Kuumemittari näyttää kengänkokoa, ja olo on jyrän alle jäänyt. Niinpä minä keskityn nyt itseni parantamiseen, ja palailen tänne kun olo on parempi.

Vastailen kommentteihinne ja meileihinne, heti kun olo hiukan paranee. Nyt kuitenkin sanon MOI, ja toivottelen teille mukavaa päivää!

Hitsi, miten pimeä päivä. Ulkona tuuli senkun tuivertaa, sade ropisee ikkunoihin, ja sisälläkin on kylmä. Vatsaflunssa on selätetty  ja vuorossa on ihan tavallinen flunssa. Kyllähän tässä jo saatiinkin kunnon sairastelukierre tällekin syksylle, hitto! Päässä humisee ja korvissa kutisee…

Pari hämärää kuvaa keittiöstä, tai lähinnä tuosta toisesta päädystä. Tässä me vietetään aika pitkälti päivät. Telkkaria keittiössä ei ole, mutta lapset leikkivät leluillaan, tai sitten keittiön pöydän ääressä piirretaan, väritetään, askarrellaan tai pelataan. Huone on talon lämpimin, koska lattian alla on kellari, ja alakerran kattilan hormi kulkee keittiön läpi ylös. Se näkyy tuossa korituolien takana, ja lämmittää siitä kivasti koko tilaa.

Eilen kannettiin yläkerrasta turhanpanttina ollut divaanikin tälle puolelle. Tuleepa sekin käyttöön. Taulun ajattelin ripustaa seinälle, mutta kuten oli puhetta, taidan ensin metsästää käsiini niitä taulutarroja!

Mustanruskea ruokapöytä muuttui valkoiseksi, ja huone on taas himpun verran valoisampi. Tämä väri ei ole läheskään niin epäsiisti, kuin aikaisempi, joka näytti aina pölyiseltä ja likaiselta (ja tietysti myös olikin kumpaakin).

Nyt taikomaan ruokaa pikkupotilaille. Pysykäähän terveinä siellä!

Kuka sanoi, ettei arkena voi käyttää paljetteja?
Nainen voi käyttää paljetteja just silloin kun siltä tuntuu, ja musta tuntui tänään juurikin siltä!

Nappasin paljettitopin aikaisemmin syksyllä Lindexin rekistä, eikä mulla tuolloinkaan ollut bileet mielessä. Perus puuvillatopin edusta kimmeltää pronssin sävyssä, ja näin tämän yksilön heti suuren villatakin kaverina. Näin lököfarkkujen kanssa se on sopivan rento, mutta saa ihan uuden ilmeen kun jalkaan vetää pillit vahapintaiset farkut ja kunnon korot kengän kantoihin.

Tosin, ekan kerran kun vetäisin topin ylleni, mies kysäisi olenko kenties lähdössä jonnekin. Vastasin, että postiin ja kauppaan, ja se kai riitti selittämään tilanteen. Olishan se kurjaa, jos blingblingit pitäisi aina säästää juhlimiseen. Ihan vain jos ajattelee omaa elämäänsä, niin jäisi kyllä paljetit lähinnä käyttämättä.

toppi ja neuletakki|Lindex
farkut|Please Jeans

Note to myself: Koko löysä asu ei imartele…