>Me ollaan humputettu Niilon kanssa pari päivää oikein kunnolla. Kotona on lähinnä käännytty, ja käännetty kylkeä. Tänään oli aika siivota tätäkin taloutta ja pestä hiukan lakanapyykkiä. Kiva aamu. Sitä paljon puhuttua ”kotoilua” (kauhee sana!) parhaimmillaan. Siinä määrin tuli käytettyä lapsityövoimaa, että apulainen nukahti kesken hommiensa päiväunilleen.
Mun laukkaa mieli koko ajan keväässä ja kesässä. Mietin mitä viime keväänä ja kesänä tehtiin, mikä oli toisin, huonommin tai paremmin. Aika samaa soopaahan tämä vuodesta toiseen on, mutta kun oikein miettii, niin huomaa hiukan edistyneensä monessakin asiassa.
No, mutta nyt pitää mennä tekemään vähän paperitöitä (ja lopettaa keväässä haahuilu, ulkona on aika kivasti vielä pakkasasteita).
Palaan tunnustuksiin myöhemmin. Kommentteihinkin yitän taas vastailla, ja muutenkin muuttua paremmaksi bloggariksi. Siinä paremmaksi ihmiseksi muuttumisen ohessa 🙂 Ostin nimittäin feng shui kirjan, ja ajattelin valottaa maailmaani. Hetken luettuani huomasin, että tämä koko talo on väärässä asennossa, huoneet huonossa järjestyksessä ja muutenkin talo täynnä vääriä energioita. Se siitä sitten…


Kivaa keskiviikkoa!

****

>Nykyäänhän ei saisi haluta yhtään mitään. Siis mitään tavaraa, tai materiaalia/materiaa, kuten henkisesti puhdistuneet asian ilmaisevat. Maailmanrauhaa ja onnea saa ihan vapaasti haluta niin missit kuin tavalliset hiukan rumemmatkin kansalaiset. No, minä kuitenkin haluan monenlaista. Olen aina halunnut ja haluan varmaan niin kauan kuin henki vain suinkin pihisee. Muistan kun lapsena luettelin haluamisiani äidille, käski äiti luetteloida ne asiat, joita en halua. Kuulemma helpompi hahmottaa, lyhyempi lista jne. Samaa menettelyä on ehdottanut myös mieheni. 
Jouluna on luvallista toivoa joulupukilta. Ainakin lapsilla. Me aikuiset sitten kypsine mielipiteinemme toivomme pukilta laatuaikaa perheen kanssa ym. abstraktia ja vaikeasti paketoitavaa. Hassua tässä on se, että koko joulupukkihan on ihan vain meidän materiaalisen maailmamme tuotos. Eihän isomahaisella, pitkä partaisella ja punaiseen pukeutuneella miehellä ole oikeasti mitään tekemistä joulun alkuperäisen sanoman kanssa. Joulu on Jeesuksen syntymäpäivä ja meidän versiossamme joulupukki jakaa lahjoja kaikille, niillekin, jotka eivät päivänsankarista isommin välitä.
Eikös siis olisi vähintäänkin reilua, että kun on minun syntymäpäiväni, joku satuolento toisi lahjoja minulle? Ihan sama olisiko se joulupukki, hammaskeiju vai veli venäläisen pakkasukko. Mutta idea olisi sama. Jättäisin toivelistan johonkin pikkukätyreiden helposti saataville, ja syntymäpäivänäni joku koputtaisi ovelle lahjasäkki olallaan. Kysyisi vaikka, että ”Onkos täällä kiltti päivänsankari?”
Syntymäpäivääni on vielä tovi, enkä oikein tiedä mihin sitä listaakaan jättäisi, joten kokoan sen nyt sitten tähän.

                               Hang It All -naulakon

>Täällä sitä ollaan; Yksin kotona. Eilen en osannut vielä tehdä yhtään mitään. Katselin illan kelloa, ja mietin, koska menisin nukkumaan. Aamulla sisäinen vekkari herätti tuttuun tapaan ennen kahdeksaa, mutta nautiskelin kiireettömyydestä, ja makailin sängyssä vielä tunnin verran. Kymmeneltä tuli ”kukkalähetys”, keltaisia ruusuja. Lumitöitä ja pitkiä lenkkejä Alman kanssa. Siinäpä ne päivän suoritukset.
Kohta saan hetkeksi herraseuraa, T pääsee käväisemään kotona. Ajattelin kyhätä tulisen tacokattauksen. Kauhea nälkä, syöminen unohtuu kun on yksin. Punkkupullokin on, mutta valitettavasti vain minä voin juoda. Hih, hauska ilta tiedossa! Miten mahtaa käydä ruokakomeron siivouksen!?
Kova ikävä pikkumiestä, mutta kaikki on kuulemma mennyt mummulassa hyvin. Yritän nautiskella, huomenna jo nähdään.
Pelkkiä kotiräpsyjä. Kirjoituspöytä uudella paikallaan. Harmi, kun tämä hiljaisuus ei näy kuvissa.
Leppoisaa lauantai iltaa!

***