Taas eletään sitä aikaa vuodesta, kun käy Muumeja vähän kateeksi. Nimittäin talviunille kömpiminen maistuisi mullekin. Tai sitten vaan ihan kotiin linnoittautuminen ja kaikilta ulkoisilta velvotteilta pakeneminen. Sekin maistuisi. Ei vain taida käydä kumpikaan laatuunsa, joten ensiviikon syysloma toimii edelleen porkkanana. Hiukan vähemmän aikatuluja, hiukan enemmän pidempään nukuttuja aamuja ja ihan vain kotona olemisesta nauttimista. Voi kuinka koenkin olevani sellaisen pienen löhöilyn tarpeessa. Sopivassa suhteessa kirjoja, kynttilöitä ja keittiön sohvaa. Ja ulkoilua! Miten nopeasti oikeasti tuo ruska meneekään ohi. Sitä ja luonnon väriterapiaa pitäisi nyt ammentaa kaikin voimin.
En tiedä johtuuko se syksyn synkkyydestä, kuolleesta puutarhasta, kynttilöiden tuomasta tunnelmasta vai Prisman valmiskimpusta (oikeasti aika ihana markettien mielikuvituksettomien puskien joukossa), mutta olen viime päivinä taas jotenkin rakastunut meidän kotiin. Kuulostaakohan tämä ihan kamalalta, toivottavasti ei. Jotenkin kaikki on tuntunut niin nätiltä, että voisin vaan istua ja nauttia. Ainoastaan se pöytä kummittelee takaraivossa. Voi kunpa ehtisin käydä sen kimppuun ensiviikolla!
Minulta kysyttiin kirjavinkkejä, ja mitä viime aikoina on tullut luettua tai kuunneltua, ja tässä nyt jonkinlainen listaus. Kelpo kamaa kaikki, vaikka riippuu tietenkin siitä, mistä kukakin tykkää. Toivottavasti sieltä löytyy edes joitakin tärppejä, jos kaipaat kirjapinoon täydennystä.
Christina Larsson, Ingrid Bergman -sarja
Viides Mooseksenkirja, Likainen työ,
Et pääse pakoon
(aika perinteistä ruotsalaista rikoskirjallisuutta, sellaista oivaa Tv-kamaa)
Ruth Ware,
Synkän metsän siimeksessä,
Nainen hytissä 10,
Valhepeli
(pikkuisen psykologisempaa trilleriä. Ei brutaaleja kauheuksia, vaan enemmänkin sellaista mielen leikkiä ja taitavaa juonta)
Jessica Fellows
Nuori, kaunis ja kuollut
(Tämä on toinen osa kirjailijan Mitford -sarjasta. 1900-luvun alkupuoliskolle ajoittuvaa faktan ja fiktion yhdistelmää. Kuvaa luokkajakoa ja toimii, jos tykkäät Agatha Christiestä ja Dawton Abbeysta)
Yrsa Sigurðardóttir
Perimä
Pyörre
Synninpäästö
(islantilaista nordic noiria. Aika jännää ja paikoin ehkä vähän turhankin raakaa menoa)
Sophie Hannah
Kolme Neljästä
(Hercule Poirot -tarinat uudelta kirjailijalta. Ehkä en alkuun ihan purematta niellyt, mutta tämä Hannahin kolmas on ehdottomasti paras. Toimii jos tykkäät Agatha Christien tyylistä, perinteisestä salapoliisiromaanista ja olet Hercule Poirot -fani)
David Lagercrantz
Tyttö joka eli kahdesti
(Stieg Larssonin Millenium trilogian viimeisin jatko-osa, eli kolmas Lagercrantzin kirjoittama. Tykkään, koska Lisbeth Salander vaan on niin hyvä!)
Joël Dicker
Stephanie Mailerin katoaminen
(kolmas Dicker. Kuten kaksi edellistä, tämäkin on niin hyvin rakennettu ja mukaansa tempaava, että pakko ahmaista nopeasti. Kuten edeltäjänsäkin tämäkin on sellaista tekstiä, joka jää kummittelemaan päähän vielä pitkäksi aikaa)
Pernilla Ericson, Erla-ryhmä -sarja
Sinua seurataan
Löydän sinut
Älä käännä selkääsi
(tämäkin varsin perinteistä ruotsalaista rikoskirjallisuutta. Nämä luettuasi mietit netinkäyttöä eri tavalla)
Camilla Grebe
Kun jää pettää alta
Lemmikki
(psykologista jännitystä, koukuttavaa juonta ja kivat henkilöhahmot)
Denise RudbergMarianne Jidhoff -sarja
Yksi tappava syrjähyppy,
Toinen toistaan pahempi,
Kolmen kohtalokas leikki,
Neljä kertaa kosto,
Kun kello lyö viisi
(loistava ja viihdyttävä ruotsalainen rikosromaanisarja. Näissä ollaan Tukholman yläluokan menossa mukana ja henkilöthahmot on niin onnistuneita, että jos luet ensimmäisen, haluat lukea kaikki!)
Håkan Nesser ”Kaupunki -sarja”
Carmine Streetin sokeat
Taivas Lontoon yllä
Elävät ja kuolleet Winsfordissa
(Nesser on yksi parhaista kynäilijöistä. Tykkään tekstin tyylistä, kyynisestä kerronnasta ja näissä täysin irrallisissa romaaneissa on vahvaa Nesseriä. Eivät silti vedä vertoja kirjailijan Gunnar Barbarotti -sarjalle, joka on aivan mahtava!)
Jørn Lier Horst William Wistingin -sarja
Hylkiöt
(sarjaa kutsutaan Norjan Wallanderiksi, eikä suotta. Viaplay teki Wisting -sarjan, ja tämä tosiaan toimii loistavasti myös telkkarissa!)
Plussana:
Vähään aikaan koskettavin ja kaunein: Anthony Doerr, Kaikki se valo jota emme näe
(jos valitset vain yhden, valitse tämä! Vähän kuin Dickerit, tämäkin pyörii yhä mielessäni)
Menossa tällä hetkellä: Jo Nesbø, Veitsi
(Harry Hole on palannut. Ja hyvä niin, sillä ehtikin jo tulla ikävä!)
Seuraavana vuorossa: Camilla Greben, Horros tai Christina Larssonin, Siluetti
Mutta sitten olis vuorossa ajelu balettitunnille. Ei siis ajankäytöllisiä ongelmia tällekään päivälle.
Moikka ihanat ja rentoa sunnuntaita! Tänään olisi vuorossa vähän meikkijuttuja ja nimenomaan arkimeikkijuttuja viikonlopusta huolimatta. Toki, mikä kenellekin on arkimeikki ja mikä juhlameikki, no mielipiteitä on monia. Nyt kuitenkin sellainen omalla mittapuullani hyvin arkinen ja ennen kaikkea simppelin nopea meikki. Pääsin syyskuussa myös käväisemään Sensain meikkitaiteilijan opissa ja joitakin niksejä vinkkejä toivon voivani jakaa myös teille.
Aloituskuva on kovin suurella aukolla napsaistu, joten siinä ei nyt näy ihan koko totuus, mutta luonnontilasta lähdetään se on nyt tämän aloituskuvan pointti. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Sensain kanssa.
Mutta tässä siis 35-vuotias Emilia. Iho on paremmassa kunnossa kuin koskaan, vaikka tiedän, että moni muu ikäiseni haikailee vuosien taakse. Akne on selätetty muutamaa kierron mukanaan tuomaa näppylää leuan seudulla lukuun ottamatta. Myös arpien kaikenkirjavat sävytkin ovat alkaneet haalistua. Olin vuosia melko tarkka siitä, että en lähtenyt postilaatikkoa kauemmas meikittä, mutta nyt viime vuosina olen höllännyt melkoisesti. Kun mieheni ehdottaa pikaista kauppareissua ja huokaan, että ei jaksaisi meikata, hän tokaisee takaisin, että ei tarvitsekaan, mennään vaan. Ja niin me yleensä mennäänkin. Tuossa viikolla sattui hassu juttu, kun mies lähti työreissuun ja kuskasin häntä aamuvarhaisella ennen kukonlaulua. Mies ehdotti aamukahvia hiljaisella huoltoasemalla, jossa istui vain muutama rekkakuski ja sanoin, että en mä nyt sinne voi tämän näköisenä (liki suoraan sängystä nousseena) tulla. Piti miehelleni selventää, että pidättyväisyyteni ei suinkaan johtunut meikittömyydestä, vaan pyjamanhousuista jalassani.
Vaikka olenkin jo enemmän sinut itseni kanssa kuin nuorempana, tykkään silti meikata ja meikkaaminen kuuluu jonkinlaiseen rutiiniin. On päiviä, kun meikki on erittäin kevyt ja sitten niitä päiviä, kun haluaa panostaa vähän enemmän. Mutta se, mihin en enää halua lähteä on paksut meikkikerrokset ja sen alla kiristelevä ja kiiltävä iho. Vaikka kyseessä olisi miten kevyt meikki tahansa, levitän kasvoilleni aina jotakin ihon sävyä tasoittavaa ja yleensä se on meikkivoide. Mutta ei mitä tahansa meikkivoidetta, vaan sellaista, joka hoitaa ja kosteuttaa. Sillä ilman näitä ominaisuuksia meikki muuttuu päivän mittaan naamioksi, jonka alla ei ole kiva olla.
Sanotaan että hyvä meikki alkaa aina meikkipohjasta, mutta itse väittäisin, että hyvä meikki alkaa aina hyvin hoidetusta ihosta. Kun puhdistukset ja kosteutus ovat kunnossa, myös meikki toimii paremmin. Enemmän puhdistuksesta ja kosteutuksesta voit lukea aiemmista Sensai -postauksistani, nyt keskitytään kuitenkin siihen meikkiin!
Alla olevassa kuvassa on kaksi erilaista meikkivoidetta ja meikinpohjustustuote. Ylin, Luminous Sheer Foundation -meikkivoide on todella kevyt, valoa heijastava meikkivoide. Keveydestä huolimatta tämäkin meikki on kerrostettavissa, ja peittävyyttä pystyy säätelemään myös levitystekniikan avulla. Vaikka saamassani koulutuksessa meikkini tehtiin juurikin tällä kevyellä meikkipohjalla, pidän itse vielä enemmän tuosta seuraavasta, eli Flawless Satin Foundation -meikkivoiteesta. Kyseessä on pikkuisen peittävämpi tuote, mutta ei missään nimessä liian raskas meikki. Tämäkin tuote, kuten nämä kaikki kolme, on riittoisa ja erittäin kosteuttava.
Alimpana sarjassa on Glowing Base -meikinpohjustusvoide. Toisin kuin monet markkinoilla olevat primerit tämä tuote ei sisällä silikonia, vaan sen tasoittava vaikutus perustuu nimenomaan valoa taittavaan efektiin. Ja tämä laadukas valontaitto on muuten sellainen juttu, jonka yksi ihana ihotautilääkäri minulle joskus neuvoi. ”Panosta laadukkaaseen, valoa taittavaan meikkiin, se on paras tapa peittää arpikuopat.” Pohjustustuotetta levitetään kasvojen keskikohtaan, jossa hehkua ja optista harhaa ehkä eniten tarvitaankin. Kaikissa näissä tuotteissa on mukana Sensain kosteuttavat ja hoitavat ominaisuudet, joten meikki ei kuivata tai kuluta ihoa, vaan myös hoitaa päivän mittaan.
Meikkipuuterit tulivat markkinoille kovaa, kun olin teini-iässä. Silloin joka tytön perusvarustuksiin kuului tuo meikkivoiteen ja puuterin yhdistelmä. Sittemmin olen jokseenkin liki unohtanut koko tuotteen näppäryyden, vaikka moni ystäväni luottaa nimenomaan juurikin meikkipuuteriin. Sensain meikkipuuteri on ehdottomasti peittävämpi kuin nestemäiset meikkivoiteet, mutta jos tuotetta käyttää levitysvipan sijaan kevyellä siveltimellä, lopputuloksesta saa myös ohuen. Meikkipuuteri on näppärä tuote käsilaukkuun ja mikä parasta, tähän Sensain meikkipuuteriin voit ostaa pelkkiä täyttöpakkauksia! Kuten monet muutkin Sensain meikit, myös meikkipuuterikotelo tulee ihanassa samettipussukassa ja rasia on turvallista pakata käsilaukkuun ihan sellaisenaan, koska pussukassa se ei pääse vahingossakaan aukeamaan.
Kun meikkipohja on levitetty huolella ja tasoitettu kauniisti myös reunoiltaan, tulee vuoroon kasvojen muotoilu. Ilman meikkiä koen ulkonäköni hiukan taikinanaamaiseksi, millä tarkoitan sitä, että kasvoista puuttuu ulottuvuuksia. Vaikka meikinpohjustustuote jo hieman korostaa kasvojen keskikohtaa, pidän tätä vaihetta myös erittäin tärkeänä ja muotoilen kasvoni joka kerta meikatessani. Joskus nopeammin ja kevyemmin, joskus huolellisemmin, mutta joka kerta ainakin jotenkin.
Mitä tulee puuteriin, olen jotenkin ajatellut, että sen käyttö nykypäivänä on vähän niin ja näin, kun kuitenkin kuultava meikki on muodissa. Mutta samalla kun kysyin ammattilaiselta kikkoja siihen, miten meikissä voisi välttää ne sudenkuopat, jotka aikuisen naisen ihossa kulkevat muodossa harakanvarpaat ja muut juonteet, tuli puheeksi juurikin puuteri. Kyse on kuulemma enemmänkin siitä, miten puuteria käyttää. Kannattaa siis unohtaa ne nuoruusvuosien kauttaaltaan puuteroidut mattakasvot ja keskittyä kevyesti vain sinne, missä meikin kiinnitystä tarvitaan. Kun irtopuuteria kopauttaa kevyesti kämmenelle ja ja sen jälkeen painelee puuterin kunnolla vippaansa, vältytään liian paksulta puuterikerrokselta. Lisäksi on tärkeää, että silmien ympärillä meikin kiinnittää mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Eli ennen kuin ilmejuonteet ehtivät syntyä valmiiseen meikkipohjaan.
Kasvojen muotoilun aloitan aina ensimmäisenä kulmien muotoilusta ja vahvistamisesta. Tämä vaihe ikään kuin selventää kasvojen raameja. Seuraavaksi vuorossa on aurinkopuuteri. Käytän suurta sivellintä lämmittämään kasvojen reuna-alueita, minkä jälkeen keskitys ohimoihin, poskiluun alla olevaan kohtaan ja leukaluun seutuun. Ammattilainen kutsui tätä suuren kolmosen maalaamiseksi ja tottahan se on: Aurinkopuuterilla sipaistaan suuret kolmoset (toiselle puolelle peilikuvana), joissa väri kiemurtelee ensin ohimoilta poskiluun alle ja siitä kasvojen reunan kautta taas määrittämään leukalinjaa. Itse kavennan nenänvartta vielä hieman aurinkopuuterilla ja jos olo on kovin valju, saatan hipaista aurinkopuuteria myös luomille ja poskille. Tämä kuitenkin erittäin kevyesti, koska tarkoitus ei ole feikata rusketusta.
Vuosi 2019 on ehdottomasti poskipunan vuosi ja kun nyt opin käyttämään poskipunaa, olen jäänyt siihen hieman koukkuun. Kevyt puna poskipäillä kirkastaa ilmettä ja luo omanlaistaan tervettä hehkua. Sensain poskipunassa on tuollainen pieni kulma korostusväriä, jota voi hipaista punan joukkoon poskipäitä nostattamaan. Itse levitän ensin pelkän punan ja hipaisen sitten siveltimeen punan ja korostusvärin sekoituksen ja levitän tämän vielä kevyesti poskiluun ulkosyrjää mukaillen.
Yksi lempituotteistani on voidemainen korostuspuuteri, Sensai Supreme Illuminator Powder. Puuterisanasta huolimatta kyseessä on enemmänkin korostusvoide, jota käytän sormenpään avulla. Kevyesti kulmaluulle kulmakarvojen ulkosyrjän alle ja pikkuisen poskipäihin. Ammattilainen käytti tästä termiä C. Tarkoitus on siis ikään kuin maalata kevyt C-kirjaimen muotoinen alue kulmaluulta poskipäille. Itse käytän korostusväriä myös nenänvarteen. Samalla tuotteella saa kivasti boostia myös huulten amorinkaaren. Arkimeikkiin tätä tuotetta ei kovinkaan paljon kulu, joten pieni pakkaus on äärimmäisen riittoisa!
Lopuksi on vuorossa ripset! Sensain 38-ripsarit ovat olleet käytössäni varmaan kohta 20 vuotta. En osaa kuvitella edes käyttäväni jotakin muuta ripsiväriä. Silmäni vuotavat helposti tuulessa ja auringossa, toisaalta Suomen ilmastokin on jo suuremman osan vuotta melko kostea. Tavallinen vesiliukoinen ripsiväri on poskilla tai tuhrii vähintäänkin alaluomen varisemalla. Tavallista vedenkestävää ripsiväriä en jaksa puhdistaa, se on ajatuksenakin jo liian vaivalloinen. Lämpimällä vedellä kevyesti lähtevä ripsiväri on minun juttuni, mutta Sensain ripsivärisarjassakin on valikoimaa.
Tällä hetkellä oma suosikkini on Lash Volumiser Mascara 38°C -ripsiväri. Itselläni on aika pitkät ja paksut ripset luonnostaankin, mutta tämän avulla niistä saa aivan totaalisen näyttävät. Volyymin lisäksi ripsiväri myös erottelee ripset kauniisti. Ja nyt kiva kikkakolmonen, jonka opin ammattilaiselta:
Ripsiväriharjan päässä on paljon väriä, joten ihan ensimmäisenä kannattaa kääntää harja pystyasentoon ja vetää väriä kohti ripsien päitä. Kun ripsivärin rakennetta on kasattu ripsien pituuksiin, vaakatasossa olevalla harjalla sahataan (sivuttainen liike) ripset tuuheiksi ja erotelluiksi. Verrattuna siihen, että ripsivärin levittäisi vain vaakasuuntaisella harjalla, tällä kikalla ripsiin saa mielettömästi enemmän pituutta. Kokeile vaikka!
Vaikka olen vuosikaudet käyttänyt Sensain 38 -ripsareita itselleni oli uusi tuttavuus tämä pohjustustuote. ”Valkoinen ripsiväri”, eli Eyelash Base 38°C on myös samaan tapaan helposti puhdistettava, mutta sen tarkoitus on värin antamisen sijaan antaa ripsille hoitoa, pituutta ja rakennetta. Itse en ole arkimeikissä tätä käyttänyt, koska tuo Lash Volumiser tekee mielestäni jo yksinkin näyttävää jälkeä. Mutta ehdottomasti jos tarkoitus on tehdä arkimeikkiä pikkuisenkin näyttävämpi toteutus, kannattaa ripset pohjustaa tai mikäli omat ripset ovat kovin hennot tai lyhyet tällä primerilla saa hienosti taiottua lisää volyymia ja pituutta.
Jälleen ammattilaisen vinkit:
Levitä pohjustus ja ripsiväri silmä kerrallaan, jolloin valkoinen tuote ei ehdi kuivua ennen varsinaisen ripsivärin lisäämistä. Ja toisena:
mikäli ripsiväriä osuu luomelle, älä koskaan nuolaise vanupuikkoa ja pyyhi suttua kostealla puikolla pois! Tällöin pyyhit samalla aukon myös muuhun meikkiisi. Sensain 38 -ripsivärien juju on siinä, että kun tuotteen antaa kuivua iholle, se lähtee kevyesti hipaisemalla kuivalla puikolla. Usko pois, tämä toimii!
Meikinpohjustustuote, meikkivoide, kevyt kiinnitys puuterilla, kulmien vahvistus, aurinkopuuteri, poskipuna, korostusväri ja ripsiväri. Ja sitten ollaan tässä vaiheessa. Kuva on otettu samassa valossa kuin aloituskuva ja meikkiin kuluu oikeasti korkeintaan 10 minuuttia. Melkoinen ero, eikä vaan. 🙂
Taidan pystyä vielä joulukuussakin laskemaan yhden käden sormilla ne kerrat kun olen tänä vuonna tehnyt ihan oikean silmämeikin luomiväriä käyttäen. Sensijaan huulipunaa tulee nykyisin lisättyä enemmän, mikä on kohdallani aika uusi juttu. Kun iho punoitti akneaikaan, punaista ei juuri kaivannut enää huulilleen, mutta nyt kevyt puna piristää mukavasti ilmettä ja tekee olosta huolitellumman.
Tuossa kuvassa on kolme tuotetta, joilla pärjää niin arjessa kuin juhlassakin. Huultenrajauskynä, nudehuulipuna ja hieman punaisempi sävy. Jos kyseessä on ihan vain arkimeikin piristäminen, en juurikaan rajaile huuliani, vaan sipaisen kevyesti luonnollista sävyä. Sensain the Lipstick huulipuna on voidemaisen hoitava ja pysyy huulilla kivasti kuivattamatta niitä. Sävy Suzuran Nude on luonnollisen roosahtava ja sopii hyvin arkeen. Mikäli huulimeikin haluaa viedä astetta pidemmälle, rajaan huulet kirkkaalla värillä ja levitän huultenrajauskynää myös huulille. Näin lopputulos on ehdottomasti kestävämpi. Kun kirkkaan rajauskynän päälle levittää nudesävyä, tulos on astetta punaisempi kuin jos käyttäisi pelkkää nudepunaa. Jos taas kirkkaan rajauskynän päälle levittää vielä räiskyvän sävyn, huulimeikki on varmasti näyttävä! Rajauskynän sävy on Cheerful Orange ja punainen huulipuna Himawari Orange. Molemmat lämpimän leiskuvia sävyjä.
Huultenrajauskynän myyntipakkauksessa tulee mukaan myös laadukas terotin. Lisäksi kynän toisessa päässä on huulipunasivellin. Ja jälleen ammattilaisen vinkki:
Jos iltalaukkuun ei mahdu huulipuna, koverra hieman huulipunaa siveltimen toiselle puolelle ja sulje korkki. Juhlien aikana voit lisätä huulipunaa näppärästi pelkällä siveltimellä. Lisää punaa siveltimen toiselta syrjältä ja käytä toista puolta levitykseen.
Sensain tuotteet löytyvät edelleen Stockmannilta, Sokoksilta ja Emotioneista. Kaikista näistä saa myös asiantuntevaa palvelua esimerkiksi oikeiden tuotteiden ja sävyjen valintaan. Ja hei, muistathan liittyä Sensai VIP -klubiin! Klubin jäsenenä sinulla on mahdollisuus saada etuja, tapahtumakutsuja ja ennakkonäytteitä.
Vaikka en mikään varsinainen syksyn fani olekaan, tykkään kuitenkin ihan älyttömän paljon rutiineista ja niitä, jos mitä syksy ja arki ovat pullollaan. Meillä on keittiön komeron oven sisäpuolella sellainen iso lukujärjestys, johon on laitettu kaikki harrastukset, kellonajat ja harrastuspaikat. Ollaan todettu, että se on ainoa toimiva keino pitää langat käsissä, ja siitä jokainen voi koska tahansa tarkastaa illan ohjelman. Lukkarista voi ottaa itselleen myös puhelimeen kuvan, jos vaikka pitää voida luntata päivän mittaan. Tuo lukkari kuvataan myös äidilleni, koska näin mummu ja pappakin ovat kartalla siitä missä me milloinkin mennään. Lokakuuhun mennessä tuo harrastuskuvio alkaa tosin olla jo aika hyvin hallussa!
Meillä isoveli pelaa jalkapalloa ja salibändyä. Jossain kohtaa yritettiin saada mahtumaan mukaan myös yleisurheilua, mutta koska näissä lajeissa harjoituksia on useamman kerran viikossa plus pelit ja turnaukset, yleisurheilu todettiin lähes mahdottomaksi toteuttaa. Klaara taasen harrastaa telinevoimistelua ja balettia, ja aivan kuten veljensäkin, hänkin on saanut itse valita harrastuksensa. Molemilla lapsilla on toki lisäksi musiikkijutut, joten aikatauluja riittää. Niin kauan, kun kuitenkin itse haluavat ja jaksavat näillä mennä, me aikuisetkin teemme kaikkemme, jotta homma toimii.
Mulle on todella tärkeää antaa lapsilleni liikunnallisen elämän malli, ja siksi tuossa meidän lukkarissa lukee myös meidän vanhempien harrastukset. Meillä lapset tietävät kyllä koska äidillä on jumppa, mutta ovat oppineet ymmärtämään senkin, että aikuiset lähtevät liikkumaan myös nopealla varoitusajalla ja meillä homma toimii. Kun pakkaan illalla reppuani, Klaara toteaa, että äiti menee varmaan aamulla salille. Ja se on ihan ok. Toki tuoreessa muistissa on nekin ajat, kun en olisi saanut lähteä minnekään. Olen äärimmäisen kiitollinen miehelleni, joka tuolloin piti huutavaa lasta sylissään ja sanoi, että lähde äkkiä. Eikä lapseni siitä rikki mennyt, että äiti oli tunnin verran poissa. Päinvastoin, sillä aikaa saattoi olla ihan hauskaakin ja kotiin tuli huomattavasti iloisempi äiti.
Koko sydämestäni toivon, että jos jotakin, niin voisin istuttaa lapsiini liikkumisen iloa ihan koko elämän ajaksi. Se ei tarkoita, että lapsistani pitäisi tulla huippu-urheilijoita, vaan enemmänkin sitä, että liikkuminen on yksi elämän peruspilareita kuten nukkuminen tai syöminen. Olen käynyt molempien lasten kanssa äiti-lapsijumpassa, mutta molemmat ovat myös aika varhaisessa vaiheessa ilmaisseet halunsa päästä liikkumaan yhdessä muiden lasten kanssa ilman meitä vanhempia. Olkoonkin, että se on alkuun tarkoittanut sitä, että seisomme jossakin turvallisen välimatkan päässä.
Puhuttiin tässä jokin aika sitten mieheni kanssa tästä nykyisestä harrastusrumbasta ja siitä, että jossain kohtaa lapsille tulee ehkä se vaihe, kun liikkumaan ei enää huvittaisikaan lähteä. Vaikea tosin kuvitella kun ovat melko meneväisiä molemmat, mutta mietittiin, että näinkin voisi kenties joskus tapahtua. Ja kun sitten mietittiin, että miten me nyt vanhempina voitais kuitenkin lujittaa sitä lasten intoa liikkua ja harrastaa, päädyttiin siihen, että meidän tärkein rooli on mahdollistaa ja kannustaa. Silloinkin kun ehkä itsestä tuntuu uuvuttavan turhauttavalta selviytyä arjen aikatauluviidakosta, sitä turhautumista ei saa kaataa lasten harteille. On se sitten viikonloppujen pyhittämistä pelimatkoille tai seuratalkoita, teemme voitavamme ja olemme mukana. Ollaan todettu, että se on vähän kuin laittaisi rahaa pankkiin, kun panostaa lasten harrastamiseen ja liikunnalliseen elämäntapaan. Terveiden elämäntapojen lisäksi kun nuo treenit ovat oiva tapa oppia myös esimerkiksi sosiaalisia taitoja.
Me pääsimme Klaaran kanssa esittelemään teille Prisman sporttimuotia ja ollaankin siis näissä kuvissa ihan päästä varpaisiin Prisman valikoiman vaatteissa. Danskin tanssivaatteet Prismassa olivat mieletön helpotus, kun Klaara aloitti balettitunnit. Puku on ostettu jo aikaisemmin, mutta nyt vihdoin löytyi mustien tossujen tilalle tarpeeksi pienet vaaleanpunaiset harjoitustossut. Niiden lisäksi syksyyn varauduttiin uusilla säärystimillä, jotka lämmittävät mukavasti matkankin ajan. Nämä mun pöksyt ovat samaa merkkiä, ja vaikka tämä Danskin onkin tuttu Klaaran tanssivaatteista, itselleni housut ovat ensimmäiset kyseiseltä merkiltä. Mutta, jos metsästät napakoita housuja korkealla vyötäröllä, ja vielä sellaisia, jotka pysyvät ylhäällä koko jumpan ajan, suosittelen testaamaan nämä. Muista vain ottaa tarpeeksi pieni koko! Puman collarihuppari on myös Prisman sporttimuodin syysuutuuksia ja toimii itselläni kivasti lämmikkeenä jumppatopin päällä. Molemmissa vaatteissa on kerrankin sellainen pitkäraajaisellekin sopiva mitoitus! Tykkään myös näistä väreistä, utuisesta sinisestä ja hempeästä roosasta ja onhan se totta, että kun treenivatteet tuntuvat ja näyttävät kivoilta, niitä on myös ilo pukea päälleen ja käyttää.
Meille Prisma on helppo ja luonteva ostospaikka kun tarvitaan harrastusvälineitä lapsille tai aikuisille. Urheiluliikettä meillä ei ole ollut enää vuosiin, mutta koska kaupunkiin ajaa vajaassa tunnissa ja sinne kuljetaan viikoittain lasten harrastusten vuoksi, Prismassa käynti on helppo ja vaivaton tapa hoitaa myös tarvittavia ostoksia. Ja toki pitkät aukioloajat ovat pelastaneet niiltä arki-illan paniikkihetkiltä, kun onkin todettu, että esimerkiksi uimahousut ovat mystisesti kadonneet, tai hiihtomonot eivät todellakaan mahdu seuraavana aamuna jalkaan. Prismasta on tullut hankittua kaikkea luistimista ja uimalaseista jumppamattoon ja kahvakuulasta pyöräilykypärään. Viime talvena sieltä ostettiin kolmet sukset, ja olin äärimmäisen kiitollinen hyvästä ja asiantuntevasta palvelusta.
Vaikka lapsilla onkin omat harrastuksensa ja liikunta on meille aikuisille sitä omaa aikaa, tietyssä määrin myös yhdessä liikkuminen on tärkeää. Se voi olla ulkoilua tai Klaaran tahtiin hiihtämistä. Toisaalta jalkapallolla kikkaillu tai tanssiesitysten seuraaminen olohuoneen sohvalta kuuluvat mielestäni siihen yhdessä olemiseen. Ennen kaikkea mielestäni on kuitenkin tärkeintä, että sen mahdollistamisen lisäksi on aidosti kiinnostunut siitä, miten treenit tai pelit ovat sujuneet. Niin onnistumisten kuin pettymystenkin jakaminen on tärkeää ja lapsen on hyvä oppia jo varhain, että aina ei voi onnistua, mutta siitä ei pidä myöskään lannistua.
