Lehtikuusen oksat pukkaavat vihreää. Sellaista ihanan keväistä sävyä. Nämä on kivoja kevätoksia, ehkä mun uusia lemppareita. Ohra on jo korkeaa, ihan vain tipusia vailla. Jotain voisi askarrella, kun vain toimertuisi.

Tänään on ruukutettu yrttejä, siivoiltu ja nautittu vain vapaapäivästä. Auringostakin olisin iloinnut, mutta ehkä sitten huomenna!?

Paikalta, jossa sijaitsee hiekkalaatikko, pilkistää jo keltavihreän kuormurin perä. Melkein olen unohtanut, mitä sinne lumen alle jäikään.

Hassuja ilmiöitä nykyään nämä alennusmyynnit. Ennen kauppojen alet alkoivat joulun ja juhannuksen jälkeen joka vuosi lähes kellon tarkasti. Sitten tuli suomisoffa, ikuisen alen sohvakauppa. Aina oli joku ale käynnissä, taitaa olla yhä. Sähköpostiini tulee vähän väliä henkan ja maukan uutiskirje, jossa kerrotaan nettikaupan alennusmyynnistä. Vaatekaupoilla ei ole enää vain kevät/kesä ja syksy/talvi -mallistoja, vaan mallistot päivitetään pitkin vuotta. Alennusmyyntejä riittää parin kuukauden välein.

Pidän kovasti Lindeksin tämän kevään mallistosta. Lindex onnistuu halpaketjuista mallistossaan usein, kilpailija Kappahl mielestäni ei ihan niin usein.
Hassua näissä ketjuissa on juuri tuo alennusmyyntien määrä. Molemmista piippaa saman päivän aikana tekstiviestiä: Ale on alkanut. Välillä tulee mieleen kannattaako normaalihintaista näistä puljuista edes ulos kantaa, kun kuukauden kulutta saman rytkyn saa puoleen hintaa.
Ja tulee miettineeksi kaupan katetta. Tuskin niitä vaatteita ihan persnetolla myydään puoleenkaan hintaa.

No, kuten sanottu, pidän Lindeksin vaatteista. Laadultaan eivät häpeä monelle kalliimmallekaan merkille, samoista halpamaistahan ne kaikki nykyään tulevat. Tässä kohtaa tulee muuten miettineeksi niiden kalliimpien merkkejen katteita.
Kun tehokkaasti tuotetaan, niin kyllä siinä laatu kärsii herra Hilfigerillä ja kumppaneillakin. Made in Bangladesh lukee vaatteiden lapuissa aika monella brändillä. Ihminen vain kuvittelee ostavansa laatua, se kun on yleisesti yhdistetty siihen korkeaan hintaan.

Hitto mikä sotku. Niilo osui keppihevosellaan vahingossa aakkostauluunsa ja se kaatui. No voitte kuvitella miten kehyksen lasille kävi. Onneksi ei pojalle sattunut mitään – onni tässäkin onnettomuudessa. Poika olkkariin, muumit pyörimään ja siivoamaan. Siinä maanantain verenpaineen nousut.

Tyhmä äiti laittaa lastenhuoneeseen lasikehyksen, mutta eipä sen vaarallisuus ole koskaan tullut mieleen. Tästä vahingosta oppineena suuntaan ikean pleksikehyksille. Ne on muuten halvempiakin 🙂

Helsingissä tuli pyörähdettyä Punavuoren peikossa, Moko Marketissa, Gaudetella, Kämpässä, Perobassa ja tietysti antikvariaateissa, joissa minä tyydyin huterilla tikkailla kiipeilyn sijaan vain haistelemaan vanhojen kirjojen tuoksua ja ihailemaan klassikoiden vanhoja laitoksia. T teki löytönsä tikapuilla, ja pysyi siten kohtuu tyytyväisenä koko putiikkirundin.

Kotimatkalla siinä sovittiin, että taidetaan ottaa ihan tavaksi tälläinen kahdestaan reissaaminen. Meillä kun on halukkaita lastenhoitajia lähes jonossa tyrkyllä, niin ei kai tämä muutaman kerran vuodessa mikään mahdottomuus ole.

Mitään järin suuria ostoksia ei nyt kannattanut rempan jalkoihin ostaa, mutta katseltiin ja suunniteltiin sillä silmällä, tiedättehän… Katsotaan sitten tarkemmin kun on tapetit seinässä ja muutenkin valmista Että mitä tarvitaan ja halutaan. Kun nyt ensin päästäisiin niihin tapeteihinkin. Näillä näkymin seinät on oikeassa muodossaan toukokuun lopulla.

Nyt mukaan tarttui paperitavaraa, astioita, tekstiilejä ja muuta pientä kivaa.

Mutta, koska sirpaleet kuulemma tuovat onnea, jään odottamaan onnellista iltaa.
Sitä teillekin!