>Keväisiä ilmiöitä

19.1.2011

>

En tiedä miten muualla päin Suomea on asiat, mutta täällä ainakin tarvotaan loskassa. Eilen oltiin ihan kunnolla plussan puolella ja tänään sentään nollassa. Kunnon lantsarikelit, sanon minä! Jouduttiin eilen kääntymään iltalenkin puolivälissä takaisin, kun tie oli karhuttu puhtaaksi, ja isin vanha stiga tyssäsi kuin seinään. Ollaanko tässä nyt tosiaan sydäntalvessa, tammikuussa!
Oli sitten talvi tai kevät, niin olen tässä hiukan funtsinut näitä jokavuotisia ilmiöitä. Ei taida olla naistenlehteä, joka ei näin alkuvuodesta tarttuisi aiheeseen laihdutus, paremmat elämäntavat, pienet muutokset tai kevyempi elämä. Paikallisen liikuntakeskuksen parkkipaikka on laajentunut viereisen kaupan pysäköintialueelle, kun innokkaita jumppareita on niin paljon. Kevään myötä automäärä pienenee. Saatan olla pessimisti ja syy on yksinertaisesti kuntoilijoiden parantunut kunto ja jumppamatkan teko polkupyörällä tai kävellen. Oli miten oli, se on tuttu keväinen ilmiö. Toukokuussa lenkkeilijöiden määrä taas hiukan kasvaa, kun lehdet alkavat hehkuttaa bikinikautta, mutta siinä välissä on pienen pieni taantuma.
Mikäli alkuvuodesta ei jaksa ottaa itseään sen paremmin niskasta, kuin loppuvuodestakaan, voi aina napata naistenlehtien pikaniksit ja helpot pienet muutokset: Käytä hissin ja luikuportaiden sijaan rappuja, luovu iltapäiväpalaverin kahvipullasta, käy työkaverisi juttusilla sen sijaan, että lähettäisit sähköpostia avokonttorissa, kulje työmatkat kävellen tai pyörällä, tai kulje jalan ainakin pari pysäkinväliä.
Entä käytännössä; rehellisesti en tiedä onko tässä kylässä hissiä. Voi olla, tai voi olla olematta. Siinä vaiheessa kun tänne tai naapurikaupunkiin tulee liukuportaat, on uutiskynnys ylitetty. Kuulette siitä varmasti, ja minä menen ajelemaan liukuportaissa ihan vain ajelemisen ilosta! Jos hyvin käy, pääsen lehtikuviin. Otsikkona vaikkapa ”Maalaiset hullaantuivat liukuportaista”.
Minkä iltapäiväpalaverin pullasta pitäisi luopua. Kuinka moni oikeastaan saa työpaikallaan kahvia ja pullaa joka iltapäivä? Noin niin kuin prosentuaalisesti työssäkäyvistä… Mä keittelen täällä omat kahvini, eikä kukaan tarjoile härsykkeeksi pullaa. 
Sähköpöstikohdan mä ymmärrän, jos ollaan avokonttorissa. Mutta sitten taas niiden avokonttorissa työskentelevien määrään. Tai ylipäätään niiden ihmisten määrään, jotka oikeasti istuvat työkseen tietokoneen ääressä. Onpa sitä monenlaista muutakin työtä. Itse joudun käyttämään jalkojani, ääntäni ja hermojani, jotta viesti menee perille.
Sitten niihin työmatkoihin. Ihminen joka asuu Ruuhka-Suomen ulkopuolellla joutuu usein matkaamaan pitkiäkin työmatkoja. (Tiedän toki yhden naisen, joka kulki aamuin illoin töihin juosten. n.30 kilometriä per suunta. Nainen työskenteli psykiatrisessa laitoksessa. Henkilökunnan ja potilaiden raja taisi olla häilyvä.) Kunnioitettavaa, mutta ihan oikeasti, kuka matkustaa vaikka 60km päivässä kävellen, ja laittaa sen jälkeen lapsille ruokaa, imuroi kodin ja pesee pyykit! Kauppaankin voi olla se 10-20 kilsaa, joten kovin suuria ostoksia tuskin kukaan jaksaisi raahata yhdellä reissulla. 
Ja sitten niihin pysäkeiden väleihin; Toimii suurissa kaupungeissa, mutta meillä yksi pysäkinväli on yleensä yksi kaupunki, joten ongelma on sama kuin edellisessä.
Itse ajan autolla ruokakauppaan – ovelta ovelle. Hymyilen nolona, kun lapseni kiljuu riemusta päästessään liukuportaisiin. Hymyilen nolona menessäni itse liukuportaisiin, jotka vievät väärään suuntaan (tosi noloa!). Soitan tai lähetän sähköpostia sen sijaan, että kipaisisin kertomaan kuulumiset tuttavilleni. Leivon itse pullani, tai ajan autolla kauppaan ostamaan niitä. Ja miten sitten liikun ja kulutan niitä kaloreita? Ulkoilutan koiraa ja lastani. Vedän sitä stigaa ja lapioin lunta. Jumppaan olkkarin lattialla ja eksyn joskus salille.
Muistan saaneeni kommentin, jossa ehdotettiin kertomaan kotiseudusta, tutuista kulmista ja lempi kahviloista. Hhhmmm; Kyllä se on kuulkaas hyvät rouvat niin, että jos meillä päin haluaa juoda kahvia, on parasta omistaa kahvinkeitin!
Että sillee!
Piti muuten lisätä tännekin se pikakommentti mahdollisuus, mutta en osannut. Onko muuta keinoa, kuin vaihtaa koko blogimalli? Ken tietää, kertokoon!
***

{ intensiivinen väri }

18.1.2011

Kiitos noista edellisen kommenteista. Tällä kertaa en sen enempää jokaiseen vastaile, kun on niin kova kiire esitellä värjättyä peitto.
Sen verran vielä tuosta eilisestä, että mä olen oikeastaan aina pitänyt yksinolosta. Ennen Niilon syntymää olin tottunut olemaan paljon yksin, koska T on aina ollut paljon poissa. Pitkän suhteen salaisuus kai 🙂
Toinen juttu on, että mä myös ihan oikeesti pidän siivoamisesta. Olen joskus jopa miettinyt, että mikäli asuttais isommassa kaupungissa, voisin hyvin ryhtyä vaikka siivousalan yrittäjäksi. Siivotessa näkee hyvin työnsä tuloksen ja puhtaus ja järjestys on palkitsevaa. Esimerkiksi toi ruokakomeron siivous on mielestäni tosi kivaa, kun siinä näkee tuloksen niin konkreettisesti. Ongelma vain on, että komeron siivous Niilon kanssa on vaikeaa, mikäli ei tahdo vehnäjauhoja ympäri kotiaan.
Kolmantena huoleenne, kyllä mä osaan ihan vain ollakin. Nykyisin. Olen omaksunut viimisen puolen vuoden aikana melko sallivan elämäntavan. Joskus pitää vain antaa asioiden ja itsensä olla. Kukaan ei ole sen huonompi ihminen vaikka joskus heittäisi koivet kohti kattoa, ja makaisi vain sohvalla. Sitä jaksaa oikeastaan olla parempi ihminen ja äiti, kun välillä sallii ihan vain joutenolonkin itseltään.

Sitten siihen peittoon; Intensiivistä väriähän ne aina lupaa, ja täytyy todeta, että sitä kyllä tuli! Silmiä melkein kirpaisi, kun nostin peiton koneesta. Aluksi en ollut edes ihan varma pidänkö väristä, mutta nyt silmä on tottunut. Kuvakulmat on aika moneen kertaan nähtyjä, mutta olkkarin sohvalla peiton paikka kuitenkin on. Antaa kyllä kivasti potkua koko huoneeseen!

Hauska yksityiskohta peittoon tuli, kun tekokuituiset langat eivät värjääntyneet. Tikkaukset on myös kuluneet joistakin kohdista puhki, ja nythän se näkyy selvästi. Toisaalta ei ollut tarkoituskaan saada uutta peittoa, uusi ilme riitti.

Peitto on parisängyn päiväpeite ja ostettu joskus Jyskistä edulliseksi sohvansuojaksi kun taloon tuli koira. Ajattelin ensin värjätä sen keltaiseksi, mutta keltainen ei olisi peittänyt kulunutta kuviointia ja pinttynyttä likaa. Väristä olisi helposti voinut tulla likaisen vihertävä, kun pohja on vaale sininen.
Käytin neljä pakettia Dylonin violettia väriä. Pelkäsin hiukan riittääkö väri ja tuleeko noin isosta peitosta tasaisen värinen, mutta ihan hyvin onnistui. Meillä on 7 kilon pesukone, peitto mahtui hyvin pyörimään ympyrää ja väriä pääsi joka paikkaan.

Näillä väreillä saa muuten helposti pelastettua vaatteita ja tekstiilejä, ja jatkettua myös vaatteiden ikää. Dylonilla on myös värinpoistojauhe! Paketissa on selkeät ohjeet. Värin lisäksi tarvitaan se puoli kiloa suolaa.
Pesukoneessa pesen varmuuden vuoksi vielä pari tummaakin pyykkisatsia ennen valkopyykkiin siirtymistä, vaikka pesin jo sen koneen puhdistus kierroksenkin.

****


>Solmu aukesi!

17.1.2011

>Nyt alkaa kuulkaas taas tapahtua. T oli tänään kotona ja totesi, ettei ole ihmekään, jos tässä huudossa vähän väsyy. Tajusin että kaikki johtuu vain väsymyksestä. Hitto, mä olen ollut lopussa! Sovittiin Niilolle ensi viikonlopuksi mummulareissu ja saan olla ihan yksin. Koska mä olen ollut viimeksi yksin?! Vuosi sitten!
Kun tunnelissa näkyy valoa, se vaikuttaa välittömästi. Maalipurkki on jo liikkunut, kirjoituspöytä vaihtanut huonetta ja pesukoneessa myllää peitto ja dylonit! Ai että, mä olen varmaan noussut kuolleista!
Kokkailtiin tossa yhdessä ihan jäätävän hyvä pastakastike, ja tuntui, että ruoka maistui pitkästä aikaa hyvälle. Selitys sellittämättömään painonlaskuunkin löytyi. Päänsärky ja voimattomuus löysi syynsä. Palaset loksahtelee paikoilleen!
Mä olen kyllä kulkenut naamari väärinpäin jo ihan liian pitkään. Kiva hymyilläkin välillä!

Jos peiton värjäys onnistuu, laitan kuvia. Samoin maalauksista. Ja pöydästä uudella paikallaan. Tapetin menekki on laskettu, työhuone on kaaoksessa ilman kalusteita. Haluaisin siivota ruokakomeron. Ja pestä kylppärin. Siivoominen on ihanaa! Olin vallan unohtanut. Seuraavaks pitää kai heivailla joulukuuset ulos. Vai mitä olette mieltä 🙂 Homma riittää!

Pojat teki mulle ihanan lumiukon ikkunan taakse. Porkkananenä ja kaikki. Ukko vaan meni ja suli, ennen kuin ehdittiin kuvata. Koneeltä löytyi tulppaanikuvia. Eli niillä nyt toistaiseksi.

Energiaa uuteen viikkoon!

Edit: Luin tekstini, ja piti vain tulla laittaan, että ei en ole minkään manian kourissa 🙂