Remontti on edennyt, ja koti on edustavammassa kunnossa. Sitten, kun lapset ovat hiukan isompia, rästihommat tehty, ulkoiset tavoitteet saavutettu, uutta opittu ja vanhasta päästy yli. Sitten, kun on enemmän aikaa, olen saavuttanut päämääräni tai ehdin keskittyä haluamaani.

Millään tavalla yleistämättä, luulen, että siellä ruudun toisella puolellakin on kaltaisiani sitten kun -ajattelijoita. Elämälle asetetaan välitavoitteita ja etappeja, katse pidetään tulevaisuudessa ja odotetaan sitä oikeaa hetkeä. ”Kyllä se siitä, sitten kun nämä muut jutut on vain saatu alta pois”.

Olen viimepäivinä katsellut ja tarkastellut tapaani ajatella asioita – suhtautua tulevaan. Olkoon kyse mitättömän pienestä seikasta, tai useamman vuoden rupeamasta, huomaan eläväni tulevassa. En tässä hetkessä, vaan siinä sitten kun -ajassa. Carpe diem  toitotetaan joka puolella, mutta huomaan, että  tähän hemmetin hetkeen tarttuminen on itse asiassa erittäin vaikeaa. Tai joo, mä tartun siihen hetkeen sitten, kun olen saanut tämän kaaoksen ensin pois alta ja univelat kuitattua.

Määrätietoisessa pyrkimisessä eteenpäin välitavoitteilla on suuri merkitys. Hyviä esimerkkejä vaikkapa opiskelu, painonpudotus ja urakehitys. Mutta entä se ihan tavallinen elämä? Että nautin vasta, kun jotain muuta on saatu suoritettua. Suoritan vasta, kun häiritsevät tekijät on minimoitu. Pahin mahdollinen skenaario on samaan aikaan melko todennäköinenkin; Sitten kun saattaa olla liian myöhään!

Elämä on matka, ei määränpää, sanoo toinen viisaus. Tällä kai tarkoitetaan sitä, että jokainen päivä on arvokas sellaisenaan, jokainen hetki tärkeä kaikkine parannusmahdollisuuksineen. Että elämä ei tule päättymään täydelliseen hetkeen, jolloin kaikki palaset olisivat kauniisti järjestyksessä, vaan palapeliä kasataan läpi elämän, eikä se tule koskaan olemaan valmis. Ei kai kukaan voi oikeasti tuntea tarvetta onnensa panttaamiseen, vaan jokainen haluaisi olla onnellinen juuri nyt! Silti koskaan ei, ikään kuin, ole tarpeeksi hyvin – aina olisi parantamisen varaa.

Tyytyväisyys tappaa kehityksen, taisi olla isona otsikkona jossain Fitnesstukun lehden kannessa. Totta, kehonmuokkauksessa (tai -rakennuksessa) niin kai oikeasti onkin, mutta voiko otsikkoa siirtää koko elämän ylle. Että jos nyt olisi tyytyväinen elämäänsä, ei koskaan muka voisi saavuttaa enempää? Uskallan epäillä. Ja, uskallan jopa epäillä, että asia on täysin päinvastoin!

Olen pari päivää yrittänyt tietoisesti eroon sitten kun -ajattelusta. Tietoisesti miettinyt jokaisen valintani ja tekemäni työn kohdalla, että tämä on tässä ja nyt, ja teen tämän, koska elän tässä hetkessä. Voin haaveilla ja unelmoida tulevasta, mutta juuri tämä on hyvää, ja parasta mahdollista tähän hetkeen. Ja, tiedättekös? Olen ollut nämä pari päivää tyytyväisempi elämääni, kuin olen ollut pitkiin aikoihin. Tuntuu, että ehdin enemmän ja pysyn paremmalla tuulella. Ihan tavallisia juttuja; Miksi pantata ikkunoiden pesua johonkin remontin valmistumisen aikaan, kun voisin nytkin nauttia puhtaista maisemista. Tai miksi ajatella, että annan aikaani enemmän vaikka parisuhteelle, kun molemmat lapset ovat omatoimisempia, ja itselleni jää paremmin aikaa. Jos jokin asia saa sinut iloiseksi, tee se nyt! Pahimmassa tapauksessa et koskaan ehdi nauttia elämästä, kun siirrät kaiken tulevaisuuteen!

Uskon itse siihen, että jokainen voi omilla ajatuksillaan ja toimillaan muutta elämänsä suunnan ja tehdä itsensä onnelliseksi. En kuitenkaan usko, että se on helppoa tai tapahtuu parissa päivässä. En tarkoita, että sitten kun, pitäisi vaihtaa nyt tai ei koskaan -ajatukseen. Mutta, noiden kahdenkin väliltä löytyy kompromisseja.

Oli miten oli, suraavaksi on kuitenkin vuorossa muskari! Aurinko paistaa ja kaikki on hyvin. Juuri nyt, ja juuri tänään, se on tärkeintä!

Me ajelimme tänään lasten kanssa vanhempieni luo ihan vain yllärivierailulle. Näitä ylläreitä harrastettiin joskus enemmänkin, mutta jotenkin elämään on tullut ihmeellinen kiirekiirekiire -hössötys, ja arkipäivistä muka lyhempiä kuin ennen. Koska tämän päivän teema on ollut kiirettömyys ja läsnäolo, mummulareissu sopi kuvioihin oikein hyvin! Karkkia, jätsikiä ja sen semmoista masut täynnä, ja eniten tietysti minulla itselläni! 🙂

Ajattelin vielä muistutella teitä Homenord -alennuskoodista, joka on siis voimassa tämän viikon loppuun asti. Koodin ja ohjeet löydät täältä.

Mutta nyt minä käperryn sohvalle ja sytyttelen muutaman kynttilän ilokseni. Hirrrrveästi kaikkea sisustusjuttua mielessä! Syksy on oikeastaan ihan kivaa aikaa!

Tunnelmallista iltaa, ihanat!

Voi että, mä nautin! Ensimmäinen päivä pitkään aikaan, kun ei ole mitään ihmeellistä ohjelmaa. Ihan sitä tavallista arkea, ja mikä parasta, kotona olemista! Kotoilun kunniaksi olen hiukan sisustellut syksyä ja pukenut kuistia ja eteistä syysasuunsa. Kipaisimme Klaaran kanssa aamulla ruokakaupan lisäksi hiukan istutusostoksilla ja viimeistelimme tunnelman callunoilla sekä murateilla.

Joku jo ehti kyselläkin, eikö sisustajan syksyisen arvonnan voittajaa ollenkaan julkisteta. Kyllä vain, täältä sekin tieto nyt tulee!
Indiedaysin ja Hobby Hallin yhteistyön kautta sain itsekin valita joitakin suosikkejani Hobby Hallin sisustusvalikoimista. Kuten arvontapostauksen kollaaseista kävikin ilmi, katseeni kiinnittyi heti Hobbarin mattovalikoimaan, sillä syksy on vanhassa talossa ehdottomasti juuri sitä aikaa, kun lattiat on mukava peittää kauniilla matoilla.

Koska vanhassa talossa ei uusien lailla ole kuraeteisiä, tai sisäänkäyntiä kodinhoitohuoneeseen,  kuistin ja eteisen matoilla on todella suuri merkitys. Vaalea puulattia kun on aika armoton kaiken kengissä kulkevan lian suhteen, ja väärä mattovalinta työllistää päivittäin. Niinpä omaa arkeani helpottaakseni valitsin kuistin ja arkieteisen lattioille Koodi Enni yleismatot. Harmaa korinpohjakuosi on parissa viikossa osoittautunut äärettömän toimivaksi. Vielä kertaakaan matot eivät ole näyttäneet kuraisilta tai hiekkaisilta, mutta rapina pölynimurin putkessa todistaa, että maata on kulkeutunut sisään nelihenkisen perheen popoissa, ja koiran tassuissa, kohtuullisia määriä. Käytävämaton ja kohtuullisen kokoisen keskilattiamaton avulla olen päässyt eroon jokapäiväisestä imuroinnista, ja puulattiat pysyvät myös kuivina.

Joku saattaakin muistaa, kuinka kolean alkukesän kunniaksi rakensin kuistille kesähuoneen itselleni ja oliivipuulleni. Kesän kuluessa saatoitte kuitenkin huomata, että kuistille hankkimani korituolit olivat lainassa hiukan siellä täällä, ja lopulta kuisti oli taas tuolitta. Niinpä valitsin Hobbyhallin valikoimista nyt korituolit ihan vain kuistia ajatellen. Näitä Nauvo -rottinkituoleja ei nyt sitten ole tarkoitus kiikuttaa muualle, vaan niiden tehtävä on helpottaa lasten pukemista, ja tehdä kuistista viihtyisä oleskelupaikka pitkälle syksyyn.

Rottinkituolien kaunis ja hiukan säänpieksemä sävy sopii ihanasti yhteen vanhan kaapelikelan kanssa. Vanha avain ei muuten ole mikään koriste, vaan yksi monista ihan oikeasti meillä käytössäolevista avaimista! 🙂

Pisteenä iin päälle vielä Koodi Maya -tyynynpääliset, joiden harmaa sävy ryhdittää kuistia ja vie pois turhaa romantiikkaa. Tummanharmaa neulehuopa ja oliivipuun suojaruukku ovat nekin Hobby Hallin valikoimista jo viime syksyltä. Huopaa näytti edelleen olevan valikoimissa, mutta ruukkuja en onnistunut enää löytämään.

Eli tälläisissä tunnelmissa täällä koitetaan ottaa syksystä kaikki irti. Vaikka pelargoniat jaksavat edelleen kukkia, toivat callunat silti kaivattua vaihtelua ruukkuihin. Ja näillä mennäänkin sitten kevääseen asti!

Arvonnan onnekas voittaja Tiinuli, saa minulta ihan juuri sähköpostia! Tällä kertaa jouduinkin arpomaan voittajan useampaan otteeseen, sillä moni oli innoissaan jättänyt lukematta osallistumisohjeen. Lisäksi jouduin diskaamaan osallistumiset, joita oli tullut nimimerkkiä vaihtamalla useampi muutaman minuutin sisällä samasta osoitteesta. Näin peli on kuitenkin reilu kaikkia kohtaan.

Onnea voittajalle ja ihanaa aurinkoista syyspäivää kaikille. Me mennään noukkimaan päivän luumut talteen! 🙂

Tallenna