Hellouuuu!
Kuten kuvista voi päätellä, täällä aletaan olla jo ihan iskussa, tosin toipilaaksi luokittelen itseni vielä ainakin huomisen ajan, katsotaan sitten asiaa uudelleen!
Anyway, ajattelin tänään jo näyttää ihan ihmiseltä, ja vetäisin niskaan viime viikolla ostamani uudet releet, jotka instassa jo viikonloppuna vilahtivatkin. Punaiset pöksyt ja farkkupaita, molemmat tosi pirtsakoita!

Mutta, entä otsikko?
Asia on nimittäin niin, että kun joutuu sinnittelemään siellä tylsyyden rajamailla, saa päähänsä mitä hauskempia ideoita. Tällä kertaa hauskuuttelin ottamalla asukuvat laajakuvaobjektiivilla! Menin reilu vuosi sitten maksamaan itseni kipeäksi uudesta objektiivista. Ajatuksena oli lähinnä kuvata laajempaa kuvakulmaa kotona, mutta minä ja obiska – me ei vain tultu toimeen toistemme kanssa. Kotona joka paikka repsottaa, ja laajassa kuvassa näkyy tietty kaikki se. En myöskään ollut ostoksestani ihan varma. Oliko se nyt kuitenkin vähän liian laaja… Oli syy mikä tahansa, obiska jäi vaille käyttöä. Parit kotikuvat kävin sillä napsimassa muualla, mutta nyt objektiivi on ollut varmaan vuoden täysin käyttämättä.

Canon EF 24mm f/2,8 ISO500
Harjoittelu tekee mestareita, ja niinpä päätin kaivaa kapistuksen tänään kaapista ja koittaa, miten lähinnä sisustuskuviin hankkimani objektiivi taipuu ihmisen kuvaamiseen. Kuvauspaikaksi valitsin raput, sillä se on ehkä haastellisin paikka saada ihminen mahtumaan kuvaan useimmiten käyttämälläni 50mm:n ”putkella”. Suoraan rappusia vastapäätä on nimittäin seinä, ja tilaa jalustalle on likimain metrin verran.
Alla kuitenkin näytteet kahdella eri objektiivilla kuvattuna. Toki kuvat ovat rajattuja, jouduin suoristamaan niitä jne. Mutta näistä näkee kuitenkin etäisyydet, kuvien terävyyden, ja myös tuon hauskan mittasuhteiden vääristymän (varsinkin ihan eka kuva), kun kuvattava kohde seisoo melkein kiinni kameran linssissä!

Canon EF 24mm f/2,8 ISO640

Canon EF 24mm f/2,8 ISO500
Viimeiset kaksi kuvaa vertailun vuoksi. Nämä siis otettu sillä paljon käyttämälläni Canonin 50mm/1.8 -objektiivilla.Koska kuvasin suurimmalla mahdollisella aukolla (f/1,8), huomaa eron edellisiin varsinkin taustalla näkyvän rappusten kaiteen avulla. Näitä kuvia ei ole rajattu, joten tässä se todellinen, mitä sain tällä polttovälillä kuvaan mahtumaan näissä olosuhteissa. Ymmärtänette, että yli 180 senttisen kohteen mahduttaminen kuvaan on aika usein tosi hankalaa. 🙂 Seinät tuppaavat tulemaan vastaan, vaikkei tässä nyt ihan hellahuoneessa asutakaan.

Canon EF 50mm f/1,8 ISO400

Canon EF 50mm f/1,8 ISO400
Kannattiko leikki? Kyllä vain! Hassujen mittasuhteiden lisäksi löysin myös objektiivin hyvät ominaisuudet. Ahkeralla käytöllä meistä voi kasvaa vaikka bestikset, kuka tietää! Entä kuvan laatu? Kyllä rahalla saa laatua, tässä sen huomasi. Mulla on menossa jo toinen edullinen 50mm objektiivi, ja onhan ero tähän jämerämpään (ja kolme kertaa painavampaan) kapistukseen verrattuna aika iso. Ei paljon tarvinnut terävyyttä kuviin lisäillä!

Kamera : Canon EOS 5D mark II
Objektiivit : Canon EF 24mm f/2,8 ja Canon EF 50mm f/1,8

Pöksyt ja farkkupaita : Mango
Kello : MK
Korvikset : Pernille Corydon (blogin kautta saadut)
Rillit : Lexington (blogin kautta saadut)
Villasukat : äiskän tekemät

Auringonsäteiltä ei voi välttyä, ei vaikka olisi neljän seinän sisällä sairastamassa. Facebookissa jo eilen hiukan avauduinkin valon mukanaan tuomista lieveilmiöistä, kuten likaisista ikkunoista ja pölyisistä pinnoista. Mutta niinhän se on, joulusiivous on useimmiten aika turha, koti kaipaa perusteellista puunausta kun kevättalven aurinko alkaa paljastaa kynttiläkauden nokeentumiset ja jokaisen pölyhiukkasen.

Pölyongelman lisäksi, lisääntynyt valo toi myös muuta ajateltavaa. Tässä seiniä tuijotellessa olen nimittäin äärimmäisen ärsyyntynyt myös kaikesta keskeneräisyydestä. Sitä ja tätä pitäisi tehdä, maalata ja nakutella. Mutta kaikkeen tuohonkin suhtaudun nyt erilaisella energialla. Lähtökohtaisesti olen jo tyytyväinen siihen, että keskeneräisyys pistää silmään! Liian helposti kun vain tottuu siihen, että tää nyt on tälläistä… Toki ymmärrän, että käsissämme on ikuinen työmaa, valon määrällä ei sinänsä ole sen suurempaa vaikutusta asioiden hoitumiseen.

Mitä tulee seinien tuijottelemiseen, olen todellakin yhä sairaana. Edessä on lääkärireissu, sillä korvia särkee niin, ettei pää tahdo kääntyä. Ja se pää. No se on tietysti ihan hajoamispisteessä! Olemisen sietämätön keveys kun ei vain sovi luonnolleni. Neljän päivän treenitauko jouluna oli tehdä mut hulluksi, nyt on hiukan sama ongelma. Vaan ei auta kuin kärvistellä, eiköhän se sitten lopulta kuitenkin ole kannattavampaa levätä ja parannella itsensä yhdellä kertaa ihan kuntoon.

Mielenterveyteni tähden aloitin tänään kuitenkin pienet kevätsiivoukset, ja Alman kanssa olen ajatellut tehdä pienen happihyppelyn. Tälle viikolle on luvassa jänniä juttuja. Elämään tulee muutos, jonka kanssa pitäisi astella seuraavat puoli vuotta. Ja perjantaina mun pitäis itse astella catwalkilla. Kun en vain kaatuisi – kummassakaan jutussa! 🙂
Lisää molemmista myöhemmin, nyt pitää jatkaa näitä kotihommia!

Aurinkoista uutta viikkoa!
Ja hei, muistakaa kääntää tänään Avalle klo 21!

Olette varmaan jo huomanneet, että Indiedays tekee yhteistyötä uuden, huomenna maanantaina Avalla starttaavan, Meidän safkaa -ohjelman kanssa. Yhteistyön tiimoilta myös minä ajattelin avata ajatuksiani otsikon mukaisesti.

Eletään aikoja, joina kokkaaminen on trendikästä ja suositumpaa kuin koskaan. Ruuanlaitto on nykyään myös nuorten suosiossa, ja vanhat kankeat mielikuvat naisesta hellanääressä ovat saaneet väistyä, kun myös miehet ovat valloittaneet keittiöitä. Ja hyvä niin, mikäs sen mukavampaa kuin kokkailla yhdessä, tai näin naisena, istua valmiiseen pöytään!

Meidän safkaa

alkaa AVAlla ma 21.00

Toki meilläkin lapsiperheenä, arkiruoka helposti kallistuu niihin samoihin, varmoiksi koettuihin resepteihin, ruokalajeihin joiden syntymiseen ei ole järin mielikuvitusta käytetty, ja jotka valmistuvat samalla kaavalla vuodesta toiseen. Mutta keittiö on myös kokeilemista varten, uusien makujen etsimiseen, onnitumiseen (ja joskus epäonnistumiseenkin) tarkoitettu paikka.
Itselleni kokkailu on arjen luksusta. Jos lasten nirsoiluja ei tarvitsisi huomioida, voisin suoraan sanottuna sanoa nauttivani ruuanlaitosta. Ja toki aika usein nautinkin, nirsoilut käsitellään usein vasta pöydässä. Rehti ruoka, hyvät ja tuoreet raaka-aineet, sekä aidot maut, ovat asioita jotka laitan ruuassa etusijalle. Koko paketin kuitenkin kruunaa rento ote niin ruokaa tehdessä, kuin siitä nauttiessakin.
Reseptien lukijana myönnän olevani laiska. Katson mielummin, miten asiat tehdään ja teen perässä. Se sopii luonteelleni huomattavasti kirjallisia ohjeita paremmin, kun taas mieheni koluaa innolla ruokablogeja ja selailee reseptejä. Parisuhde paremmaksi: Meillä on mieheni kanssa sovittuna tuleviin maanantai-iltoihin telkkaritreffit. Inspiroidutaan yhdessä,  tehdään yhdessä ja syödään yhdessä!

Meidän safkaa

alkaa AVAlla ma 21.00

Huomenna, maanantaina 20.1. klo 21 Avalla, starttaava Meidän safkaa on toivottavasti uusi innoittava kipinä keittiöömme ja uusien juttujen kokeilemiseen. Ohjelman tähdet, pariskunta Gullichsen, loivat valtavaksi someilmiöksi muodostuneen avokadopastan, mutta nyt on aika kokeilla jo jotakin uutta! Kausiherkkuihin painottuva ruokaohjelma saattaa siis, mitä todennäköisemmin, piristää kotimme keittiötä niin kevään kuin kesänkin aikana!

Meidän safkaa

alkaa AVAlla ma 21.00

Lisää tietoa, sekä jaksoesittelyt, löydät Meidän safkaa -ohjelman sivuilta.
Alla vielä pieni mainospätkä ohjelmasta. Itselläni ainakin nuo Hannan sanat ”tää on aika iisiä ollakseen näin fiiniä” tekivät sen suurimman vaikutuksen. Ehkä kokkailua ei todellakaan kannata pitää rakettitieteenä!

Meidän safkaa starttaa huomenna maanantaina Avalla klo 21!
Aiotteko katsoa?