>

Pää on edelleen hiukan tyhjä, ja tekstiä ei synny. Olen kuitenkin ehtinyt jo luvata itselleni, että joulukuussa teen postauksen jokaisena päivänä jouluun asti, joten pakkohan se on jostakin aloittaa. En lupaa mitään erikoista joulukalenteria ja ideointia.
Meillä on tällä hetkellä hiukan liikaakin sen näköistä, että äiti on ollut poissa kotoa, joten tälle viikolle pitää mahduttaa siivousta ja joulutunnelman luontia. Toinen henkilökohtainen lupaukseni on käyttää jokaisena joulukuun päivänä mekkoa tai hametta. Oma henkilökohtainen joulukalenterini vieroittaa ulos farkkukierteestä. Tällä hetkellä tuntuu oikeastaan aika mukavalta tuo neljä pakkasastetta!
Askel joulukuulle siis tällä kertaa kumisaappaissa ja mekossa.

>Niin se vain on, että joulu tulla jolkottaa jo kovaa vauhtia. Sunnuntaina vietetään jo ensimmäistä adventtia!
Ensi viikolla ei siis enää ole yhtään liian aikaista koristella kotia, hankkia joululahjoja, kuunnella joululauluja, leipoa pipareita, valmistella jouluruokia ja -leivonnaisia. Kaikki tämä on pikemminkin suotavaa! Tosin kuulun itse niihin varaslähdön jo ottaneisiin.
Ja ensimmäinen adventti tarkoittaa minun ja ystäväni pikkujoulumatkaa! Ei voisi tulla enempää tarpeeseen! Tämä äiti on irtioton tarpeessa. Mieli jo hiukan laukkaa korkokengissä ja juhlahumussa. Viime kerrasta on kulunut aivan liian kauan!
Piparkakkutalomme on vielä kolmiseinäinen, sillä se kaikkein koristeellisin ja moni ikkunaisin seinä tuntuu olevan tuomittu. Ensimmäisen kappaleen Niilo maisteli, ja toisen tiputin itse lattialle heti koristelun jälkeen. Tässä olisi siis hiukan elementtirakennusta tiedossa tälle päivälle.
Tonttuja näkyy jo vähän joka puolella, mutta uhkailu niiden kurkkimisella ei vielä tuota tulosta. Niilolle ne on kaikki sukupuoleen katsomatta tätejä, joilla on attu päässä. Meneehän ne toki niinkin. Kalenteri Nissen taskuihin löysin eilen täytettä. Kysymys kuuluukin, kuka täyttää minun Nisseni taskut!? Taitaa olla tyhjätasku tonttutyttö, mikäli en itse sujauta jotain sen helmoihin.

Iloista torstai päivää. Muistakaa olla kilttejä!

>ja jatkettava on.
Viime päivät on kuluneet synkistellessä elämän epäoikeudenmukaisuutta ja julmuutta. Kaikki arkinen on tuntunut niin tyhjänpäiväiseltä ja turhalta. Blogi ja joulu, niin turhaa ja pinnallista.
Kun aloittaa itkemisen, siitä on vaikea tehdä loppua. Näkee ympärillään vain vääryyttä ja tuskaa. Unohtaa kaiken hyvän, eikä pysty  huomaamaan oman elämänsä hetkiä. Sitä, miten hyvin juuri minun asiani ovat. Unohtaa olla kiitollinen.

Tänään aion hymyillä. Levitin ripsivärin ripsiini, ja aion olla sotkematta meikkiäni. Itkemällä en voi maailmaa parantaa, ketään tai mitään saada takaisin. Elämä jatkuu, ja tuo uusia murheita mukanaan. Sitähän se on.
Muistan olla kiitollinen tänään, koska huomenna asiat voivat jo olla toisin. Tämän päivän onni ei ole huomisen ilosta pois.

Hymyä ja kiitollisuutta päivääsi.