Hepskukkuu! Ihan meinaa päätä särkeä, kun paistaa niin kirkkaasti. Neljältä iltapäivällä. Työhuoneeseen.

Löysin itseni taas perjantaina kirppikseltä, ja kuten aina, hyviä löytöjä tekemässä. Tosin nyt ei kyllä yhtään olisi tarvinnut, kun keittiössä (ja koko talossa) on muutenkin vähän tenkkapoo tilanne mummula-aarteiden kanssa. Löysin kuitenkin nuo kaksi Arabian kesäkukkalautasta niin sopuhintaan, etten voinut jättää niitä kirppikselle. Ja toisaalta nyt mulla alkaa olla kesäkukkiakin ihan kattauksen verran, joten kevään ja kesän kunniaksi saadaan syödä sitten niistä. Myös tuo pieni soikea Arabian tarjoiluvati tarttui mukaan samaiselta kirpputorikäynniltä. Mulla on samaa sarjaa vähän isompi vati, joten nyt niitäkin on pari. Löysin myös kaksi kauniisti nimikoitua pellavaista keittiöpyyhettä, joiden keltaisuuden yritän nyt taittaa pesukoneessa pois. Toivottavasti niistä tulee puhtoiset, sillä lukuisia kertoja pesty pellava kun on ehkä paras materiaali keittiöpyyhkeissä. Ja kaunis.

Tosi monet keräilee vanhoja astioita jonkinlaisiksi aarteiksi ja käyttää niitä lähinnä juhlissa jos sittenkään. Meillä vanhat astiat ovat käyttötavaraa. Jos nyt eivät ihan joka aamu- ja iltapalalla käytössä, niin joka päivä kuitenkin. Kerran otin vanhan Arabian kannun lapsilta pois, mutta siitäkin on jo useampi vuosi. Klaara kulki sen kanssa ulkona koska lapset olivat täyttäneet kannun vedellä ja ottivat siitä täytettä vesipyssyihinsä.  No ehkä varjelin silloinkin enemmän haparoivin askelin kulkevaa lasta kuin sinistä kannua. Ja vaikka nuo kaatimet nykyisin ovatkin ylähyllyllä, niin kyllä niitä ihan käytetään. Samoin kuin käytetään vanhoja pellavia ja liinavaatteitakin.

Nyt kun ihanan keväinen aurinko (hitto se lupasi, että tuleekin vielä talvi!!!) on valaissut kotia, minuun on iskenyt jonkinlainen pieni sisustuskärpänen. Tekisi mieli siistiä ja karsia, vähän keventää tunnelmaa. Se ruokapöytäasiakin jäi syksyllä kaiken muun jalkoihin, mutta josko siihenkin saisi taas tartuttua. Mieli kaipaa jo vähän hempeyttä, oman pihan narsisseja ja hentoja tulppaaneja maljakkoon. Ja muutenkin pastellisävyjä kodin piristykseksi. Mårbackat leikkasin viikonloppuna ja laitoin uusia juurtumaan. Myös ensimmäiset kylvöt ovat itäneet keittiön ikkunalla. Tulkoonkin sitten vaikka lunta tupaan ja jäitä porstuaan, minun henkinen kevääni on ja pysyy.

Mulla on ollut tapana käydä maanantai-iltaisin tanssimassa, mutta koska meidän kissatytsyt kävivät tänään leikkauksessa ja sirutuksessa, ilta meneekin potilaita hoivatessa. Kohoamassa on myös pullataikina, sillä onhan huomenna vielä laskiaistiistai.

Yöllinen pakkanen oli nipistellyt maasta puskevia suloisen vihreitä päivänliljoja. Käsittämätön lause. Helmikuulle. Mutta näin se on, maasta ja oksista puskee väriä, enkä yksinkertaisesti voi olla aloittamatta henkistä kevättäni just nyt, talvilomaviikon kunniaksi. Harmi vain, että kaupoissa on vielä hippasen huonosti noita kevään kukkia. Mutta kiikutin yhden valkoisen helmililjani kasvariin hyasintin kaveriksi ja päätin, että se on kevät nyt. Kasvarin valot saavat olla vielä hetkisen paikallaan, koska illalla valot luovat ihanasti tunnelmaa, mutta muuten on kai aika aloitella kevätsiivousta ja suunnitella ikkunoiden pesua.

Perjantai suunnitelma siivouksesta ei oikein ottanut tuulta alleen ja nyt pari huonetta on yhä enenevissä määrin kassien ja pussien peitossa. Tänään on siis pakko tarttua toimeen sillä ystäväni tulee huomenna kylään, enkä tahtoisi laittaa häntä selviytymään tämän kaaoksen läpi. Keittiön pöydällä on yhä mieheni ostamat ystävänpäiväanemonet ja ehkä siivouksen jälkeen niiden rinnalle voisi katsoa jotakin hivenen tuoreempaa. Levittää liinan pöytään ja nauttia siitä, että pitenevä päivä ja aurinko pääsevät sisään. Kuinka se voikin olla samaan aikaan niin ihana tuo aurinko, mutta silti niin julma.

 

Kulmakarvojen tilannettakin on kysytty. Tässähän ne. Nyt alan jo hieman tottua siihen, että mulla on kulmakarvat ympäri vuorokauden, ja edelleen olen päätökseeni supertyytyväinen. Miten helppoa ja huoletonta! Sävy tuntuu täydelliseltä ja työn jälkeen olen edelleen rakastunut.

Mutta nyt raivaamaan. Laukut ja pussit tyhjiksi ja tavarat ojennukseen. Ihanaa ja aurinkoista keskiviikkoa!

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Meidän iltapäivään vapautui eilen hiukan lisäaikaa, joten askarreltiin perinteiset sydänpullat jo ystävänpäivän aattona. Toinen erä näitä pistellään poskeen sitten laskiaisena.

Tämä on ollut jotenkin vähän nahkea viikko, ja ulko-ovesta kun astuu sisään, niin kolme tai neljä ensimmäsitä huonetta on kuin hävityksen jäljiltä. Ehkä siis jotakin raivausta ja paikkojen oikomista vielä perjantain kunniaksi, tai sitten viimeistään huomenna. Muutaman huonosti nukutun yön jälkeen tuntuu myös taivaalliselta ajatella, että lauantaiaamuna ei tarvitse kiskoa itseään sängystä kovin aikaisin.

Ystävänpäiväiltaa vietetään oman perheen kesken. Ihan vain yhdessä olemisesta nauttien, kunhan viimeisetkin treenit saadaan tältä viikolta ensin pois alta. Kukkia, kynttilöitä, mukavat kotitrikoot, villasukat ja sitten peiton alle sohvalle. Tykkään!

 

Ihanaa ystävänpäivää ja perjantai-iltaa! 💕