Joka syksy kun hankin kasan kukkasipuleita, jää niistä vähintäänkin puolet kaivamatta maahan. Yritän aina venyttää toimenpidettä jotta maa ehtisi viiletä ja sitten tulee pimeää, märkää ja kylmää. Ja joka kevät kaivan sipuleita maahan päättäen, että nämä olivat ne viimeiset talvetetut. Ei sillä, ihan hyvin nuo keväälläkin maahan laitetut sipulit ovat kasvaneet. Vähän myöhässä kukkivat ensimmäisenä vuonna, mutta sitten ihan normaalisti. Mutta koskaan ennen ei ole ollut mahdollista kaivaa kukkasipuleita maahan tammikuussa, joten pakkohan tuokin ihmeellisyys oli kokea.

Kylmä, märkä ja pimeä ovat myös syyt siihen, että meillä ei juuri harrasteta syysharavointia. Keväällä kun lehdet ovat niin paljon kevyempiä ja työ muutenkin mielekkäämpää. Ja koskaan ennen en ole tammikuussa tarttunut haravaan, mutta nyt sain kokea senkin ihanuuden. Ja tuntuihan se hyvältä. Aurinko poskilla ja raikas tuuli hiuksia hulmuttamassa. Levitin myös kompostia ja nautin vuoden ensimmäiset kasvihuonekahvit (vai voiko sanoa kevään ensimmäiset!?).

Käsitän toki, että eletään sydäntalvea ja kuukauden päästä voi maassa olla metri lunta, mutta pieni puutarhaterapia pimeän ja pitkän syksyn jälkeen teki hyvää. On kuin olisi päässyt hetkeksi kylään huhtikuulle. Ja kyllä, lisäsi se tietenkin myös keväänkaipuuta.

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Maanantaita!

On tämä kyllä ollut ihmeellinen talvi. Koskaan ennen en muista, että olisi ollut täysin lumetonta, toki aikakin voi kullata muistoja. Vaikka hiihtämään ei täällä pääsekään, niin ulkoilua on sitten muuten voinut harrastaa aika monipuolisesti. Mä en innostu kauheasta vesisateesta, mutta onneksi niitä suht sateettomiakin päiviä on mahtunut talveen. Mutta vesimäärästä kertonee se, että pitkospuut on paikoitellen 15 senttiä veden alla. Oikeilla varusteilla kuitenkin pärjää. Joskin tuota pienintä kannettiin eilen kyllä yli pahimmista vesipaikoista.

Takana aika tavallinen viikonloppu, jossa oli oikeastaan sopivasssa suhteessa ihan kaikkea. Juuri sellainen, jonka avulla uuteen viikkoon on mukava astua. Hyvä viikonloppu koostuu aika yksinkertaisista jutuista, itse olen parin päivän sisällä muun muassa

– pelannut Afrikan tähteä, ristiseiskaa ja tikkiä (jälkimmäistä en osaa, mutta voitin silti)

– kuunnellut äänikirjaa ja lukenut uusinta Lantliviä

– ulkoillut

-kahvitellut ystävien luona

– istunut kahden pikkumimmin pyörittämässä ravintolassa ja syönyt mitä erikoisempia mielikuvitusannoksia

– seurannut Brittihovin tapahtumia (olen ihan pihalla seurapiirijuoruista ja ylipäätään kaikesta nykyajasta, mutta tämä on aihe, josta jaksan lukea ja kiinnostua)

– Todennut jälleen kerran, että retkellä paistettu makkara on hyvää, vaikka en makkaran ystävä muuten olekaan

– Nukkunut yli 12 tunnin yöunet

– pessyt pyykkiä, unohtanut pyykit koneeseen ja pessyt uudestaan

– nauttinut hiljalleen pitenevästä päivästä (ihanaa, kun valoisa aika lisääntyy ja ulkoilulle on paremmin mahdollisuuksia)

– katsonut 1,5 jaksoa kotimaista Aallonmurtaja -sarjaa, enkä edelleenkään tiedä kannattaako katsoa enempää

-selannut myynnissä olevia kansallispukuja ja miettinyt, että miksi ihmeessä Elovena-tyttö joutui luopumaan omastaan (en ymmärrä tätä pakkauksen uudistumista! Ja juuri nyt, kun kasallispuvut on taas erityisen suosittuja!)

– tehnyt makaronilaatikon, josta riitti onneksi vielä maanantain päivälliseksi

– levännyt, virkistynyt, puhunut, pussannut, halannut, laulanut, tanssinut ja ihan vaan olla möllöttänyt

Mites teidän viikonloppu?

 

Hei ihan alkuun isot kiitokset edellisen postauksen saamasta palautteesta. Musta oli ihana huomata, että saitte ajatuksestani kiinni. Ja kiitos ihanista viesteistänne, siitä, että kannustatte. Kenellepä tuo ei olisi tärkeää. Eli iso ♡!

Vähän samoilla linjoilla tänään, nimittäin ajankäyttö ja aika yleensä on ollut vuoden vaihtuessa taas kovasti mielessä. Vielä esikoisen ollessa pieni, mä vannoin, etten ikinä omista elämääni lapseni harrastamiselle vaan aion elää sitä omaa elämääni ja tehdä omia juttujani. No just joo, nää on näitä kun huudellaan ilman sen parempaa kosketuspintaa. Kyllä mä edelleen joskus mietin, että mistä vois luopua, kun aika ei riitä kaikkeen ja parissa eri paikassa on erittäin mahdotonta olla samaan aikaan. Mutta kun mä näen lasten innon ja ilon siitä, että saavat toteuttaa itseään ja kehittyä heille tärkeissä jutuissa, se vaan oikeesti sulattaa kaiken kiukun ja turhautumisen. Ja mä uskon myös, että ryhmässä toimiminen, joukkuepelaaminen ja sosiaaliset kuviot antavat paljon myös tulevaisuutta ajatellen. Ja joka kerta mä olen edelleen ihan ällikällä, kun istutaan jossain konsertissa, jossa kaiken ikäiset lapset ja nuoret soittavat yksin yleisön edessä. Siis ihan valtavan hienoa harjoitusta esiintymiselle. Koska oikeasti elämässä tulee niitä hetkiä kun pitää ”esiintyä” tai olla esillä ja seistä toisten edessä. Ajattelen aina, että voi kun olisin itsekin oppinut lapsena tuon taidon. Ettei alkaisi aina ääni väpättämään ja sydän hakkaamaan. Minähän olen siis ihan hirveän huono noissa jutuissa. Ujo kuin piimä.

Mutta en mä silti halua, että kaikki aika menee siihen, että jokainen on omilla teillään ja omissa jutuissaan, vaikka tykkään itsekin tehdä monenlaista. Kyllä mä kaipaan ihan valtavasti sitä, että saadaan olla koko perhe yhdessä ja myös sitä, että me aikuiset saadaan olla välillä kaksin. Sekin on tosi tärkeää. Ja toki mä kaipaan myös omaa aikaa. Sitä että saa olla yksin, ja sitä että saa olla ystävien kanssa. Ja vaikka se vähän nuoralla tanssimista onkin ja sellaista palapelin loputonta sovittelemista, että tämä kaikki saadaan mahtumaan elämään, niin kyllä se vaiva kannattaa. Koska kaikella tuolla ajankäytöllä on ihan hirmuisen suuri merkitys, ja kaikki nuo lisää sitä hyvää oloa ja parempaa elämänlaatua. Aina ei kuitenkaan onnistuta ja joinakin viikkoina joudutaan aina joustamaan jostakin. Mutta se kuuluu elämään. Silti yritetään nyt tietoisesti lisätä sitä yhteistä aikaa, koska se on vaan niin mielettömän tärkeää. Vuodet juoksee ja lapset kasvaa. Ja tiedän kyllä, että nykyään pitäis olla kauheen aktiivi tuolla instan stooreissa vähintään, mutta mä olen valinnut näin. Koska sekin aika olisi sitten pois jostain muusta. Jostain sellaisesta, mikä on mulle ihan huipputärkeää. Ihan tietoisesti haluan olla vähemmän puhelin kädessä ja enemmän ihan vaan läsnä perheelle ja ystäville – ja itsellenikin.

Loppuviikkoon mahtuu onneksi näitä erilaisia aikoja. Eilen oltiin mummulassa ja vietettiin laatuaikaa kuulumisia vaihdellen ja kakkua syöden. Tänään vietetään aikuisten kesken aikaa, kun mennään miehen kanssa kuuntelemaan hävyttömiä kansanlauluja (ja todennäköisesti punastelemaan) ja sunnuntaille on tiedossa kiireetöntä koko perheen yhteistä aikaa. Aika täydellistä!

 

Mutsit on VeroModan, neule Samsøe & Samsøen ja merinovillapanta on täältä, kuten muuten myöskin nuo edellisen postauksen makrameekorvikset.