtoloma, hääpäivä (ajatella, kymmenes jo!) ja tietenkin ystävänpäivä.

Tykkään siitä, että meillä Suomessa ystävänpäivä on sekä ystävyyden, että rakkauden juhla. Molemmat mahtuvat samaan päivään, ja juuri niin kuuluukin. Ja niin tärkeää kuin onkin muistaa ystävyyttä ja rakkautta ihan jokaisena päivänä, on kiva, että vuoteen mahtuu kuitenkin se yksi päivä, jolloin nämä asiat on nostettu arjen yläpuolelle.

Viime päivinä olen miettinyt paljonkin sitä, miten tärkeää ystävyys on. Kukaan ei saisi olla yksin, sillä ihan jokainen tarvitsee ystävän, oli kyse sitten aikuisesta tai lapsesta. Ystävää tarvitaan paitsi jakamaan ne elämän tähtihetket, mutta myös rinnalle silloin kun elämä myrskyää ja keinuttaa. Myös parisuhde perustetaan ystävyydelle. Se on luonteeltaan erilainen suhde, mutta nimenomaan ystävyys on se kivijalka, johon rakkaus rakennetaan. Luottamus, ja hyvä tahto. Ilman niitä ei ole ystävyyttä, mutta ei myöskään rakkautta. Silloin kun rakkaus on rakennettu vakaalle kivijalalle, myös parisuhteesta tule jykevä ja vankka kallio, joka kannattelee, vaikka kaikki muu ympärillä sortuisi.
Jos mennään vielä hiukan pidemmälle, niin ystävyys ja rakkaus itseään kohtaan on varmaankin koko elämän perusta. Ei ole itsekästä opetella rakastamaan itseään ja puhutella peilikuvaansa kuin parasta ystäväänsä. Tiedän, että tässä jos missä meillä monella on petrattavaa, ja siksi ystävänpäivän monimuotoisuus on enemmän kuin paikallaan. Kun kohtelemme muita, kuten haluaisimme itseämme kohdeltavan ja kohtelemme itseämme kuin parasta ystäväämme, maailmasta tulee aivan varmasti parempi paikka!

Arjen pienet teot, kosketus ja lohduttavat sanat. Niitä pitää viljellä ja vaalia ihan jokaisena päivänä. Ystävänpäivänä on kuitenkin ihanaa muistaa toista myös jotenkin erityisesti. Meillä hääpäivää ja ystävänpäivää vietetään hyvin samankaltaisesti. Lahja voi olla toisen lempiruokaa tai -suklaata, yhteistä aikaa tai treffi-ilta. Jokin erityinen teko tai rakkauden tunnustus, sellainen joka saa toisen tuntemaan itsensä erityiseksi ja rakastetuksi. Tänä vuonna sain bonuslahjan  Danien Wellingtonin kaupallisen yhteistyön myötä. Pääsin valitsemaan itselleni ystävänpäivän lahjapakkauksen, joka pitää sisällään kortin, kellon, rannekorun ja suloisen sydäncharmin, eli pienen korun, joka sopii kaikkiin Daniel Wellingtonin nahkahihnoihin ja tekee niistä erityisen.

Valitsemani Daniel Wellington –  I love you box sisältää Classic Petite kellon (yleensä ranteessani keikkuu vähän kookkaampi älykello ja nyt halusin jotakin erityisen sievää ja tyttömäistä, mutta silti klassista). Kello on hihnaltaan St Maves koska rakastan ruskeaa nahkaa ja munankuoren valkoinen kellotaulun on kooltaan 32mm. Lisäki pakkauksessa on kaunis ruusukultainen rannekoru (cuff small) ja tuo pieni ruusukultainen sydän.
Nämä on minulle ensimmäiset Daniel Wellington kello ja koru, ja onhan ne oikeasti tosi ihanat.

Kaikki Daniel Wellingtonin ystävänpäivän lahjapakkaukset ovat nyt -10% alennuksessa ja koodilla UUSIKUU saat vielä 15% lisäalennuksen tlauksestasi.
Tuo valitsemani pakkaus on sivun ensimmäine, eli CLASSIC PETITE ST MAWES + CUFF SMALL + SYDÄNKORU.

Ihanaa ystävänpäivän odotusta! ♡