Kiitos viimepäivien upeiden syyssäiden, tuntuu, että olen vihdoin saanut tavoitettua sen oikeanlaisen syystunnelman, ehkä jopa talvea ja jossain määrin jouluakin enteilevän fiiliksen. Tuntuu oikeastaan ihan mukavalta kun saa taas vaihteeksi kääriä itsensä villaan ja kerroksiin ja poltella kynttilöitä vähän siellä ja täällä. Hassua myös seurata, miten kodin fiilis muuttuu vuodenaikojen ja valon mukaan, vaikka ei päivittäisi ainoatakaan sohvatyynyä. Syksy ikään kuin hiipii sisälle ja ikkunat toimittavat vaihtuvien maisemataulujen virkaa. Ja vaikka kynttilät on toki ihania ympäri vuoden, niin onhan niiden tuike tällaisina hämärinä päivinä ihan omaa luokkaansa.
Viritin pianohuoneen kirjakaapin päälle pienet valot lasipulloon, ja ne onkin just tarpeeksi pienet toimimaan öisin kulkuvalona rappusissa. Ja vaikka olen vähän ollut viime vuosina allerginen kaikille valosarjoille, huomaan taas lämpeneväni niillekin eri tavalla. Samoin kuin ruusuille. Itse asiassa tässä mietinkin, että 10 vuoden varrelta blogissa on kai aika selkeästi nähtävissä jonkinlaisia syklejä. Toisaalta mietin sitäkin, että siinä missä blogini ehkä joskus oli ”sisustusblogi” nykyään se tuskin vastaa tuon kategorian kuvausta. Päinvastoin, olen tuskin koskaan sisustanut niin vähän kuin esimerkiksi viimeisen vuoden aikana, ja mitään uutta ja inspiroivaa ei juuri ole tullut kuvattua, saati hankittua jos kasvihuonetta ja puutarhajuttuja ei lasketa. Se on ehkä sellainen asia, jonka kanssa joutuu ihan tekemään ajatustyötä. Kun toisaalta en haluaisi olla ajamassa sellaista kulutushysteriaa, jossa ostetaan kotiin jatkuvasti jotakin uutta ja sisustustyynyt ovat kertakäyttötavaraa, mutta en myöskään ole mikään intohimoinen tuunailija. Niinpä asiat eivät juuri muutu, ja vaikka syysfiilis kotona ehkä tuntuukin, se tuskin niinkään välittyy kuvissa eteenpäin. Lopputuloksena pahimmassa tapauksessa vain muuttumaton ja itseään toistava. Mutta minkäs teet.
Kohta niitä kellojakin taas siirretään ja sitten illat ovat ihan oikeasti täynnä pimeyttä. En ole oikein koskaan osannut kyseenalaistaa tätä kellojen siirtämistä, se kun on aina ollut ja jotenkin kuulunut vuoden kiertoon. Mutta nyt kun asia on ollut paljon pöydällä, väittäisin, että jos jotakin mieltä pitää olla, niin kyllä tuo kesäaika vaan on paljon parempi. Ainakin näin syksyllä tuntuu ihanalle, kun pimeä ei tule heti alkuillasta ja harrastamaankin pääsee lähtemään vielä päivänvalolla. Toki kevät ja valoisat aamutkin on kivoja. No, poltellaan sitten syysiltoina kynttilöitä vielä vähän enemmän, jos talviaika joskus todella tulee jäädäkseen.
Mutta jos nyt unohdetaan nuo kellojen siirtelyyn sidotut aikamääreet, väittäisin, että meillä on jo siirrytty vahvasti talviaikaan. On kynttilät, tunnelmavalot ja joulukin jo jossain takaraivon perukoilla. Myös lämmityskausi on aloitettu kevyen maltillisesti, joten eipä kai tässä voi enää muuta kuin odottaa talvea.
Maanantait ei ehkä aina ole niitä kaikkien lemppareita, mutta nyt on pakko sanoa, että itselleni tämä päivä on ollut taas sellainen huippuhyvä. Pahin päänsärky on taitettu ja takana on mukava viikonloppu. Eilinen sunnuntai oli oikein sellainen oppikirjasunnuntai, johon mahtui pitkä ulkoilu upeasta ja aurinkoisesta syyssäästä nauttien, hyvää sunnuntairuokaa, joutenoloa perheen kesken, pitkä sunnuntaisauna ja korttipeli-ilta. Pitkät unet ja maanantain sai aloittaa energisenä ja levänneenä. Ihana tunne!
Se on hassu juttu, miten paljon fiilis vaikuttaa energiaan ja tuottavuuteenkin. Olen tänään saanut älyttömän paljon aikaiseksi, ja ehtinyt pitämään sekä lounas, että kahvitauotkin. Puhunut puheluita ja sopinut tapaamisia. Vastaillut sähköposteihin ja hoidattanut asioita kirjanpitäjän luona. Harvoin on kuulkaas maanantaisin sellainen olo, että tekee mieli taputtaa itseään päähän, mutta joskus näinkin. Ja kun vertailukohtana pitää tahmeaa viime viikkoa, muutos on toki aika huikea.
Mutta tiedättekö, mikä vaikuttaa levänneen olon ja reippaan fiiliksen lisäksi aivan älyttömän paljon? No se, millaisia ihmisiä maanantai, tai mikä tahansa päivä, tuo eteesi. Olen tässä syksyn aikana miettinyt tosi paljon sitä, miten iso vaikutus muiden fiiliksellä ja käytöksellä on omaan. Kun tapaa hymyileviä ja positiivisia ihmisiä on helppo olla sellainen itsekin. Ja jos taas eteen tulee suu väärin päin kulkevia negistelijöitä, sitä miltei tuntee, kun omat energiat alkaa valumaan pois. Mä uskon, että homma toimii kuitenkin myös toisin päin: Jos oma fiilis on vähän niin ja näin, kannattaa naamalle pakottaa reipas hymy ja kun tarpeeksi on tervehtinyt ihmisiä iloisesti ja jakanut positiivista fiilistä eteenpäin, se aivan varmasti jämähtää tiukemmin kiinni itseenkin. En yksinkertaisesti voi käsittää, miten jotkut jaksavat aina olla niin himputin negatiivisia. Olen itse tosi allerginen sellaiselle suu väärinpäin kulkemiselle. Jokaisella meillä on huonot päivät ja huonot ajat, mutta se, että levittää negatiivisuutta alvariinsa ympärilleen pitäisi kieltää lailla! Onneksi mun maanantaihin on mahtunut mukavia ja positiivia ihmisiä. Olen saanut hymyillä ja nauraakin!
Parisuhdeulkoilua sillä aikaa kun lapset harrastivat, kohtalaisen siisti koti ollakseen arki-ilta ja aikainen sänky. Väittäisin täyden kympin maanantaiksi.
Tuli niin paljon omaa naamaa edelliseen postaukseen, että pakko vähän tasoittaa välillä. Maljakossa roosanauharuusuja, koska lokakuu on pinkki! 💕
Moikka ihanat ja rentoa sunnuntaita! Tänään olisi vuorossa vähän meikkijuttuja ja nimenomaan arkimeikkijuttuja viikonlopusta huolimatta. Toki, mikä kenellekin on arkimeikki ja mikä juhlameikki, no mielipiteitä on monia. Nyt kuitenkin sellainen omalla mittapuullani hyvin arkinen ja ennen kaikkea simppelin nopea meikki. Pääsin syyskuussa myös käväisemään Sensain meikkitaiteilijan opissa ja joitakin niksejä vinkkejä toivon voivani jakaa myös teille.
Aloituskuva on kovin suurella aukolla napsaistu, joten siinä ei nyt näy ihan koko totuus, mutta luonnontilasta lähdetään se on nyt tämän aloituskuvan pointti. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Sensain kanssa.
Mutta tässä siis 35-vuotias Emilia. Iho on paremmassa kunnossa kuin koskaan, vaikka tiedän, että moni muu ikäiseni haikailee vuosien taakse. Akne on selätetty muutamaa kierron mukanaan tuomaa näppylää leuan seudulla lukuun ottamatta. Myös arpien kaikenkirjavat sävytkin ovat alkaneet haalistua. Olin vuosia melko tarkka siitä, että en lähtenyt postilaatikkoa kauemmas meikittä, mutta nyt viime vuosina olen höllännyt melkoisesti. Kun mieheni ehdottaa pikaista kauppareissua ja huokaan, että ei jaksaisi meikata, hän tokaisee takaisin, että ei tarvitsekaan, mennään vaan. Ja niin me yleensä mennäänkin. Tuossa viikolla sattui hassu juttu, kun mies lähti työreissuun ja kuskasin häntä aamuvarhaisella ennen kukonlaulua. Mies ehdotti aamukahvia hiljaisella huoltoasemalla, jossa istui vain muutama rekkakuski ja sanoin, että en mä nyt sinne voi tämän näköisenä (liki suoraan sängystä nousseena) tulla. Piti miehelleni selventää, että pidättyväisyyteni ei suinkaan johtunut meikittömyydestä, vaan pyjamanhousuista jalassani.
Vaikka olenkin jo enemmän sinut itseni kanssa kuin nuorempana, tykkään silti meikata ja meikkaaminen kuuluu jonkinlaiseen rutiiniin. On päiviä, kun meikki on erittäin kevyt ja sitten niitä päiviä, kun haluaa panostaa vähän enemmän. Mutta se, mihin en enää halua lähteä on paksut meikkikerrokset ja sen alla kiristelevä ja kiiltävä iho. Vaikka kyseessä olisi miten kevyt meikki tahansa, levitän kasvoilleni aina jotakin ihon sävyä tasoittavaa ja yleensä se on meikkivoide. Mutta ei mitä tahansa meikkivoidetta, vaan sellaista, joka hoitaa ja kosteuttaa. Sillä ilman näitä ominaisuuksia meikki muuttuu päivän mittaan naamioksi, jonka alla ei ole kiva olla.
Sanotaan että hyvä meikki alkaa aina meikkipohjasta, mutta itse väittäisin, että hyvä meikki alkaa aina hyvin hoidetusta ihosta. Kun puhdistukset ja kosteutus ovat kunnossa, myös meikki toimii paremmin. Enemmän puhdistuksesta ja kosteutuksesta voit lukea aiemmista Sensai -postauksistani, nyt keskitytään kuitenkin siihen meikkiin!
Alla olevassa kuvassa on kaksi erilaista meikkivoidetta ja meikinpohjustustuote. Ylin, Luminous Sheer Foundation -meikkivoide on todella kevyt, valoa heijastava meikkivoide. Keveydestä huolimatta tämäkin meikki on kerrostettavissa, ja peittävyyttä pystyy säätelemään myös levitystekniikan avulla. Vaikka saamassani koulutuksessa meikkini tehtiin juurikin tällä kevyellä meikkipohjalla, pidän itse vielä enemmän tuosta seuraavasta, eli Flawless Satin Foundation -meikkivoiteesta. Kyseessä on pikkuisen peittävämpi tuote, mutta ei missään nimessä liian raskas meikki. Tämäkin tuote, kuten nämä kaikki kolme, on riittoisa ja erittäin kosteuttava.
Alimpana sarjassa on Glowing Base -meikinpohjustusvoide. Toisin kuin monet markkinoilla olevat primerit tämä tuote ei sisällä silikonia, vaan sen tasoittava vaikutus perustuu nimenomaan valoa taittavaan efektiin. Ja tämä laadukas valontaitto on muuten sellainen juttu, jonka yksi ihana ihotautilääkäri minulle joskus neuvoi. ”Panosta laadukkaaseen, valoa taittavaan meikkiin, se on paras tapa peittää arpikuopat.” Pohjustustuotetta levitetään kasvojen keskikohtaan, jossa hehkua ja optista harhaa ehkä eniten tarvitaankin. Kaikissa näissä tuotteissa on mukana Sensain kosteuttavat ja hoitavat ominaisuudet, joten meikki ei kuivata tai kuluta ihoa, vaan myös hoitaa päivän mittaan.
Meikkipuuterit tulivat markkinoille kovaa, kun olin teini-iässä. Silloin joka tytön perusvarustuksiin kuului tuo meikkivoiteen ja puuterin yhdistelmä. Sittemmin olen jokseenkin liki unohtanut koko tuotteen näppäryyden, vaikka moni ystäväni luottaa nimenomaan juurikin meikkipuuteriin. Sensain meikkipuuteri on ehdottomasti peittävämpi kuin nestemäiset meikkivoiteet, mutta jos tuotetta käyttää levitysvipan sijaan kevyellä siveltimellä, lopputuloksesta saa myös ohuen. Meikkipuuteri on näppärä tuote käsilaukkuun ja mikä parasta, tähän Sensain meikkipuuteriin voit ostaa pelkkiä täyttöpakkauksia! Kuten monet muutkin Sensain meikit, myös meikkipuuterikotelo tulee ihanassa samettipussukassa ja rasia on turvallista pakata käsilaukkuun ihan sellaisenaan, koska pussukassa se ei pääse vahingossakaan aukeamaan.
Kun meikkipohja on levitetty huolella ja tasoitettu kauniisti myös reunoiltaan, tulee vuoroon kasvojen muotoilu. Ilman meikkiä koen ulkonäköni hiukan taikinanaamaiseksi, millä tarkoitan sitä, että kasvoista puuttuu ulottuvuuksia. Vaikka meikinpohjustustuote jo hieman korostaa kasvojen keskikohtaa, pidän tätä vaihetta myös erittäin tärkeänä ja muotoilen kasvoni joka kerta meikatessani. Joskus nopeammin ja kevyemmin, joskus huolellisemmin, mutta joka kerta ainakin jotenkin.
Mitä tulee puuteriin, olen jotenkin ajatellut, että sen käyttö nykypäivänä on vähän niin ja näin, kun kuitenkin kuultava meikki on muodissa. Mutta samalla kun kysyin ammattilaiselta kikkoja siihen, miten meikissä voisi välttää ne sudenkuopat, jotka aikuisen naisen ihossa kulkevat muodossa harakanvarpaat ja muut juonteet, tuli puheeksi juurikin puuteri. Kyse on kuulemma enemmänkin siitä, miten puuteria käyttää. Kannattaa siis unohtaa ne nuoruusvuosien kauttaaltaan puuteroidut mattakasvot ja keskittyä kevyesti vain sinne, missä meikin kiinnitystä tarvitaan. Kun irtopuuteria kopauttaa kevyesti kämmenelle ja ja sen jälkeen painelee puuterin kunnolla vippaansa, vältytään liian paksulta puuterikerrokselta. Lisäksi on tärkeää, että silmien ympärillä meikin kiinnittää mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Eli ennen kuin ilmejuonteet ehtivät syntyä valmiiseen meikkipohjaan.
Kasvojen muotoilun aloitan aina ensimmäisenä kulmien muotoilusta ja vahvistamisesta. Tämä vaihe ikään kuin selventää kasvojen raameja. Seuraavaksi vuorossa on aurinkopuuteri. Käytän suurta sivellintä lämmittämään kasvojen reuna-alueita, minkä jälkeen keskitys ohimoihin, poskiluun alla olevaan kohtaan ja leukaluun seutuun. Ammattilainen kutsui tätä suuren kolmosen maalaamiseksi ja tottahan se on: Aurinkopuuterilla sipaistaan suuret kolmoset (toiselle puolelle peilikuvana), joissa väri kiemurtelee ensin ohimoilta poskiluun alle ja siitä kasvojen reunan kautta taas määrittämään leukalinjaa. Itse kavennan nenänvartta vielä hieman aurinkopuuterilla ja jos olo on kovin valju, saatan hipaista aurinkopuuteria myös luomille ja poskille. Tämä kuitenkin erittäin kevyesti, koska tarkoitus ei ole feikata rusketusta.
Vuosi 2019 on ehdottomasti poskipunan vuosi ja kun nyt opin käyttämään poskipunaa, olen jäänyt siihen hieman koukkuun. Kevyt puna poskipäillä kirkastaa ilmettä ja luo omanlaistaan tervettä hehkua. Sensain poskipunassa on tuollainen pieni kulma korostusväriä, jota voi hipaista punan joukkoon poskipäitä nostattamaan. Itse levitän ensin pelkän punan ja hipaisen sitten siveltimeen punan ja korostusvärin sekoituksen ja levitän tämän vielä kevyesti poskiluun ulkosyrjää mukaillen.
Yksi lempituotteistani on voidemainen korostuspuuteri, Sensai Supreme Illuminator Powder. Puuterisanasta huolimatta kyseessä on enemmänkin korostusvoide, jota käytän sormenpään avulla. Kevyesti kulmaluulle kulmakarvojen ulkosyrjän alle ja pikkuisen poskipäihin. Ammattilainen käytti tästä termiä C. Tarkoitus on siis ikään kuin maalata kevyt C-kirjaimen muotoinen alue kulmaluulta poskipäille. Itse käytän korostusväriä myös nenänvarteen. Samalla tuotteella saa kivasti boostia myös huulten amorinkaaren. Arkimeikkiin tätä tuotetta ei kovinkaan paljon kulu, joten pieni pakkaus on äärimmäisen riittoisa!
Lopuksi on vuorossa ripset! Sensain 38-ripsarit ovat olleet käytössäni varmaan kohta 20 vuotta. En osaa kuvitella edes käyttäväni jotakin muuta ripsiväriä. Silmäni vuotavat helposti tuulessa ja auringossa, toisaalta Suomen ilmastokin on jo suuremman osan vuotta melko kostea. Tavallinen vesiliukoinen ripsiväri on poskilla tai tuhrii vähintäänkin alaluomen varisemalla. Tavallista vedenkestävää ripsiväriä en jaksa puhdistaa, se on ajatuksenakin jo liian vaivalloinen. Lämpimällä vedellä kevyesti lähtevä ripsiväri on minun juttuni, mutta Sensain ripsivärisarjassakin on valikoimaa.
Tällä hetkellä oma suosikkini on Lash Volumiser Mascara 38°C -ripsiväri. Itselläni on aika pitkät ja paksut ripset luonnostaankin, mutta tämän avulla niistä saa aivan totaalisen näyttävät. Volyymin lisäksi ripsiväri myös erottelee ripset kauniisti. Ja nyt kiva kikkakolmonen, jonka opin ammattilaiselta:
Ripsiväriharjan päässä on paljon väriä, joten ihan ensimmäisenä kannattaa kääntää harja pystyasentoon ja vetää väriä kohti ripsien päitä. Kun ripsivärin rakennetta on kasattu ripsien pituuksiin, vaakatasossa olevalla harjalla sahataan (sivuttainen liike) ripset tuuheiksi ja erotelluiksi. Verrattuna siihen, että ripsivärin levittäisi vain vaakasuuntaisella harjalla, tällä kikalla ripsiin saa mielettömästi enemmän pituutta. Kokeile vaikka!
Vaikka olen vuosikaudet käyttänyt Sensain 38 -ripsareita itselleni oli uusi tuttavuus tämä pohjustustuote. ”Valkoinen ripsiväri”, eli Eyelash Base 38°C on myös samaan tapaan helposti puhdistettava, mutta sen tarkoitus on värin antamisen sijaan antaa ripsille hoitoa, pituutta ja rakennetta. Itse en ole arkimeikissä tätä käyttänyt, koska tuo Lash Volumiser tekee mielestäni jo yksinkin näyttävää jälkeä. Mutta ehdottomasti jos tarkoitus on tehdä arkimeikkiä pikkuisenkin näyttävämpi toteutus, kannattaa ripset pohjustaa tai mikäli omat ripset ovat kovin hennot tai lyhyet tällä primerilla saa hienosti taiottua lisää volyymia ja pituutta.
Jälleen ammattilaisen vinkit:
Levitä pohjustus ja ripsiväri silmä kerrallaan, jolloin valkoinen tuote ei ehdi kuivua ennen varsinaisen ripsivärin lisäämistä. Ja toisena:
mikäli ripsiväriä osuu luomelle, älä koskaan nuolaise vanupuikkoa ja pyyhi suttua kostealla puikolla pois! Tällöin pyyhit samalla aukon myös muuhun meikkiisi. Sensain 38 -ripsivärien juju on siinä, että kun tuotteen antaa kuivua iholle, se lähtee kevyesti hipaisemalla kuivalla puikolla. Usko pois, tämä toimii!
Meikinpohjustustuote, meikkivoide, kevyt kiinnitys puuterilla, kulmien vahvistus, aurinkopuuteri, poskipuna, korostusväri ja ripsiväri. Ja sitten ollaan tässä vaiheessa. Kuva on otettu samassa valossa kuin aloituskuva ja meikkiin kuluu oikeasti korkeintaan 10 minuuttia. Melkoinen ero, eikä vaan. 🙂
Taidan pystyä vielä joulukuussakin laskemaan yhden käden sormilla ne kerrat kun olen tänä vuonna tehnyt ihan oikean silmämeikin luomiväriä käyttäen. Sensijaan huulipunaa tulee nykyisin lisättyä enemmän, mikä on kohdallani aika uusi juttu. Kun iho punoitti akneaikaan, punaista ei juuri kaivannut enää huulilleen, mutta nyt kevyt puna piristää mukavasti ilmettä ja tekee olosta huolitellumman.
Tuossa kuvassa on kolme tuotetta, joilla pärjää niin arjessa kuin juhlassakin. Huultenrajauskynä, nudehuulipuna ja hieman punaisempi sävy. Jos kyseessä on ihan vain arkimeikin piristäminen, en juurikaan rajaile huuliani, vaan sipaisen kevyesti luonnollista sävyä. Sensain the Lipstick huulipuna on voidemaisen hoitava ja pysyy huulilla kivasti kuivattamatta niitä. Sävy Suzuran Nude on luonnollisen roosahtava ja sopii hyvin arkeen. Mikäli huulimeikin haluaa viedä astetta pidemmälle, rajaan huulet kirkkaalla värillä ja levitän huultenrajauskynää myös huulille. Näin lopputulos on ehdottomasti kestävämpi. Kun kirkkaan rajauskynän päälle levittää nudesävyä, tulos on astetta punaisempi kuin jos käyttäisi pelkkää nudepunaa. Jos taas kirkkaan rajauskynän päälle levittää vielä räiskyvän sävyn, huulimeikki on varmasti näyttävä! Rajauskynän sävy on Cheerful Orange ja punainen huulipuna Himawari Orange. Molemmat lämpimän leiskuvia sävyjä.
Huultenrajauskynän myyntipakkauksessa tulee mukaan myös laadukas terotin. Lisäksi kynän toisessa päässä on huulipunasivellin. Ja jälleen ammattilaisen vinkki:
Jos iltalaukkuun ei mahdu huulipuna, koverra hieman huulipunaa siveltimen toiselle puolelle ja sulje korkki. Juhlien aikana voit lisätä huulipunaa näppärästi pelkällä siveltimellä. Lisää punaa siveltimen toiselta syrjältä ja käytä toista puolta levitykseen.
Sensain tuotteet löytyvät edelleen Stockmannilta, Sokoksilta ja Emotioneista. Kaikista näistä saa myös asiantuntevaa palvelua esimerkiksi oikeiden tuotteiden ja sävyjen valintaan. Ja hei, muistathan liittyä Sensai VIP -klubiin! Klubin jäsenenä sinulla on mahdollisuus saada etuja, tapahtumakutsuja ja ennakkonäytteitä.
