Ja hups vain, ja tulikin taas perjantai! Ei sillä, tiedossa on kiva viikonloppu ja mukavaa tekemistä. En valita. Tänään katetaan iltapalapöytä neljän sijaan kahdeksalle, kun saadaan ystävät kylään. Jotenkin tekee heti viikonlopun aloituksesta juhlavampaa. Tai ainakin erityisempää.

Mun perjantaipäiviin kuuluu tuon esikoisen kuljettaminen soittotunnille ja se on aina jotenkin astetta haastavampaa kuin kuopuksen viulutunnit. Ensinnäkin ihan jo ison instrumentin pakkaaminen autoon, ja tulipalokiire suoraan koululta harrastuksen pariin. Aikaa puoli tuntia, vaikka matka oikeasti veisi  40 minuuttia. Olen niitä ihmisiä, jotka inhoavat olla myöhässä ja tämä tökkii mulla joka viikko. Tällä viikolla haastetta lisäsi vielä sekin, että tuo itse soittaja kävelee keppien kanssa. Onneksi lapsilla loppuu perjantaina koulu jo puoliltapäivin, joten kaikki tämä kiire ja säätäminen on mukavasti ohi jo iltapäiväkolmelta. Ja siinä välissäkin ehtii hakea viikonloppukukat. Paluumatkakin sopi mukavasti ystävän työaikaan, joten autossa ehti vaihtaa ne kiireisimmät kuulumiset ennen iltapalatreffejä. Ja hei, kaiken tämän hoidin sinin fleecekauluri päässäni, koska hiustenpesupäivä ja cg. 😀

 

Mutta nyt nopeasti kaupaan! Ihanaa viikonlopun aloitusta myös teille!

Jos pimeiden kuukausien heikompina hetkinä mieleen on pyrkinyt edes ajatuksen tapainen emigroitumisesta jonnekin ”aidan toiselle puolelle”, maaliskuu yleensä pyyhkäisee moisen yli ja avaa silmät näkemään, jos nyt ei vihreää, niin ainakin valoa. Mietin että tämä jokavuotisen pimeyden voittava kansamme suhtautuu kevään tuloon ja valon saapumiseen kohtalaisen hillitysti. Miksi ei tavattaisi torilla viimeistään kevätpäiväntasauksen merkeissä!? Jäisi pääsiäinen kirkolle ja vappu ay-liikkeelle ja opiskelijoille. Ja ennen kaikkea, olisi yksi karkelo enemmän! Sillä kyllähän sitä kevättä voi edelleen juhlia yhdessä pääsiäisen tai vaikka sen vapun kanssa. Pitääkin ruksata kalenteriin bileet perjantaille 20.3. Tai ainakin jotakin astetta juhlavampaa ja keväisempää ohjelmaa. Ei mitään pakanallista, vaan lähinnä sellaista kollektiivista urheilujuhlan henkeä. Me tehtiin se. Pimeys voitettu!

Sen lisäksi, että aion maaliskuussa juhlia kevättä ja täyttää vuosia, olen kerännyt to do listalleni muutaman muunkin asian. First things first, eli kulmien vahvistus osuu maaliskuulle ja kampaajallekin varasin ajan, kun edellisestä käynnistä alkaa olla jo yli puoli vuotta. Kalenterissa lukee tämän kuun sivuilla myös ”hammaslääkäri”.

Mutta sitten niitä muita juttuja on esimerkiksi siementen kylväminen. Ensimmäiset kylvökset jo itävätkin, mutta maaliskuussa jatketaa. Mårbackojen lisäämistä on tiedossa, mutta samoin myös multien vaihtoa. Itse asiassa mulla on yksi iso peikonlehti työhuoneessa ja se on ollut jo kolme vuotta niine hyvineen plantagenin ruukussaan. Siis siinä, missä se oli ostettaessa! Joskin pakko myöntää, että huventuneesta turvehötöstä huolimatta kasvi tuntuu porskuttavan oikein mukavasti. Ja kilpipiilea tuottaa vauvoja siihen tahtiin, että osa pyrkii ruukusta jo alakautta ulos.

Sitä, miten pitkälle ulkona päästään maaliskuussa, ohjailee minua suuremmat voimat, mutta josko ainakin kasvihuoneeseen vaihtaisi keväisempää callunoiden tilalle. Ja tällä hetkellä selvityksen alla on myös jasmikelajikkeet. Niitähän on tässä maaliskuussa vielä hyvää aikaa vertailla tai ennakkotilata.

Kaikenlaista ohjelmaa ja juhlaa on myös maaliskuulle tiedossa. Sunnuntaina aloitimme rippijuhlissa, mikä sai minut vetistelemaan ajan kulkua niin ennakkoon kuin jälkikäteenkin. Parit pyöreätkin osuu perhepiirissä maaliskuulle, joten onhan tässä näitä. Kiva kuukausi, niin mä olen ajatellut.

Silirimpsis ja perjantaita!

Se on ihmeellinen voima tuo aurinkoenergia. Kun koko viikon on saanut aamusta alkaen nauttia paisteesta, sitä on kuin jotenkin uudelleen syntynyt. Tuntuu, että energiaa on tupla määrä talven keskiarvoon ja vireystilan vuoksi aivotkin jotenkin lähtevät taas käymään. Syntyy ideoita ja inspiraatiota, mahdotonkin tuntuu taas mahdolliselta. Ja puhumattakaan siitä, mitä aurinko tekee ympäröivälle maailmalle. Maisemat värittyvät uudelleen ja oma kotikin näyttää jotenkin erilaiselta. Olen hengitellyt tällä viikolla pakkasilmaa keuhkoihini ja nauttinut valon lisäksi kuivuudesta ja kurattomuudesta. Nyt kun lunta ei tälle talvelle tullut, tuo pakkasesta nauttiminen on ihan älyttömän tärkeää. Kuin hengittäisi jonkin suodattimen läpi puhtautta ja raikkautta.

Toki siinä auringossa on se armottomuutensakin. Tällä viikolla on tullut tartuttua siivousrättiin kerran jos toisenkin. Valo paljastaa lasten kulkureitit ja ovenpieliin jääneet sormenjäljet. Ikkunat suoraan sanottuna huutavat päästä likakerroksestaan eroon, ja jokaisella kaapin ja laatikon aukaisulla mieleen tulee siistimisen ja järjestyksen tarve. Mutta kenties luonto on tarkoittanut sen juurikin näin. Että se mitä pimeään aikaan ei kuitenkaan jaksa tehdä, pysykööt myös pois silmistä.

Viikonloppuun on ihana siirtyä ainakin kohtalaisen siistissä kodissa, jossa tulppaaneja on kahdenkin pöydän piristykseksi (toisesta kimpusta kiitos ystävälle).  Perjantai-iltaa aion viettää supermukavasti lasten kanssa kotosalla ja vapaaillasta nautiskellen. ♡

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.