Taas perjantai!?!

Jos pääsiäistä edeltää hiljainen viikko, niin tätä viikonloppua on kyllä edeltänyt kiireinen viikko. Hitsi, mutta on taas yhteen viikkoon mahtunut! Eilen jopa löysin itseni tilanteesta, jossa istuin vessassa ja söin samalla protskupatukkaani, joilla jouduin korvaamaan kaikki kunnon ateriat. Ihan jo pelkästään harrastukset ja siihen liittyvä logistiikka kuljetuksineen pitää kiireisenä, mutta tällä viikolla siihen on saatu ynnätä vielä edestakaista mummula-ajoa, ja kampaamo, sekä parturikäyntejä. No, muta nyt on koko porukalla frisyyritkin kunnossa ensi viikonlopun juhlallisuuksiin.

Täällä on maalipytyt ja työkalut siivottu hetkellisesti pois jaloista ja viikonlopun vieraita ajatellen koitettu laittaa vähän paikkoja kuntoon. Vielä iltapäivällä tulee puuseppä laittamaan keittiön kaapistojen alle sokkelin, mutta sitten saa taas tämä säätö olla hetkellisesti tauolla. Mutta, kuten kuvista näkyy, niin kyllä noi listat vaan niin ihmeitä tekee. En voi olla ihastelematta niitä!

Ulkoa olen vielä pelastellut viimeisiä hortensian oksia kaatosateelta turvaan. Ai että mä niin tykkään noista, ne on niin yksinkertaisen kauniita ja näyttäviä.

Oma kuontaloni jatkaa tätä puolivaaleaa eloaan ja tutut raidat laitettiin taas eilen. Pikkuisen tosin kirkastettiin vaaleimpia kohtia entiseen verrattuna, mutta eipä tuo muutos nyt kuvissa varmaan näy. Mutta omaan silmään kokonaisuus on kyllä uskomattoman freesi jos vertaa siihen peilikuvaan, jota vilkaisin vielä keskiviikkona.

Löysin vaatehuoneesta unohtumaan päässeet 2nd Day:n farkut ja valkoisen (by pias) puseron kanssa niistä on nyt muodostunut mun lemppariasu. Valkoiset conssit olivat jo kaikkea muuta kuin valkoiset, mutta pari settiä pesukonetta, ja uudet nauhat, tekivät ihmeitä niillekin. Pakko on varmaan hyvästellä kesäkengät kevättä odottelemaan.

Ei mulla varmaan mitään oikeaa asiaa ollut, mutta tässäpä nyt viime päivien kuulumiset noin niin kuin pähkinänkuoressa.

Toivottavasti sää viikonlopuksi vähän paranee, mulla on nimittäin kova hinku päästä vähän luontoretkeilemään. Kepeää perjantaita ja sulavaa laskeutumista viikonlopun viettoon!

Ja jälleen perjantai! Tuntuu, että viikot kiitävät taas sellaista vauhtia, ettei kyydissä tahdo pysyä. Toisaalta en ole ollenkaan varma, haittaako se, että syksyn viikot vähän nopeammin tuntuvatkin menevän ohi. Tällä logiikalla oltais taas nopeasti keväässä! 🙂

Vaikka syksyn pimeys ja koleus ovatkin vielä kaukana, huomaan jonkinlaisen orastavan syysväsymyksen merkkejä. Tai oikeastaan tuntuu hiukan siltä, että kyllähän tässä nyt vielä jaksaa, mutta voi hitsi kun olisikin kiva marraskuussa muuttaa Muumilaakson ja nukkua pitkän talven yli. Mikäs siinä herätä huuliharppumusiikkiin, kun linnut taas laulavat ja puroissa solisee. No, saduista todellisuuteen, en mä oikeasti nyt niin väsynyt ole, että voisin maata aloillani pari kuukautta, mutta huomaan kyllä iltaisin, että kynttilän hämy ja villasukat tekevät olon niin raukeaksi, että sohva tuntuu jumalaiselta selän alla.

Sohvan vetovoimasta huolimatta (tai juuri siitä viisastuneen), mä olen kuitenkin aika ylppis itseeni. Ja syy on siinä, että noin niin kuin yleisesti mä olen painunut pehkuihin iltaisin jo ennen ilta kymmentä. Ja sehän on mun kaltaiselta iltojen venyttäjältä aika huikea suoritus. Ja voin kyllä sanoa käsi sydämellä, että fiilis on aamulla ihan eri riippuen, siirtyykö pahnoille kymmeneltä vai yhdeltätoista. Suosittelen siis lämpimästi juuri sitä kymmentä! 😉

Tämä perjantai alkoi täällä siivouspäivänä ja jatkuu jonkinlaisena juoksevien asioiden päivänä. Osa niistä jutuista liittyy onneksi pikkuisen remontinkin etenemiseen, joten juoksen asioiden kanssa ihan mielelläni. Kenties saatte vielä tänään pienen maistiaisen sitäkin lajia.

Mä yritän pitää vielä kynsin hampain kiinni sukattomasta elämästä ja kesäisemmistä kengistä. Ainakin tämän, niin sanotun intiaanikesän ajan, syksyn nilkkurit saa vielä odotella ihan rauhassa sesonkinsa alkamista.

Perusmukavaa perjantaita teillekin! Ei muuta kuin pöydänjalka leuan alle, ja iltapäivänokosille! 😉

Huh, onpas harmaa päivä! Täällä on oikeasti sellainen tosi kylmän kolea ja harmaa sää. Syksyinen. Vietiin aamulla Klaaran kanssa koululaiset kouluun, ja heti kotona piti sytyttää kynttilä tunnelmaa tuomaan. Tällaisina päivinä tekee mieli vain käpertyä kotiin ja tehdä olonsa mukavaksi.
Myönnän, en ole muutenkaan mikään värejen käyttäjä, mutta kun housupinosta pilkisti tänään harmaata, tuntui se luonnolliselta valinnalta. Pienellä blingillä varustetut farkut, yhdistettynä utuisen roosaan yläosaan, eivät ole välttämättä niin ankeat kuin äkkiseltään voisi ajatella vaikkapa mustaan yhdistettynä. Moni siirtyy pukeutumisessa syksyllä tummiin väreihin, mutta mun mielestä tässä kohtaa vuotta ei kannata synkistellä turhaan. Toki musta pukee aina, ja se on monen luottoväri, mutta itse löydän sitä keveyttä juuri vaaleista väreistä.

Harmaaseen asuun sopii tietty harmaat asusteet, ja siksi mä kuljen kissa kainalossa koko päivän. No, ei vaan! Kylli on sellainen sylikissa, ja tulee jatkuvasti jalkoihin puskemaan ja kehräämään. Sitä ei voisi yksinkertaisesti rapsuttaa ja silittää liikaa. Mikä tietenkään ei haittaa mua ollenkaaan. Kyllihän saa kulkea vapaasti ulkona, mutta tänään sää ei vissiin houkuttele edes kissaa. Tosin en itsekään istuisi puunoksalla, jos voisin käpertyä lampaantaljan sisään. 😉

Sää houkuttelee ehdottomasti leipomaan, joten koululaisen kotiuduttua voisin hyvinkin siirtyä keittiöön hääräilemään.

Mukavaa syksyistä keskiviikkoa!

Farkut|Mos Mosh
Pusero|Kaffe